KaiHaavisto Suoraa puhetta

Hyvä terveydenhuolto pitää ihmiset töissä ja terveenä

Suomessa on tilanne ajautunut siihen, että lääkäri- ja hoitajapula on kestämätön julkisella terveydenhoitopuolella. 

Julkinen terveydenhuolto on niitä asioita, joita tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän kun väestö ikääntyy.

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen terveydenhuoltoon. Suomeen on tullut paljon lääkäreitä, Venäjältä ja Baltian maista ja muualta. Usein on niin, että ulkomaalaisten lääkärien kielitaito on aika hataralla pohjalla. Tulee hoitovirheitä kun potilas ja lääkäri eivät puhu samaa kieltä. Tästä on esimerkkejä lähipiiristä. Heidän kielikoulutukseensa pitää panostaa ja kannustaa.

Lääkäripula johtuu siitä, että julkisen terveydenhuollon palkat ovat jääneet jälkeen, verrattuna yksityiseen puoleen. Lääkärit menevät valmistuttuaan tätä nykyä suoraan mieluummin yksityiselle kuin kunnalliselle puolelle.

Suomessa ei yksinkertaisesti riitä lääkärien resurssit toimia kunnallisella puolella. Yksi varteenotettava ratkaisu voisi olla se, että aletaan kouluttaa ja antamaan kannustimia sairaanhoitajien jatko koulutukseen.

Sairaanhoitajille voisi lisäkoulutuksena antaa joitakin vastuita mitä lääkäreille kuuluu. Koulutus tapahtuisi halukkaille ja kokeneille sairaanhoitajille Valtion rahoittamana. Näin helpotettaisiin lääkärien työtaakkaa ja resursseja vapautuisi lisää, jonot vähenisivät ja ihmiset saisivat hoitoa. Lähihoitajille voisi myös antaa lisäkoulutusta hoitamaan osan terveydenhoitajien tehtävistä. Lisäksi laitoshuoltajat, jotka tekevät potilaiden lähellä jo valmiiksi erilaisia töitä, voisivat lisäkoulutuksena hoitaa osan lähihoitajien tehtävistä. Tavallaan tiivistettäisiin sekä tehostettaisiin tehtäviä ja rajanvetoa vähennettäisiin.

Terveydenhuoltoalaan voitaisiin soveltaa ns. urakehitystä, jota kaikilla muillakin aloilla on. sairaanhoitaja, joka on työskennellyt pitkään lääkärien apuna - on työssään niin ansioitunut, että osaa tehdä jo osan sellaisista töistä jota lääkärit tekevät. Terveydenhoitaja voisi työn ohessa tapahtuvan lisäkoulutuksen jälkeen pätevöityä vaikkapa ylisairaanhoitajaksi, jolla on tietty mandaatti hoitaa osan lääkärin tehtävistä. Jos haluja on lisäkouluttaa vielä itseänsä lisää, on siitä pienempi kynnys kouluttautua lääkäriksi asti. Tämä luo myös palkkakannustimia.

Samaa voitaisiin soveltaa lähihoitajiin. Lisäkoulutuksella lähihoitaja voisi hoitaa hyvin osan sairaanhoitajan tehtäviä, jolloin terveyden hoitajia vapautuu ed. mainittuihin muihin tehtäviin. Urakehitys olisi monelle lähihoitajalle tärkeää ja motivoisi jatkamaan urallaan sairaanhoitajaksi asti. Nyt pitää erikseen mennä takaisin kouluun, kun koulutuksesta voisi suoriutua työn ohessa. Moni terveydenhuoltoalan ammattilainen leipääntyy työhönsä, kun urakehitystä ei ole juuri ollenkaan. Urakehityksellä luodaan palkka- ja muita kannustimia sekä pidetään työ mielenkiintoisena ja palkitsevana.

