Euro http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133468/all Sun, 21 Jul 2019 12:55:47 +0300 fi EKP:n ikioma 'nam http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278604-ekpn-ikioma-nam <p>Yhdysvaltain ajautuminen, juuttuminen ja lopulta nöyryyttävä tappio Vietnamissa oli hyvin arka puheenaihe vuosikymmeniä aseellisten konfliktien jälkeen. Se oli sitä myös silloin, kun operaatiot eskaloituvat 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Yhdysvaltalaisille ei kerrottu, mitä maan asevoimat oikein puuhasteli.</p><p>Euroopan keskuspankki EKP käy nyt omaa Vietnamin sotaansa. Yhtäläisyyksiä on lukuisia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hyvä tarkoitus, sarja virheitä</strong></p><p>Yhdsyvaltain ajautuminen itse sotaan ei ollut tietoinen päätös. Etelän kaaottiset olot huonon johtamistaidon vuoksi juurrutti Yhdysvallat ensin valvomaan demokratiaa. Etelän korruptio paheni kuitenkin sitä mukaa, mitä enemmän ulkopuolelta maksettiin viulut. Euroopassa kohistaan jostain mystisestä <em>moraalikadosta</em>.</p><p>Tästä alkoi virheiden sarja, joka veti asevoimiltaan suurimman maan konfliktiin, jota se ei vain voinut voittaa.</p><p>Tuskin euroakaan perustettiin ilkeämielisten herrojen toimesta eräänlaisena pirullisena juonena saattaa miljoonat ihmiset työttömiksi ja vaille tulevaisuutta.</p><p>Espanjan, Italian ja Kreikan nuorisotyöttömyys jäi noin 30 prosentin hujakoille nousukauden lopussa. Pictetin ekonomisti <strong>Nadia Gharba</strong> sanoi <a href="https://www.ft.com/content/6ca9cfd8-9cc8-11e9-9c06-a4640c9feebb">Financial Timesissa</a>, että nämä työttömät nuoret ovat mitä ilmeisimmin <u>loppuelämänsä köyhiä ja yhteiskunnan hylkiöitä</u>.</p><p><a href="http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145534-euroopan-yhteiskunnallinen-kriisi">Itsekin kirjoitin melko tarkalleen kuusi vuotta sitten</a> tästä perin lohduttomasta tulevaisuudesta, mutten yltiöoptimistisena lyönyt Gharban näkemystä synkkyydessä. Sitä oltaisiin todennäköisesti vain pidetty mörköjen maalamista seinille.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Rolling Thunder&nbsp;&ndash; Korot syvemmälle pakkaselle</strong></p><p>Yhdysvaltain asevoimien kiistanalainen ilmapommitusohjelma <em>Rolling Thunder</em> todettiin parissa vuodessa toimimattomaksi strategiaksi. Siinä Pohjois-Vietnamin kohteita pommitettiin herkeämättä. Kohteina olivat tiet, öljynjalostamot ja muut sodassa tyypilliset strategiset kohteet. Tiet jälleenrakennettiin yön aikana ja strateginen etu valui hiekkaan.</p><p>Kaikki pommit eivät osuneet kohteisiinsa. Huteja tuli ja paljon. Siviilien kodit raunioituivat, mikä herätti tietysti katkeraa vihaa pommittajaa kohtaan. Kun strategia tiedettiin johdossa epäonnistuneeksi (presidentti <strong>Lyndon B. Johnson</strong> ja puolustusministeri <strong>Robert McNamara</strong>) niin operaatio Rolling Thunderia päätettiin voimistaa.</p><p>EKP yrittää kääntää eurokriisin kulun painamalla korot pohjalle. Jo pakkasella oleva talletuskorko on näillä näkymin menossa <a href="https://uk.reuters.com/article/us-ecb-policy/ecb-plans-to-restart-government-bond-purchases-by-november-spiegel-idUKKCN1UE1Z4">yhä syvemmälle negatiiviselle puolelle</a>.</p><p>EKP:n strategia on saada inflaatio ja sen odotukset reipastumaan tavoitteeseensa: inauksen alle kahden prosentin. Strategia ei ole osoittanut juuri toimivuuden merkkejä. Syynkin voin kertoa.</p><p>Jos toimintansa laajennusta miettivä yritysjohtaja odottaa korkotason laskevan edelleen niin hän lykkää investointejaan. EKP:n olisi pitänyt päinvastoin joitain vuosia sitten&nbsp;&ndash; nousukauden alkumetreillä&nbsp;&ndash; signaloivansa nostaa korkotasoaan.</p><p>Nyt se lienee armottoman myöhäistä, sillä hyytyvän taloustilanteen edessä tuskin kannattaa tehdä samaa virhettä kuin mitä EKP teki vuosikymmenen alussa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihmisten toiveiden lukeminen pieleen</strong></p><p>Yhdysvallat ei tuntunut millään ymmärtävän sodan aikana, mitä vieras kansa oikein halusi. Yhdysvallat varjonyrkkeili &quot;kommunismia&quot; vastaan ymmärtämättä sitä, että erityisesti Pohjois-Vietnam tavoitteli koko maan yhdistämistä.</p><p>Ja se oli valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseen tämän päämäärän.</p><p>Jos tämä viesti olisi mennyt aiemmin perille niin ehkäpä jääräpäinen pyrkimys saavuttaa jotain, mitä ei ole saavutettavissa olisi johtanut vetäytymiseen.</p><p>Euroopassa ajatellaan varjonyrkkeillä ilmeisesti Venäjää vastaan. Samalla toki uskotaan Euroopan olevan jonkinlainen suurvalta ja sen pitää kamppailla elintilastaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan kanssa.</p><p>Jostain syystä johtajat eivät osaa lukea hallintoalamaistensa mieltä. Että sieltä voisi lukea ihmisten haluavan töitä ja mahdollisuuden muuttaa nuorena omilleen, perustaa ja vieläpä elättää perheensä. Talouskurisäännöt eivät tosin sovi tähän kuvaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kokonaiskuva hämärtyy</strong></p><p>McNamara tilatutti sodan aikana hyllykilometreittäin statistiikkaa. Vihollisen kaatuneet, kalustotappiot, loikkaukset ja satamäärin muita yksittäisiä parametreja raportoitiin joka kolkasta.</p><p>Tilastotietoa oli niin paljon, ettei sitä pystynyt kukaan lukemaan saati ymmärtämään. Tästä huolimatta tilastoista oli määrä kyetä lukemaan, miten sodankulku etenisi.</p><p>EKP:n fikaatio inflaatio-odotusten, pörssikurssien, huonojen luottojen määrä ja satamäärin muuta parametriä pitäisi kertoa, miten tavallisen työttömiksi jääneiden euronuorten elämä tulisi kehittymään.</p><p>Yrittää toki sopii.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Imperiumin vastaisku</strong></p><p>Loppujen lopuksi tavalliset yhdysvaltalaiset alkoivat miettiä koko sotaa. Mitä järkeä on menettää omia poikiaan jossain toivottomassa rypistelyssä toisella puolen planeettaa? Se kävi myös taloudellisesti kalliiksi.</p><p>Sodanvastaiset protestit yltyivät vuosi vuodelta.</p><p>Euroopan parlamenttivaalit osoittavat yhtä lailla, että pakka alkaa levitä käsiin. Europarlamentti pirstaloitui, mikä oli tietysti nähtävissä EU-maiden kansallisten parlamenttien uusjaon jälkeen. Jos joku olisi sanonut 50 vuotta sitten, että Saksan sosiaalidemokraattinen puolue on neljänneksi suosituin puolue 12 prosentin kannatuksella heti vajaa 10 vuotta vanhan puolueen jälkeen, hänet olisi naurettu pihalle.</p><p>Yhdysvalloissa mietittiin jo 1960-luvun loppupuolella vetäytymistä koko Vietnamista. Toinen vaihtoehto oli painaa lisää kaasua: eli lisää nuoria miehiä, lisää kalustoa ja lisää hävitystä. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto.</p><p>Euroopassa olisi voitu miettiä yhteisvaluutan purkamista ja paluuta kansallisiin kelluviin valuuttoihin, mutta on valittu se toinen vaihtoehto.</p><p>Meidän on toki helppo osoittaa Yhdysvaltojen tekemät virheet, jotka juontuivat pääosin siitä, että istuva presidentti mietti aina kulloinkin uudelleenvalintaansa. Jokainen voi miettiä, potevatko eurooppalaiset johtajat tätä samaa tautia?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltain ajautuminen, juuttuminen ja lopulta nöyryyttävä tappio Vietnamissa oli hyvin arka puheenaihe vuosikymmeniä aseellisten konfliktien jälkeen. Se oli sitä myös silloin, kun operaatiot eskaloituvat 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Yhdysvaltalaisille ei kerrottu, mitä maan asevoimat oikein puuhasteli.

Euroopan keskuspankki EKP käy nyt omaa Vietnamin sotaansa. Yhtäläisyyksiä on lukuisia.

 

Hyvä tarkoitus, sarja virheitä

Yhdsyvaltain ajautuminen itse sotaan ei ollut tietoinen päätös. Etelän kaaottiset olot huonon johtamistaidon vuoksi juurrutti Yhdysvallat ensin valvomaan demokratiaa. Etelän korruptio paheni kuitenkin sitä mukaa, mitä enemmän ulkopuolelta maksettiin viulut. Euroopassa kohistaan jostain mystisestä moraalikadosta.

Tästä alkoi virheiden sarja, joka veti asevoimiltaan suurimman maan konfliktiin, jota se ei vain voinut voittaa.

Tuskin euroakaan perustettiin ilkeämielisten herrojen toimesta eräänlaisena pirullisena juonena saattaa miljoonat ihmiset työttömiksi ja vaille tulevaisuutta.

Espanjan, Italian ja Kreikan nuorisotyöttömyys jäi noin 30 prosentin hujakoille nousukauden lopussa. Pictetin ekonomisti Nadia Gharba sanoi Financial Timesissa, että nämä työttömät nuoret ovat mitä ilmeisimmin loppuelämänsä köyhiä ja yhteiskunnan hylkiöitä.

Itsekin kirjoitin melko tarkalleen kuusi vuotta sitten tästä perin lohduttomasta tulevaisuudesta, mutten yltiöoptimistisena lyönyt Gharban näkemystä synkkyydessä. Sitä oltaisiin todennäköisesti vain pidetty mörköjen maalamista seinille.

 

Rolling Thunder – Korot syvemmälle pakkaselle

Yhdysvaltain asevoimien kiistanalainen ilmapommitusohjelma Rolling Thunder todettiin parissa vuodessa toimimattomaksi strategiaksi. Siinä Pohjois-Vietnamin kohteita pommitettiin herkeämättä. Kohteina olivat tiet, öljynjalostamot ja muut sodassa tyypilliset strategiset kohteet. Tiet jälleenrakennettiin yön aikana ja strateginen etu valui hiekkaan.

Kaikki pommit eivät osuneet kohteisiinsa. Huteja tuli ja paljon. Siviilien kodit raunioituivat, mikä herätti tietysti katkeraa vihaa pommittajaa kohtaan. Kun strategia tiedettiin johdossa epäonnistuneeksi (presidentti Lyndon B. Johnson ja puolustusministeri Robert McNamara) niin operaatio Rolling Thunderia päätettiin voimistaa.

EKP yrittää kääntää eurokriisin kulun painamalla korot pohjalle. Jo pakkasella oleva talletuskorko on näillä näkymin menossa yhä syvemmälle negatiiviselle puolelle.

EKP:n strategia on saada inflaatio ja sen odotukset reipastumaan tavoitteeseensa: inauksen alle kahden prosentin. Strategia ei ole osoittanut juuri toimivuuden merkkejä. Syynkin voin kertoa.

Jos toimintansa laajennusta miettivä yritysjohtaja odottaa korkotason laskevan edelleen niin hän lykkää investointejaan. EKP:n olisi pitänyt päinvastoin joitain vuosia sitten – nousukauden alkumetreillä – signaloivansa nostaa korkotasoaan.

Nyt se lienee armottoman myöhäistä, sillä hyytyvän taloustilanteen edessä tuskin kannattaa tehdä samaa virhettä kuin mitä EKP teki vuosikymmenen alussa.

 

Ihmisten toiveiden lukeminen pieleen

Yhdysvallat ei tuntunut millään ymmärtävän sodan aikana, mitä vieras kansa oikein halusi. Yhdysvallat varjonyrkkeili "kommunismia" vastaan ymmärtämättä sitä, että erityisesti Pohjois-Vietnam tavoitteli koko maan yhdistämistä.

Ja se oli valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseen tämän päämäärän.

Jos tämä viesti olisi mennyt aiemmin perille niin ehkäpä jääräpäinen pyrkimys saavuttaa jotain, mitä ei ole saavutettavissa olisi johtanut vetäytymiseen.

Euroopassa ajatellaan varjonyrkkeillä ilmeisesti Venäjää vastaan. Samalla toki uskotaan Euroopan olevan jonkinlainen suurvalta ja sen pitää kamppailla elintilastaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan kanssa.

Jostain syystä johtajat eivät osaa lukea hallintoalamaistensa mieltä. Että sieltä voisi lukea ihmisten haluavan töitä ja mahdollisuuden muuttaa nuorena omilleen, perustaa ja vieläpä elättää perheensä. Talouskurisäännöt eivät tosin sovi tähän kuvaan.

 

Kokonaiskuva hämärtyy

McNamara tilatutti sodan aikana hyllykilometreittäin statistiikkaa. Vihollisen kaatuneet, kalustotappiot, loikkaukset ja satamäärin muita yksittäisiä parametreja raportoitiin joka kolkasta.

Tilastotietoa oli niin paljon, ettei sitä pystynyt kukaan lukemaan saati ymmärtämään. Tästä huolimatta tilastoista oli määrä kyetä lukemaan, miten sodankulku etenisi.

EKP:n fikaatio inflaatio-odotusten, pörssikurssien, huonojen luottojen määrä ja satamäärin muuta parametriä pitäisi kertoa, miten tavallisen työttömiksi jääneiden euronuorten elämä tulisi kehittymään.

Yrittää toki sopii.

 

Imperiumin vastaisku

Loppujen lopuksi tavalliset yhdysvaltalaiset alkoivat miettiä koko sotaa. Mitä järkeä on menettää omia poikiaan jossain toivottomassa rypistelyssä toisella puolen planeettaa? Se kävi myös taloudellisesti kalliiksi.

Sodanvastaiset protestit yltyivät vuosi vuodelta.

Euroopan parlamenttivaalit osoittavat yhtä lailla, että pakka alkaa levitä käsiin. Europarlamentti pirstaloitui, mikä oli tietysti nähtävissä EU-maiden kansallisten parlamenttien uusjaon jälkeen. Jos joku olisi sanonut 50 vuotta sitten, että Saksan sosiaalidemokraattinen puolue on neljänneksi suosituin puolue 12 prosentin kannatuksella heti vajaa 10 vuotta vanhan puolueen jälkeen, hänet olisi naurettu pihalle.