Laitoshuoltaja- siivoojat tekevät myös tärkeää näkymätöntä työtä potilaiden parissa. Pitkään laitoshuoltajana oleva henkilö oppii jo työn ohessa erilaisia tehtäviä ja sen vuoksi heillekin pitää luoda oma urakehityksensä, josta on mahdollisuus pienellä lisäkoulutuksella päästä eteenpäin urallaan, vaikkapa lähihoitajaksi, sairaanhoitajaksi tai terveydenhoitajaksi,  Vanhustenpalveluun voitaisiin miettiä uusi ammattinimike koska urakehitys veisi lähihoitajiakin halutessaan eteenpäin. Uusi ammattinimike voisi vanhuspuolelle olla vaikkapa seniorihoitaja, joka tavallaan sijoittuisi lähihoitajan ja laitoshuoltajan välimaastoon.

Jotkut ovat väläytelleet sitä, että lääkäreille pitäisi asettaa valmistumisen jälkeen ehto, jossa lääkärinluvan saannin edellytyksenä pitäisi toimia muutama vuosi julkisella puolella. Tämä on tietenkin järjetön jo ajatuksena koska lääkäritoiminta siirtyisi silloin bulvaanien ja ulkomaalaisten yritysten käsiin. Pakolla emme saa mitään aikaiseksi, mutta oikealla koulutuksella sekä urakehityksellä vapautamme resursseja ja tehostamme toimintaa. Tehostamalla, koulutuksella ja kannustimilla saamme paljon enemmän aikaiseksi kuin pakottamalla.

Jotta terveydenhuoltohenkilöstö jaksaisi tärkeässä tehtävässään tulevaisuudessakin, pitää meidän panostaa heihin nyt heti. Valtion pitää perustaa työryhmä suunnittelemaan tulevat haasteet.

Olen kirjoittanut aiemmin terveydenhuoltohenkilöiden burnoutista. Terveydenhuollon henkilöt kokevat monesti itsensä riittämättömiksi työssään. Tämä johtuu yksinkertaisesti ylikuormituksesta. Miten hoitaja, lääkäri voi hoitaa potilaitaan jos henkilö itse on väsynyt tai kokee itsensä masentuneeksi ja riittämättömäksi?

Suomessa terveydenhuollon alasajo on totta. Väki ikääntyy huimaa tahtia ja hoidettavia on yhä enemmän per – henkilö. Asiaan pitää saada ratkaisuja!

Neuvolatoimintaa pitäisi lisätä jokaiseen lähiöön. Neuvoloiden läheisyydellä on merkitystä varsinkin nuorille perheille, jotka ovat vasta alkutaipaleella ja monesti kokemattomia. Neuvoloissa näkyy myös perheiden arki. Neuvolatoiminnan kehittäminen ja perhekotipalvelut olisi tärkeää niille perheille, joilla on pienet resurssit hoitaa lapsiaan. Sillä ennaltaehkäistään perheiden ongelmia ja niihin voidaan puuttua myös ajoissa. Neuvoloiden yhteyteen olisi hyvä saada palveluja nuorille ja sitä kautta tukea sekä ennaltaehkäistä syrjäytymisriskiä. Neuvoloissa toimisi myös terveydenhoitaja. Näin ollen pienen lapsen kanssa ei aina tarvitsisi lähteä terveysasemalle jonottamaan useita tunteja. 

Lääkärien kielitaitoa pitää parantaa koska jos huonoa suomea puhuva lääkäri ei osaa kunnolla suomen kieltä, voi johtaa se vakaviin hoitovirheisiin. Kielikoulutusta pitää lisätä entisestäänkin.

Perusterveydenhuolto pitää olla jokaisessa lähiössä tai maksimissaan noin 4 kilometrin päässä asukkaista. Erikoissairaanhoidon sijainti on oman kunnan asukasluvusta kiinni, joten ainakaan Espoossa tällaista ongelmaa ei tietääkseni ole. Espoon kaupungilla on velvollisuus järjestää terveydenhuolto jokaiselle kansalaiselle. Kuukauden mittaiset jonot eivät ole inhimillistä toimintaa. Hoidon arviointiin pitää päästä mahdollisimman nopeasti.