Yhdysvalloissa mietittiin jo 1960-luvun loppupuolella vetäytymistä koko Vietnamista. Toinen vaihtoehto oli painaa lisää kaasua: eli lisää nuoria miehiä, lisää kalustoa ja lisää hävitystä. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto.

Euroopassa olisi voitu miettiä yhteisvaluutan purkamista ja paluuta kansallisiin kelluviin valuuttoihin, mutta on valittu se toinen vaihtoehto.

Meidän on toki helppo osoittaa Yhdysvaltojen tekemät virheet, jotka juontuivat pääosin siitä, että istuva presidentti mietti aina kulloinkin uudelleenvalintaansa. Jokainen voi miettiä, potevatko eurooppalaiset johtajat tätä samaa tautia?

 

]]>
24 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278604-ekpn-ikioma-nam#comments EKP Euro Vietnamin sota Sun, 21 Jul 2019 09:55:47 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278604-ekpn-ikioma-nam
Italia, euro ja olympialaiset http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277665-italia-euro-ja-olympialaiset Urheilun ja politiikan ystävänä tyhmiä kyselen, mutta kävikö nyt niin, että yhteisvaluutan velkarajoista viis välittävä ja niitä hävyttömästi rikkova Italia (euro) sai taas olympialaiset? Voitti siis olympiajärjestäjäskaban josta moni maa vetäytyi kun järjestäminen on liian kallista?<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 18 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277665-italia-euro-ja-olympialaiset#comments Euro Italia Olympialaiset Velka Mon, 24 Jun 2019 18:03:58 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277665-italia-euro-ja-olympialaiset Eurollako sotimaan? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277570-eurollako-sotimaan <p>The Financial Timesin kommentaattori Walter Münchau kirjoitti kolumnissaan 26.5.2019, että EU:n pitäisi käyttää euroa geopoliittisena välineenä, sillä sotilaallisen voimaan käyttöön se ei pysty, koska Ranskan kansalliskokous kaatoi suunnitellun Euroopan puolustusyhteisön jo vuonna 1954. Lieneekö The Economist -lehden toimittajalla ollut mielessään tämä Münchaun kolumni kirjoittaessaan pääkirjoitusta lehden numeroon 8.-14.6.2019 Yhdysvaltain murskaavasta ylivoimasta paitsi perinteisessä sotilaallisessa voimassa myös ja erityisesti teknologis-taloudellisin keinoin harjoitetussa voimapolitiikassa? Kirjoitukset houkuttelevat kommentoimaan ja vertailemaan.</p><p>Yhdysvaltain 11 lentotukialusten muodostamaa taisteluryhmää hallitsevat maailman meriä. Sillä on mannertenväliset ydinohjukset, muuta ohjusaseistusta, strategiset pommikonelaivastot ja sukellusveneet. Sotilaitakin on vahvuudessa, tosin ei lukumääräisesti yhtä paljon kuin esimerkiksi Kiinalla, mutta paremmin ja sodankäynnin viimeisimmillä keksinnöillä varustettuja. Tiedustelu- ja taistelunjohtojärjestelmät ovat viimeistä huutoa. Kaiken huipuksi koko arsenaali vie kansantaloudesta alle neljä prosenttia vuodessa, ei mitenkään ylivoimaisen suuri rasitus, varsinkin jos talouskasvu pysyy kohtalaisena.</p><p>EU:ssa on väestöä enemmän, kansantalouksien yhteenlaskettu koko on samaa luokkaa ja jäsenmaat käyttävät varusteluun melkein puolet siitä mitä Yhdysvallat. Natolla, johon useimmat EU-maat kuuluvat, on yhteiset aluevalvonta- ja esikuntaorganisaatiot siltä varalta ja siihen valmistautuen, että eurooppalaistenkin pitäisi osallistua tositoimiin. Ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa eurooppalaisten, jopa Natoon kuuluvienkin, maiden kyky mittaviin sotilasoperaatioihin on kuitenkin osoittautunut heiveröiseksi. Natosta riippumattomiin operaatioihin kykeneminen on vielä heikommalla tolalla, jos niistä ylipäänsä tulisi mitään (en lue mukaan todellista sotaa pienempiä kriisinhallintaoperaatioita). Kaksi perustavanlaatuista syytä: 1) ei ole yhteisesti tunnettua tarvetta luoda todella tehokas sotilaallinen toimintakyky, ja mikä vielä oleellisempaa, valmiutta luovuttaa siihen tarvittavaa toimivaltaa EU:lle; ja 2) niinpä sinänsä melkoiset resurssit ovat kansallisessa poliittisessa ja teknisessä toimivallassa eikä ole mekanismeja, joilla ne otettaisiin yhteiseen, tehokkaaseen käyttöön. Nykyiset artiklat eivät tätä puutetta korvaa.</p><p>Kuitenkin on kysyttävä, mitä Yhdysvallat on verrattomalla sotilaallisella suorituskyvyllään saanut aikaan. Sen suurin saavutus taitavat olla ne sodat ja konfliktit, joihin kukaan ei ole uskaltanut sen kanssa ryhtyä. Kylmän sodan aikana menestys kruunattiin Euroopassa, joka tosin pysyi jaettuna, mutta jossa Neuvostoliiton mahti päättyi sen armeijoiden maailmansodassa saavuttamille rajoille, ja kaipa Neuvostoliiton romahtamisenkin voi osaksi panna samaan piikkiin.</p><p>Yhdysvaltain todella käymien sotien tuloslaskelma on vähemmän loistelias. Toisen maailmansodan jälkeen on oikeastaan vaikea osoittaa yhtään merkittävää, kiistämätöntä voittoa. Korean sota päättyi ratkaisemattomaan, ja on yhä ratkaisematta. Koreassa sentään puolet maasta &rdquo;pelastui&rdquo; myöhemmin aikaansaadulle demokratialle, mutta Vietnamin sota päättyi selkeään tappioon ja Afganistan on yhä kriisipesäke, josta sikisi muun muassa al-Qaida ja sen myötä 9/11. Irakin ensimmäisessä sodassa Yhdysvallat saavutti rajatun tavoitteensa, mutta toisen seuraukset olivat nopeasta sotilaallisesta voitosta huolimatta katastrofaaliset ja tuottivat muun muassa al-Qaidaakin pahemman ISISin.</p><p>Tämä rekordi kertoo siitä, että muutakin tarvitaan kuin sotavoimaa. Tässä on tilaa vain muutaman sellaisen &rdquo;muun&rdquo; identifioimiseen ja kommentointiin.</p><p>Teknologia on tietenkin myös perinteisen voiman välttämätön edellytys, niin taloudellisen kapasiteetin luomiseen kuin suoran sotilaallisenkin voiman tuottamiseen. Voimapolitiikan harjoittamisessa on tällaiseen teknologiaan käsiksi pääsyn rajoittaminen tai sen estäminen avainasemassa. Patenttisuoja ei siihen selvästikään riitä, jos vastassa on määrätietoinen julkinen valta, kuten Kiinan tapauksessa on nähty. Koska teknologinen tietämys on länsimaissa pääasiassa tutkimuslaitosten ja yksityisten yritysten hallussa, &rdquo;pakotettu&rdquo; teknologian siirto uhkaamalla markkinoille pääsyn estämisellä tai niiltä karkottamisella on ollut toimiva keino suurelle ja määrätietoiselle maalle. On vaikea arvioida täsmällisesti, miten paljon osaamista on anastettu patentinhaltijoilta suoraan teollisuusvakoilun keinoin, mutta laajaa se lienee. Perinteisten vastatoimien lisäksi kuvaan ovat tulleet sanktiotyyppiset toimet kuten investointien valvonta ja estäminen, samoin kotimaisten (ja ulkomaistenkin) yritysten uhkaaminen, mikäli ne eivät pidäty liiketoimista uhkaaviksi koettujen yritysten kanssa.</p><p>Tietoliikenneinfrastruktuuri, jonka näkyvin osa on internet, on niin ikään huomattavalta osin amerikkalaisessa &rdquo;komennossa&rdquo;. Juuripalvelimet, joihin internetin olemassaolo nojaa, ovat miltei kaikki sen maaperällä ja amerikkalaiset yhtiöt hallitsevat, vaikkeivat yksin, sen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvittavaa laite- ja ohjelmistotuotantoa. Amerikkalaisetkaan eivät kuitenkaan ole pystyneet estämään esimerkiksi Kiinaa eristämästä suurta osaa internetistään muusta maailmasta, ja onpa sen avulla pystytty käymään amerikkalaisten itsensäkin kimppuun; ei tosin sen teknologista perustaa horjuttamalla, vaan käyttämällä sitä disinformaation ja poliittisen vaikuttamisen välineenä. Se on siis vähintäänkin kaksiteräinen voimapolitiikan väline.</p><p>Rahoitusmarkkinat ovat integroitunein osa maailmantaloutta. Niitä hallitsevat suuret rahoituslaitokset ovat myös valtaosin amerikkalaisia, etunenässä Yhdysvaltain keskuspankki. Vuosien 2008-9 finanssikriisi iski amerikkalaisiinkin pahasti, mutta kuten esimerkiksi Columbia Universityn professori Adam Tooze osoitti vuonna 2018 julkaistussa teoksessaan &rdquo;Crashed&rdquo;, tosiasiassa finanssikriisin selätti Yhdysvaltain keskuspankki toimillaan. Vaikka sen ensisijainen motiivi oli Yhdysvaltain oman pankkijärjestelmän pelastaminen eikä vallankäyttö maailmalla, se oli paljon puhuva esimerkki siitä, mihin Yhdysvallat tällä alalla edelleen pystyy. Eurooppalaiset pankit menettivät senkin vähän johtoasemastaan, joka joillakin niistä oli ennen kriisiä ollut. Ilman kriisiäkin Yhdysvaltain &rdquo;exorbitant priviledge&rdquo;, jonka muodostaa sen rahoitusmarkkinoiden koko, monipuolisuus ja &rdquo;syvyys&rdquo; eli maksuvalmiiden arvopapereiden määrä, sekä dollarin asema maailmankaupan laskutus- ja reservivaluuttana, on edelleen murskaava. Niinpä uhkaaminen dollariin perustuvan maksuliikenteen ulkopuolelle sulkemisella on kova ja tehokas pakote, koski se maita, yrityksiä tai yksilöitä.</p><p>Euroalueen kansantalouksien yhteenlasketun koon (vältän tietoisesti puhumasta EU:n tai euroalueen taloudesta, koska sellaista ei aidosti ole) puolesta euro voisi periaatteessa nousta ellei dollarin rinnalle niin kuitenkin todella merkittäväksi maailmankaupan maksu- ja reservivaluutaksi. Ainoa maailmanlaajuisesti merkittävä eurooppalainen rahoitusmarkkinatoimija onkin Euroopan keskuspankki. Tähän asti se on kuitenkin joutunut käyttämään resurssinsa itse euroalueen pystyssä pitämiseen, eikä Münchaun kuuluttaman &rdquo;euroaseen&rdquo; käyttämiseen ole ollut juuri mahdollisuuksia. Raha-asetta ei ole ylipäätään Euroopassa mielletty voimapolitiikan välineeksi. En usko tämän muuttuvan ilman, että EU:sta (tai euroalueesta, mikä on vielä epätodennäköisempää), tulee aito poliittinen yhteisö. Se ei ole näköpiirissä.</p><p>Kansainväliseen rahoitusjärjestelmään kuuluvat pääoman ja investointien muodostamien rahavirtojen välittämiseen tarvittavat tekniset järjestelmät, tunnetuimpana SWIFT (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Society_for_Worldwide_Interbank_Financial_Telecommunication" title="Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication">Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication</a>). Ne ovat ikään kuin vaivihkaa muodostuneet aivan välttämättömiksi teknisiksi alustoiksi, joihin kansainvälinen liiketoiminta ja yksityisten ihmistenkin rahansiirrot nojaavat. Amerikkalaisilla on tämänkin järjestelmän avaimet käsissään, ja vaikka halua vapautua tästä riippuvuudesta on varsinkin presidentti Trumpin aikana ilmaantunut, ei mitään todellista kilpailijaa SWIFTille ole noussut.</p><p>Edellä mainittuja taloudellisen voimapolitiikan välineitä voi verrata tulleihin, joilla Yhdysvallat on alkanut uhata ja joita se on myös asettanut Kiinaa vastaan ja uhannut asettaa muitakin, myös liittolaisiaan vastaan. Hyvin korkeat tullit aiheuttaisivatkin suurta vahinkoa, mutta suurta vahinkoa ne aiheuttaisivat myös asettajalleen. Suurempi kuin niiden suoranainen taloudellinen haittavaikutus onkin se, että niiden käyttö ja niillä uhkaaminen välittämättä mitään kansainvälisen kaupan säännöistä romuttaa luottamusta maahan, joka niin tekee, ja koko järjestelmää, joka on muutenkin hiljalleen rappeutumassa suurvaltojen (ja tässä kohden EU:takin voi pitää jonkinlaisena suurvaltana) preferenssiblokkeihin. Päinvastoin kuin presidentti Trump on pröystäillyt, kauppasotaa, ainakin jos sillä tarkoitetaan tariffisotaa, ei ole helppo voittaa, vaan siinä kärsivät väistämättä tappioita niin hyökkääjät kuin puolustajat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> The Financial Timesin kommentaattori Walter Münchau kirjoitti kolumnissaan 26.5.2019, että EU:n pitäisi käyttää euroa geopoliittisena välineenä, sillä sotilaallisen voimaan käyttöön se ei pysty, koska Ranskan kansalliskokous kaatoi suunnitellun Euroopan puolustusyhteisön jo vuonna 1954. Lieneekö The Economist -lehden toimittajalla ollut mielessään tämä Münchaun kolumni kirjoittaessaan pääkirjoitusta lehden numeroon 8.-14.6.2019 Yhdysvaltain murskaavasta ylivoimasta paitsi perinteisessä sotilaallisessa voimassa myös ja erityisesti teknologis-taloudellisin keinoin harjoitetussa voimapolitiikassa? Kirjoitukset houkuttelevat kommentoimaan ja vertailemaan.