Näihin kaikkiin toimiin sisältyy mitä moninaisimpia terveydenhuollon toimia. On vanhustenhoito, omaishoito, henkilökohtainen avustajan toiminta jne.. Nämä kolme asiaa on muun muassa pielessä. Vanhustehuolto 0,5 hoitajaa per potilas, kun sen pitäsi olla minimissään 0,7 per hoitaja. Henkilökohtaisten avustajien alasajo on erittäin huolestuttavaa. Esimerkiksi Espoon kaupungilta ei  9 vuotias diabetes- potilas saa enää henkilökohtaista avustajaa kouluun. Espoon kaupungin mielestä 9- vuotias poika on täysin kypsä piikittämään lääkkeensä itseeseen oma-aloitteisesti. Tämä on vaarallista ja vaarantaa potilaan terveyden. Omaishoitajien jaksaminen ja talous ovat sellainen epäsuhta mikä huolestuttaa. Omaishoitajien tulotaso pitää korottaa huomattavasti tai saada verottomaksi. Monilla omaishoitajilla jää käteen rahaa 300-500 euroa/ kk. Silti he tekevät töitä 24h/7 Näitä ja muita epäkohtia joita on paljon kok Suomessa, pitää ehdottomasti saada parannusta. Suomessa pätee hoitovastuu. Jos jokainen omaishoitaja veisi hoidettavan omaisensa sairaalan aulatiloihin ja sanoisi, että hoitakaa. Mitä tapahtuisi? Miettikää sitä.

Työuupumus terveydenhuoltopuolella on vakava asia. Moniko terveydenhuoltoalan henkilö työskentelee rauhottavien aineiden vaikutuksen alaisina työpaikoillaan ja vain siksi, että hekin jaksaisivat auttaa toista sairasta?

Suomessa työuupumukseen saattaa sairastua jo varhaisessa vaiheessa työuraa. Terveydenhuollon hoitohenkilöstö, jotka ovat kuormitettu liiallisella työtaakalla sairastuu herkästi työuupumukseen jo monesti työuransa alkutaipaleella.

Suomessa terveydenhuollon henkilöt laitoshuoltajista – lääkäreihin ja siltä väliltä (lähihoitajat, perushoitajat, sairaan – ja erikoissairaanhoitajat) ovat tällä hetkellä sellaisen työtaakan edessä, että on kestämätöntä hoitaa potilaita siten, että työn laatu ei kärsisi. Töitä joutuu tekemään monesti kiireellä ikään kuin hutiloiden sinnepäin. Terveydenhuollon henkilöstö joutuu tänä päivänä hoitamaan yhä enemmän potilaita, enemmän yksilöllistä ihmistä kohden kuin aikaisempina vuosina. Tämä on erittäin huolestuttava ilmiö.

Työtaakan kasvaessa laatu tulee kärsimään radikaalisti koska yksittäinen hoitaja ei pysty keskittymään potilaaseen sillä tarkkuudella jota vaaditaan parhaimman hoitotuloksen saamiseksi. On liian kiire, joten kaikkea potilaan toiveita ei pystytä hoitamaan, vaikka tahtoa olisikin. Lääkäreillä ei ole aikaa diagnisoida potilasta vastaanotolla kuin maksimissaan 15 minuuttia. Miten on mahdollista arvioida ihmisen sairaus 15 minuutissa? Lääkäreillä monesti menee suurin osa ajasta potilaan sairaushistorian tutkimiseen tietokoneelta käsin. Sama asia koskee koko terveydenhuollon henkilöstöä, aika on rajallista. Sairaaloissa ihmiset ovat tässä henkilöstöpulan aikoina heitteillä, sillä jos hoitavalla henkilöllä ei ole aikaa riittävästi keskittyä yksilön tarpeisiin – jää hoito silloin vajavaiseksi. Tämä aiheuttaa turhaa kärsimystä myös potilaissa.

Terveyden huollon henkilöstön työuupumus voi johtaa siihen, että akuutteja tapauksia ei pystytä hoitamaan riittävän ajoissa, jolloinka saattaa olla niin, että tästäkin syystä voi tapahtua sellaisia kuoleman tapauksia, jotka olisi voitu välttää mikäli resurssit olisivat olleet kunnossa.