Yhdysvaltain 11 lentotukialusten muodostamaa taisteluryhmää hallitsevat maailman meriä. Sillä on mannertenväliset ydinohjukset, muuta ohjusaseistusta, strategiset pommikonelaivastot ja sukellusveneet. Sotilaitakin on vahvuudessa, tosin ei lukumääräisesti yhtä paljon kuin esimerkiksi Kiinalla, mutta paremmin ja sodankäynnin viimeisimmillä keksinnöillä varustettuja. Tiedustelu- ja taistelunjohtojärjestelmät ovat viimeistä huutoa. Kaiken huipuksi koko arsenaali vie kansantaloudesta alle neljä prosenttia vuodessa, ei mitenkään ylivoimaisen suuri rasitus, varsinkin jos talouskasvu pysyy kohtalaisena.

EU:ssa on väestöä enemmän, kansantalouksien yhteenlaskettu koko on samaa luokkaa ja jäsenmaat käyttävät varusteluun melkein puolet siitä mitä Yhdysvallat. Natolla, johon useimmat EU-maat kuuluvat, on yhteiset aluevalvonta- ja esikuntaorganisaatiot siltä varalta ja siihen valmistautuen, että eurooppalaistenkin pitäisi osallistua tositoimiin. Ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa eurooppalaisten, jopa Natoon kuuluvienkin, maiden kyky mittaviin sotilasoperaatioihin on kuitenkin osoittautunut heiveröiseksi. Natosta riippumattomiin operaatioihin kykeneminen on vielä heikommalla tolalla, jos niistä ylipäänsä tulisi mitään (en lue mukaan todellista sotaa pienempiä kriisinhallintaoperaatioita). Kaksi perustavanlaatuista syytä: 1) ei ole yhteisesti tunnettua tarvetta luoda todella tehokas sotilaallinen toimintakyky, ja mikä vielä oleellisempaa, valmiutta luovuttaa siihen tarvittavaa toimivaltaa EU:lle; ja 2) niinpä sinänsä melkoiset resurssit ovat kansallisessa poliittisessa ja teknisessä toimivallassa eikä ole mekanismeja, joilla ne otettaisiin yhteiseen, tehokkaaseen käyttöön. Nykyiset artiklat eivät tätä puutetta korvaa.

Kuitenkin on kysyttävä, mitä Yhdysvallat on verrattomalla sotilaallisella suorituskyvyllään saanut aikaan. Sen suurin saavutus taitavat olla ne sodat ja konfliktit, joihin kukaan ei ole uskaltanut sen kanssa ryhtyä. Kylmän sodan aikana menestys kruunattiin Euroopassa, joka tosin pysyi jaettuna, mutta jossa Neuvostoliiton mahti päättyi sen armeijoiden maailmansodassa saavuttamille rajoille, ja kaipa Neuvostoliiton romahtamisenkin voi osaksi panna samaan piikkiin.

Yhdysvaltain todella käymien sotien tuloslaskelma on vähemmän loistelias. Toisen maailmansodan jälkeen on oikeastaan vaikea osoittaa yhtään merkittävää, kiistämätöntä voittoa. Korean sota päättyi ratkaisemattomaan, ja on yhä ratkaisematta. Koreassa sentään puolet maasta ”pelastui” myöhemmin aikaansaadulle demokratialle, mutta Vietnamin sota päättyi selkeään tappioon ja Afganistan on yhä kriisipesäke, josta sikisi muun muassa al-Qaida ja sen myötä 9/11. Irakin ensimmäisessä sodassa Yhdysvallat saavutti rajatun tavoitteensa, mutta toisen seuraukset olivat nopeasta sotilaallisesta voitosta huolimatta katastrofaaliset ja tuottivat muun muassa al-Qaidaakin pahemman ISISin.

Tämä rekordi kertoo siitä, että muutakin tarvitaan kuin sotavoimaa. Tässä on tilaa vain muutaman sellaisen ”muun” identifioimiseen ja kommentointiin.

Teknologia on tietenkin myös perinteisen voiman välttämätön edellytys, niin taloudellisen kapasiteetin luomiseen kuin suoran sotilaallisenkin voiman tuottamiseen. Voimapolitiikan harjoittamisessa on tällaiseen teknologiaan käsiksi pääsyn rajoittaminen tai sen estäminen avainasemassa. Patenttisuoja ei siihen selvästikään riitä, jos vastassa on määrätietoinen julkinen valta, kuten Kiinan tapauksessa on nähty. Koska teknologinen tietämys on länsimaissa pääasiassa tutkimuslaitosten ja yksityisten yritysten hallussa, ”pakotettu” teknologian siirto uhkaamalla markkinoille pääsyn estämisellä tai niiltä karkottamisella on ollut toimiva keino suurelle ja määrätietoiselle maalle. On vaikea arvioida täsmällisesti, miten paljon osaamista on anastettu patentinhaltijoilta suoraan teollisuusvakoilun keinoin, mutta laajaa se lienee. Perinteisten vastatoimien lisäksi kuvaan ovat tulleet sanktiotyyppiset toimet kuten investointien valvonta ja estäminen, samoin kotimaisten (ja ulkomaistenkin) yritysten uhkaaminen, mikäli ne eivät pidäty liiketoimista uhkaaviksi koettujen yritysten kanssa.

Tietoliikenneinfrastruktuuri, jonka näkyvin osa on internet, on niin ikään huomattavalta osin amerikkalaisessa ”komennossa”. Juuripalvelimet, joihin internetin olemassaolo nojaa, ovat miltei kaikki sen maaperällä ja amerikkalaiset yhtiöt hallitsevat, vaikkeivat yksin, sen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvittavaa laite- ja ohjelmistotuotantoa. Amerikkalaisetkaan eivät kuitenkaan ole pystyneet estämään esimerkiksi Kiinaa eristämästä suurta osaa internetistään muusta maailmasta, ja onpa sen avulla pystytty käymään amerikkalaisten itsensäkin kimppuun; ei tosin sen teknologista perustaa horjuttamalla, vaan käyttämällä sitä disinformaation ja poliittisen vaikuttamisen välineenä. Se on siis vähintäänkin kaksiteräinen voimapolitiikan väline.

Rahoitusmarkkinat ovat integroitunein osa maailmantaloutta. Niitä hallitsevat suuret rahoituslaitokset ovat myös valtaosin amerikkalaisia, etunenässä Yhdysvaltain keskuspankki. Vuosien 2008-9 finanssikriisi iski amerikkalaisiinkin pahasti, mutta kuten esimerkiksi Columbia Universityn professori Adam Tooze osoitti vuonna 2018 julkaistussa teoksessaan ”Crashed”, tosiasiassa finanssikriisin selätti Yhdysvaltain keskuspankki toimillaan. Vaikka sen ensisijainen motiivi oli Yhdysvaltain oman pankkijärjestelmän pelastaminen eikä vallankäyttö maailmalla, se oli paljon puhuva esimerkki siitä, mihin Yhdysvallat tällä alalla edelleen pystyy. Eurooppalaiset pankit menettivät senkin vähän johtoasemastaan, joka joillakin niistä oli ennen kriisiä ollut. Ilman kriisiäkin Yhdysvaltain ”exorbitant priviledge”, jonka muodostaa sen rahoitusmarkkinoiden koko, monipuolisuus ja ”syvyys” eli maksuvalmiiden arvopapereiden määrä, sekä dollarin asema maailmankaupan laskutus- ja reservivaluuttana, on edelleen murskaava. Niinpä uhkaaminen dollariin perustuvan maksuliikenteen ulkopuolelle sulkemisella on kova ja tehokas pakote, koski se maita, yrityksiä tai yksilöitä.

Euroalueen kansantalouksien yhteenlasketun koon (vältän tietoisesti puhumasta EU:n tai euroalueen taloudesta, koska sellaista ei aidosti ole) puolesta euro voisi periaatteessa nousta ellei dollarin rinnalle niin kuitenkin todella merkittäväksi maailmankaupan maksu- ja reservivaluutaksi. Ainoa maailmanlaajuisesti merkittävä eurooppalainen rahoitusmarkkinatoimija onkin Euroopan keskuspankki. Tähän asti se on kuitenkin joutunut käyttämään resurssinsa itse euroalueen pystyssä pitämiseen, eikä Münchaun kuuluttaman ”euroaseen” käyttämiseen ole ollut juuri mahdollisuuksia. Raha-asetta ei ole ylipäätään Euroopassa mielletty voimapolitiikan välineeksi. En usko tämän muuttuvan ilman, että EU:sta (tai euroalueesta, mikä on vielä epätodennäköisempää), tulee aito poliittinen yhteisö. Se ei ole näköpiirissä.

Kansainväliseen rahoitusjärjestelmään kuuluvat pääoman ja investointien muodostamien rahavirtojen välittämiseen tarvittavat tekniset järjestelmät, tunnetuimpana SWIFT (Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication). Ne ovat ikään kuin vaivihkaa muodostuneet aivan välttämättömiksi teknisiksi alustoiksi, joihin kansainvälinen liiketoiminta ja yksityisten ihmistenkin rahansiirrot nojaavat. Amerikkalaisilla on tämänkin järjestelmän avaimet käsissään, ja vaikka halua vapautua tästä riippuvuudesta on varsinkin presidentti Trumpin aikana ilmaantunut, ei mitään todellista kilpailijaa SWIFTille ole noussut.

Edellä mainittuja taloudellisen voimapolitiikan välineitä voi verrata tulleihin, joilla Yhdysvallat on alkanut uhata ja joita se on myös asettanut Kiinaa vastaan ja uhannut asettaa muitakin, myös liittolaisiaan vastaan. Hyvin korkeat tullit aiheuttaisivatkin suurta vahinkoa, mutta suurta vahinkoa ne aiheuttaisivat myös asettajalleen. Suurempi kuin niiden suoranainen taloudellinen haittavaikutus onkin se, että niiden käyttö ja niillä uhkaaminen välittämättä mitään kansainvälisen kaupan säännöistä romuttaa luottamusta maahan, joka niin tekee, ja koko järjestelmää, joka on muutenkin hiljalleen rappeutumassa suurvaltojen (ja tässä kohden EU:takin voi pitää jonkinlaisena suurvaltana) preferenssiblokkeihin. Päinvastoin kuin presidentti Trump on pröystäillyt, kauppasotaa, ainakin jos sillä tarkoitetaan tariffisotaa, ei ole helppo voittaa, vaan siinä kärsivät väistämättä tappioita niin hyökkääjät kuin puolustajat.

]]>
6 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277570-eurollako-sotimaan#comments Kotimaa Dollari Euro Kaupppasota Sodankäynti Fri, 21 Jun 2019 06:03:35 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277570-eurollako-sotimaan
EU:lta rauhaa, demokratiaa ja reilumpaa taloutta http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276500-eulta-rauhaa-demokratiaa-ja-reilumpaa-taloutta <p><strong>Demokraattinen Länsi-Eurooppa</strong> on vain pienehkö Aasian mantereen niemi. Lisäksi tämä niemi jakautuu kymmenien kansallisvaltioiden mosaiikiksi. Nuo valtiot ovat käyneet vuosisatoja karmeita sotia, joista painajaismaisimmat olivat kaksi maailmansotaa viime vuosisadalla. Niistä toisen jälkeen eurooppalaiset ottivat vihoviimein järjen käteen ja päättivät: ei koskaan enää. Se oli Euroopan Unionin alku.</p><p>&nbsp;&nbsp; EU on yksi maailman johtavista talousalueista. Sillä alalla on vielä paljon tekemistä. EU:n täysjäseniksi pääsi liian aikaisin monta entistä itäblokin maata. Ne olisi pitänyt panna ensin valmistelevalle luokalle. EU ei ole myöskään pystynyt pitämään bisneslurjustelua poissa unionin alueelta. Jopa veroparatiisitoimintaa esiintyy. Kaikki maat eivät noudata EU:n sääntöjä. Tuossa kaikessa on paljon tekemistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomi pääsi vakavissaan</strong> harkitsemaan EU:n jäsenyyttä Neuvostoliiton hajottua ja YYA-sopimuksen siirryttyä historiadokumenttien hyllylle. Suomi äänesti jäsenyydestä loppuvuodesta 1994 ja liittyi seuraavana vuonna jäseneksi. Pian Suomi päätti myös ottaa käyttöön yhteisvaluutta euron.</p><p>&nbsp;&nbsp; EU on Suomelle tärkeä viiteryhmä. Se kertoo, että Suomi kunnioittaa länsimaisen demokratian periaatteita. Suomi myös luottaa siihen, että EU-maat ovat valmiit puolustamaan toisiaan ulkoista uhkaa vastaan, vaikka maa ei olisikaan puolustusliitto Naton jäsen niin kuin useimmat EU-jäsenmaat ovat.</p><p>&nbsp;&nbsp; EU:n säännöissä on vielä monenlaisia valuvikoja, jotka on välttämättä korjattava. Ja ennen kaikkea EU:n olisi saatava kaikki jäsenmaansa kunnolla noudattamaan sääntöjä. Olisi hyvä, jos EU:n &rdquo;valio-oppilaat&rdquo; eli ns. &rdquo;Hansa-liitto&rdquo; alkaisi esiintyä yhdellä äänellä EU:n kehittämiseksi. Suomi on tuon &rdquo;Hansa-liiton&rdquo; luonnollinen jäsen.</p><p>&nbsp;&nbsp; EU:sta ja eurovaluutasta luopuminen ei olisi Suomelle hyvä ratkaisu, vaikka rahaliitonkin toimissa on valuvikoja ja valvonnan puutteita. Siitä Britannian Brexit-tragedia on hyvä esimerkki.</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Toivottavasti EU-vaaleissa</strong> saadaan Suomesta selkeä kannanotto rauhan unionin kehittämiseksi kohti ehjempää demokratiaa ja suurempaa taloudellista oikeudenmukaisuutta ja reiluutta heikomman hyväksi.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kuva: Länsi-Euroopan EU-mosaiikki.&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demokraattinen Länsi-Eurooppa on vain pienehkö Aasian mantereen niemi. Lisäksi tämä niemi jakautuu kymmenien kansallisvaltioiden mosaiikiksi. Nuo valtiot ovat käyneet vuosisatoja karmeita sotia, joista painajaismaisimmat olivat kaksi maailmansotaa viime vuosisadalla. Niistä toisen jälkeen eurooppalaiset ottivat vihoviimein järjen käteen ja päättivät: ei koskaan enää. Se oli Euroopan Unionin alku.

   EU on yksi maailman johtavista talousalueista. Sillä alalla on vielä paljon tekemistä. EU:n täysjäseniksi pääsi liian aikaisin monta entistä itäblokin maata. Ne olisi pitänyt panna ensin valmistelevalle luokalle. EU ei ole myöskään pystynyt pitämään bisneslurjustelua poissa unionin alueelta. Jopa veroparatiisitoimintaa esiintyy. Kaikki maat eivät noudata EU:n sääntöjä. Tuossa kaikessa on paljon tekemistä.

 

Suomi pääsi vakavissaan harkitsemaan EU:n jäsenyyttä Neuvostoliiton hajottua ja YYA-sopimuksen siirryttyä historiadokumenttien hyllylle. Suomi äänesti jäsenyydestä loppuvuodesta 1994 ja liittyi seuraavana vuonna jäseneksi. Pian Suomi päätti myös ottaa käyttöön yhteisvaluutta euron.

   EU on Suomelle tärkeä viiteryhmä. Se kertoo, että Suomi kunnioittaa länsimaisen demokratian periaatteita. Suomi myös luottaa siihen, että EU-maat ovat valmiit puolustamaan toisiaan ulkoista uhkaa vastaan, vaikka maa ei olisikaan puolustusliitto Naton jäsen niin kuin useimmat EU-jäsenmaat ovat.

   EU:n säännöissä on vielä monenlaisia valuvikoja, jotka on välttämättä korjattava. Ja ennen kaikkea EU:n olisi saatava kaikki jäsenmaansa kunnolla noudattamaan sääntöjä. Olisi hyvä, jos EU:n ”valio-oppilaat” eli ns. ”Hansa-liitto” alkaisi esiintyä yhdellä äänellä EU:n kehittämiseksi. Suomi on tuon ”Hansa-liiton” luonnollinen jäsen.