Terveydenhuollon henkilöstön työuupumus voi johtaa siihen, että potilaasta välittäminen jää toisarvoiseksi koska omassa psyykessä on tekemistä. Ihminen työuupumuksen vallitessa yrittää itse selviytyä psyykkisesti jotenkin ja silloin valitettavasti potilas jää monesti huomioimatta. 

Terveydenhuollon henkilöstön työtaakkaa pitää voida vähentää terveydenhuollon perusremontilla. Suomen valtion on pakko lisätä terveyden huoltoon määrärahoja lisää, sillä väestön ikääntyessä henkilöstön kuormitus kasvaa entisestään. On aivan välttämätöntä lisätä henkilökuntaa ja resursseja. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Terveydenhuollon henkilöstön loppuun palamisen ehkäisyksi pitää lisätä ennen kaikkea työn houkuttelevuutta, mielekkyyttä ja palkkauksien tarkistamista ylöspäin. Henkilökunnan lisäyksen johdosta yksittäisen ammattilaisen työtaakka pienenee ja siten työn mielekkyys kasvaa. Henkilöstön palkitsemiseen lomiin ja muuhun virkistystoimintaan pitää kiinnittää myös huomiota. Pienillä asioilla voidaan estää työperäistä stressiä ja uupumusta.

Siinä vaiheessa kun henkilöstön psyyke on kunnossa on tehokkuuskin työssä parempaa ja ihminen jaksaa silloin paljon paremmin perehtyä potilaaseen. Kukaan ei väsyneenä jaksa kuin keskittyä omaan selviytymiseensä.  Terveydenhuollon perusremontti on käsillä ja keinoja on paljon. Esimerkiksi Espoossa on varaa panostaa terveydenhuoltoon mm. siksi, että Espoo on Euroopan vaurain kaupunki, suhteutettuna asukaslukuun. Erikoista tässä lienee se, että Espoo porvarijohtoisena kuntana ei ole saanut terveydenhuoltoa siihen kuntoon, mikä sen pitäisi olla.

Yhtä kaikki. Nyt on aika laittaa terveydenhuolto kuntoon, sillä kaikki me ihmiset haluamme saada hyvää hoitoa varallisuudesta riippumatta. Kaikilla ihmisillä pitää voida olla oikeus hyvään terveyden huoltoon. Vain siten me voimme pitää tätä yhteiskuntaa kasassa kun olemme itse terveitä ja meillä on hyvä terveydenhuolto. Ei voi olla niin, että meitä hoitavat ihmiset, jotka ovat itse työuransa alkuvaiheessa palavat loppuun jo liian aikaisin ja eivät siten jaksa hoitaa sairaita ja terveyshuoltoa tarvitsevia ihmisiä.

Suuri osa henkilöstöstä ei kärsi työuupumuksesta, mutta kärsii väsymyksestä. Väsymys on myös sellainen asia, joka pitää ottaa huomioon. Väsyneenä työn tekeminen herpaantuu ja sillä voi olla vakavia seurauksia.

Terveydenhuollon henkilöstön lisäämiseen ja nykyisten jaksamiseen pitää panostaa nyt, eikä tulevaisuudessa. 




Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pekka Salo

Me suomalaiset jakaannumme karkeasti ottaen kolmeen osaan: Työterveyshuollon piirissä olevat ja varakkaat, jotka käyttävät yksityisiä palveluja sekä yhteiskunnan terveyskeskuksia käyttävät. Viimeksi mainitut ovat yleensä köyhät, työttömät ym sekä vanhukset.

Julkinen terveydenhoito rapistuu rapistumistaan. Tosin yhteiskunnallisella puolella hoidetaan ne vaativat sekä kalliit potilaat, joita yksityinen puoli ei huoli. Minutkin on lähetetty työterveyshoidosta julkiselle puolelle, kunhan kaikki tutkimukset oli tehty eli työnantajaani rahastettu maksimaalisesti.