   EU:sta ja eurovaluutasta luopuminen ei olisi Suomelle hyvä ratkaisu, vaikka rahaliitonkin toimissa on valuvikoja ja valvonnan puutteita. Siitä Britannian Brexit-tragedia on hyvä esimerkki.

  

Toivottavasti EU-vaaleissa saadaan Suomesta selkeä kannanotto rauhan unionin kehittämiseksi kohti ehjempää demokratiaa ja suurempaa taloudellista oikeudenmukaisuutta ja reiluutta heikomman hyväksi.

 

Kuva: Länsi-Euroopan EU-mosaiikki. 

 

 

]]>
5 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276500-eulta-rauhaa-demokratiaa-ja-reilumpaa-taloutta#comments EU Euro Hansa-liitto Sat, 25 May 2019 07:57:07 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276500-eulta-rauhaa-demokratiaa-ja-reilumpaa-taloutta
Suomi on euroloukussa. http://vilhomakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276174-suomi-on-euroloukussa <p><strong>SUOMI ON EUROLOUKUSSA. MILLÄ PERUSTEILLA PÄÄTÖS EUROON LIITTYMISESTÄ TEHTIIN JA KETKÄ SUOMEN VEIVÄT EUROON?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Puuhattiin päätöstä euroon liittymisestä. Eräs kollega tuli neuvonpidosta kansantaloustieteen laitokselle ja lausahti &rdquo;On se kummallista. Ruotsilla ja Suomella on samanlainen analyysi euroon liittymisestä. Ruotsi ei ota euroa, vaan pitää kruununsa. Suomi menee euroon ja luopuu markasta.&rdquo; Herääkin kysymys, millä perusteilla Suomi teki eri päätöksen kuin Ruotsi. Ja ketkä olivat pääarkkitehdit? Jälkimmäiseen kysymykseen lienee oikea vastaus: Pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistä olivat kätilöinä. Korjatkaa, jos minulla on väärä mielikuva. Mihin heidän päätöksensä perustui, onkin visaisempi kysymys. Entinen pääministeri Lipponen aina hoki &rdquo;Pitää olla ytimessä&rdquo; ja &rdquo;Pitää olla pöydissä, joissa päätökset tehdään&rdquo;. Että näin. Sanonnat eivät anna mitään viitettä, mitkä olivat taloudelliset perustelut. Pitäisi saada ensikäden tietoa niiltä, jotka veivät Suomen euroon, jotta Suomen taloushistoria saataisiin täydellisemmäksi. Kyse ei ole jälkiviisaudesta, vaan todellisista historiallisista tapahtumista. Mihin taloustieteen teorioihin ja selvityksiin ratkaisu perustui?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>TALOUDEN SOPEUTUMINEN ULKOISIIN SOKKEIHIN OLI MARKKA-AIKANA ERILAINEN KUIN SE ON NYT EUROAIKANA.</strong></p><p>On parasta ottaa lähtökohdaksi kansantuotteen/kansantulon aikasarja. Vieressä olevassa kuviossa on reaalitulon (tulo, josta on poistettu hintojen nousu), kehitys vuodesta 1860 lähtien, jolloin Suomen markka luotiin. Kuvion saa suuremmaksi näpäyttämällä hiiren vasenta näppäintä. Tämän jälkeen kuvan saa suuremmaksi tai pienemmäksi painamalla Ctrl-näppäintä ja samaan aikaan kierittämällä rullaa hiiressä.</p><p>&nbsp;</p><p>Markka-aika on varjostettu sinitaivaalla, jossa on pilviä. Markka-aikana on ollut mitä erilaisempia häiriöitä, jolloin reaalinen tulo on eronnut trendistään, joka kuvaa tuottavuutta (kuinka paljon saisimme tuloa, kun vallitsee täystyöllisyys). Se on kuvattu punaisella katkoviivalla. Kuitenkin toteutunut reaalinen tulo, jota kuvaa sininen jatkuva viiva, on aina palannut trendille. Suomea koetteli 1990 ulkoisista tekijöistä johtuva sokki. Jouduimme siihen asti historiamme syvimpään lamaan. Mitä tapahtui? Suomen talous ponnahti ylös takaisin trendille kuin upoksissa ollut samppanjapullon korkki. Sen takasi talouden joustot:</p><p>* Korko laski, vaikka se oli alussa kaksinumeroinen luku.<br />* Palkkojen nousuvauhti tyssäsi.<br />* Markka heikkeni eli devalvoitui. Devalvaatio oli noin 30 %:n luokkaa.</p><p>Näiden joustojen johdosta kilpailukyky parani ja vienti nousu rakettimaisesti, jolloin talous elpyi. Tapahtuma noudatti makrotaloustieteen oppikirjojen kelluvien valuuttakurssien malleja.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Euroaika on varjostettu keltaisella. Euroaikanakin Suomea kohtasi massiivinen ulkoinen sokki. Talous syöksyi syvempään lamaan kuin 1990-luvulla. Ja sinne me olemme jääneetkin. Talous on ollut kuin vuoristorata. On nousuja ja laskuja, mutta trendiä kohti ei ole menty. On ollut lyhyitä aikoja, jolloin tulo on kasvanut, mutta liian vähän. Katsokaa, mikä ero on trendin ja toteutuneen tulon välillä. Se on koko ajan revennyt yhä suuremmaksi. Teoria ja käytäntö osoittavat, että mitä suurempi trendin (punainen katkoviiva) ja toteutuneen tulon (sininen jatkuva viiva) välinen ero on sitä suurempi pitäisi toteutuneen tulon kasvun olla. Ero on nyt jotakin 30&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000 euron luokkaa. Vertailukohdan saa budjetista, joka on noin 50&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000 euroa. Kasvun pitäisi nyt olla jossakin 6 % - 8 % luokkaa, kun on vaivaiset pari prosenttia. Shakespeare mukaillen &rdquo;Suomen maassa on jotakin mätää.&rdquo; &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>SYYT SUOMEN TALOUSHISTORIAN SYVIMPÄÄN LAMAAN LÖYTYVÄT EUROSTA JA TYÖMARKKINOISTA.</strong></p><p>Ensimmäinen syy huonoon tilaan on euro. Euro on Suomen kannalta katsottuna kiinteä valuuttakurssi. Tällöin Suomen huono taloudellinen tilanne ei johda euron heikkenemiseen, joka pelastaisi maan. Toisin sanoen Suomi ei voi devalvoida euroa. &nbsp;Euron ja muiden valuuttojen kurssi riippuu suurelta osin Saksan taloudesta, joka on vahvassa iskussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Markka pitäisi saada takaisin. Se ei kuitenkaan ole kovin yksinkertainen toimenpide. Jos Suomi yksipuolisesti irrottautuisi eurosta, joutuisimme paarialuokkaan. Meidät sysättäisiin sivuraiteille joka asiassa. Ja muitakin kapuloita, joihin minun mielikuvitukseni ei riitä, lykättäisiin Suomen talouden rattaisiin. Tämä sen vuoksi, että Suomen ero eurosta olisi arvovaltatappio erityisesti Ranskalle. Hehän euron kehittivät suitseakseen yhdentyneen Saksan. Toisin sanoen euro on poliittinen valuutta, jolla on hyvin vähän tekemistä talouden ja talousteorioiden kanssa. Pitää odottaa, kunnes paineet euroalueella kasvavat ylipääsemättömiksi. Kai olette huomanneet, että euroalueen korko on nollan pinnassa ja Euroopan keskuspankki on pumpannut massiivisia määriä euroja pankkijärjestelmää ja yrityksille, jotta talous ei romahtaisi. Heiltä vaan on jäänyt ottamatta huomioon kuuluisa rahapolitiikan sääntö: &rdquo;Voit viedä hevosen lähteelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan.&rdquo; Toisin sanoen yrityksiä ei voi pakottaa ottamaan lainaa ja investoimaan, koska yrityksissä tehdään TALOUDELLISIA laskelmia.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen tekijä on työmarkkinoiden joustamattomuus ja palkkapolitiikka. Kauppaa käyvä sektori (teollisuus) joutuu myymään ja ostamaan maailmanmarkkinahinnoilla. Sääntö, jota ei voi murtaa on: &rdquo;Hintojen nousu on palkkojen nousu miinus tuottavuuden nousu.&rdquo; Hinnat tulevat ulkoa ja tuottavuuden nousu ei käskien onnistu, koska se riippuu tieto - taito tasosta ja oppiminen on hidasta. Tällöin palkkojen pitää sopeutua säännön mukaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Puhutaan saavutetuista eduista, yleissitovuudesta ja muista tavoitteista, jotka ovat politiikkaa ja eivät ota huomioon talouden rajoitteita. Talous rankaisee ankarasti, jos sääntöjä rikotaan. Esimerkiksi työttömyys nousee. Usein vedotaan ulkomaiden kehitykseen. Odotetaan, että Saksa ja muut nousevat ja vetävät Suomenkin nousuun. Siinähän odotatte tumput suorina ja Suomi pysyy syvässä lamassa. Katsokaa kuviota ja verratkaa euroaikaa markka-aikaan. Ammattiyhdistysliikettä ei sitoutettu euroajan vaatimaan palkkapolitiikkaan. Ja mitenkähän sekin olisi ollut tehtävissä?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>TALOUSHISTORIAA VARTEN PITÄÄ SAADA SELVILLE, MILLÄ PERUSTEILLA SUOMI VIETIIN EUROON.</strong></p><p>Suomea ajoivat euroon etenkin suuret vientiyritykset, vaikka osa käykin kauppaa muulla kuin eurolla. Vedottiin devalvaation välttämiseen. Suomen markkahan oli devalvoitu noin 10 vuoden välein ja tiuhempaan. Devalvaatiota pidettiin häpeällisenä toimena. Minusta se oli vain tekninen toimenpide, jolla korjattiin epäonnistunut palkkapolitiikka, joka puolestaan johtui suurelta osin yleispolitiikasta. Nyt ei ole mahdollisuus devalvoida ja jälki on sen mukainen. Ei ihme, että politiikassa kuohuu, kun kansalaiset ovat tyytymättömiä. Ei tule lisää liksaa niin paljon kuin olisi mahdollista saada. Katsokaa kuviota.</p><p>&nbsp;</p><p>Yritykset halusivat välttyä valuuttakurssiriskiltä. Mutta siltähän oli vältytty markka-aikana niin sanotuilla termiinisopimuksilla. Pankit takasivat tietyn valuuttakurssin tulevaisuudessa korvausta vastaan. Ellei muistini pahasti petä, Suomen Pankin tutkija esitti haastattelussa laskelmia, joiden mukaan suojastamisen hinta ei ollut hänen mielestään suuri. En muista nimeä, mutta ehkäpä haastattelu löytyy YLE:n arkistosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Ihan sen vuoksi, että Suomen taloushistoria tulee oikein kirjoitettua, pääarkkitehtien -entisen pääministerin Paavo Lipposen ja entisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön- tulisikin antaa selitys, millä taloudellisilla perusteilla, muilla kuin pöydissä ja ytimessä istumalla, Suomi vietiin euroon. Ja mitä selvityksiä tehtiin Suomen Pankissa ja Valtiovarainministeriössä? Selitystä odotellessa menenkin tästä keskipäiväoluelle paikallispubiin kuuntelemaan ihmisten huolia.</p><p>Vilho Mäkelä</p><p><a href="http://www.vilhomakela.fi" title="www.vilhomakela.fi">www.vilhomakela.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SUOMI ON EUROLOUKUSSA. MILLÄ PERUSTEILLA PÄÄTÖS EUROON LIITTYMISESTÄ TEHTIIN JA KETKÄ SUOMEN VEIVÄT EUROON?