Mitä sitten Suomessa pitäisi tehdä?

Ensinnäkin Kelan korvaukset yksityiselle puolelle pitää lopettaa täysin. Niiden moititaan olevan aivan merkityksettömän pieniä. Siksikin ne voidaan lopettaa. Sanotaan myös, että korvausten lopettaminen siirtäisi potilaita julkiselle puolelle niin paljon, että se ei selviäisi siitä. Epäloogista, kun vertaa lausuntoja.

Toiseksi siis Kelan avustukset on lakkautettava koko yksityiseltä terveyden- että työterveyshoidolta. Niiden pitää tulla omillaan toimeen ilman yhteiskunnan tukea. Tämä on myös kapitalistista kokoomuslaista politiikkaa. "Reilu" kilpailu ratkaiskoon voittajat. Se maksaa, jolla on varaa.

Toiseksi Lääkäriliiton "asiantuntemusta" pitäisi käyttää hyvin harkitusti. Sen järjestön ylin tarkoitus on ajaa lääkäreiden taloudellisia etuja.

Kolmanneksi yhteiskunnan verovaroja tulee käyttää vain yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Julkinen järjestelmä on myös uudistettava tälle vuosisadalle. Esimerkiksi johtaminen on liian harvassa yksikössä tarpeeksi hyvää. Lääkärit voivat olla hyviä hallintojohtajia, mutta he ovat sitä kuitenkin harvoin.

Käyttäjän KaiHaavisto1 kuva
Kai Haavisto

Minusta ensin pitää laittaa julkinen puoli kuntoon. Kela korvaus tulojen mukaan. Julkista rahaa ei tarvita yksityiselle puolelle, mutta sinne sitä syydetään kun oma pesä ei ole kunnossa

Käyttäjän JariLehtonen kuva
Jari Lehtonen

Onko kirjoittaja tullut ajatelleeksi että asiasta on olemassa muunkinlaisia mielipiteitä.

Olen perustellusti sitä mieltä että lääkäreitä on Suomessa liikaa - etenkin kokemattomia lääkäreitä. Myös sairaanhoitajia on liikaa.

Kun lääkäri tekee esim jotain toimenpidettä, diagnoosia ym niin yleisesti ajattellaan että kun lääkäri on tehnyt jokun toimenpiteen n 100 kertaa niin sitten voi ajatella että tästä asiasta on kertynyt jo riittävä alustava kokemus.

Kun ihminen valmistuu lääketieteen lisensiaatiksi kyseessä on aihio, josta toivon mukaan kasvaa lääkäri ja lopulta kokenut lääkäri - erikoislääkäri.

Potilaita ja ongelmia on Suomessa rajallinen määrä. Olisi suotavaa että kokemus potilaiden hoitamisesta keskittyisi riittävän harvoille, jotta kokemus ja tietotaito karttuisi riittävän nopeasti.

Oletetaan että Suomessa tarvitaan jotain toimenpidettä 100 0000 kpl/vuosi

Jos tämä jaettaisiin tasan 10 000 lääkärille niin jokaiselle jäisi ehkä 10 toimenpidettä /vuosi eli tuoreella lääkärillä menisi aikaa 10 vuotta ennen kuin kokemustaso olisi riittävä. Jos asiaa hoitamaan otettaisiin lisäksi vaikka 90 000 sairaanhoitajaa niin riittävän kokemuksen kertymiseen menisi aikaa 100 vuotta.

Enemmänkin on kyse siitä miten lääkäriresursseja allokoidaan (sijoitetaan järkevästi).

Tervyskeskuslääkärin vaativa työ olisi saatava takaisin kunniaan. Tätä helpottaisi se, että työterveyslääkärit kiellettäisiin ja terveet työssäkäyvät ihmiset kävisivät terveyskeskuslääkärillä kuten ennenkin. Tämä helpottaisi olennaisesti terveyskeskusten yleislääkäreiden vaativaa työtä.

Toimituksen poiminnat