 

Puuhattiin päätöstä euroon liittymisestä. Eräs kollega tuli neuvonpidosta kansantaloustieteen laitokselle ja lausahti ”On se kummallista. Ruotsilla ja Suomella on samanlainen analyysi euroon liittymisestä. Ruotsi ei ota euroa, vaan pitää kruununsa. Suomi menee euroon ja luopuu markasta.” Herääkin kysymys, millä perusteilla Suomi teki eri päätöksen kuin Ruotsi. Ja ketkä olivat pääarkkitehdit? Jälkimmäiseen kysymykseen lienee oikea vastaus: Pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistä olivat kätilöinä. Korjatkaa, jos minulla on väärä mielikuva. Mihin heidän päätöksensä perustui, onkin visaisempi kysymys. Entinen pääministeri Lipponen aina hoki ”Pitää olla ytimessä” ja ”Pitää olla pöydissä, joissa päätökset tehdään”. Että näin. Sanonnat eivät anna mitään viitettä, mitkä olivat taloudelliset perustelut. Pitäisi saada ensikäden tietoa niiltä, jotka veivät Suomen euroon, jotta Suomen taloushistoria saataisiin täydellisemmäksi. Kyse ei ole jälkiviisaudesta, vaan todellisista historiallisista tapahtumista. Mihin taloustieteen teorioihin ja selvityksiin ratkaisu perustui?

 

TALOUDEN SOPEUTUMINEN ULKOISIIN SOKKEIHIN OLI MARKKA-AIKANA ERILAINEN KUIN SE ON NYT EUROAIKANA.

On parasta ottaa lähtökohdaksi kansantuotteen/kansantulon aikasarja. Vieressä olevassa kuviossa on reaalitulon (tulo, josta on poistettu hintojen nousu), kehitys vuodesta 1860 lähtien, jolloin Suomen markka luotiin. Kuvion saa suuremmaksi näpäyttämällä hiiren vasenta näppäintä. Tämän jälkeen kuvan saa suuremmaksi tai pienemmäksi painamalla Ctrl-näppäintä ja samaan aikaan kierittämällä rullaa hiiressä.

 

Markka-aika on varjostettu sinitaivaalla, jossa on pilviä. Markka-aikana on ollut mitä erilaisempia häiriöitä, jolloin reaalinen tulo on eronnut trendistään, joka kuvaa tuottavuutta (kuinka paljon saisimme tuloa, kun vallitsee täystyöllisyys). Se on kuvattu punaisella katkoviivalla. Kuitenkin toteutunut reaalinen tulo, jota kuvaa sininen jatkuva viiva, on aina palannut trendille. Suomea koetteli 1990 ulkoisista tekijöistä johtuva sokki. Jouduimme siihen asti historiamme syvimpään lamaan. Mitä tapahtui? Suomen talous ponnahti ylös takaisin trendille kuin upoksissa ollut samppanjapullon korkki. Sen takasi talouden joustot:

* Korko laski, vaikka se oli alussa kaksinumeroinen luku.
* Palkkojen nousuvauhti tyssäsi.
* Markka heikkeni eli devalvoitui. Devalvaatio oli noin 30 %:n luokkaa.

Näiden joustojen johdosta kilpailukyky parani ja vienti nousu rakettimaisesti, jolloin talous elpyi. Tapahtuma noudatti makrotaloustieteen oppikirjojen kelluvien valuuttakurssien malleja. 

 

Euroaika on varjostettu keltaisella. Euroaikanakin Suomea kohtasi massiivinen ulkoinen sokki. Talous syöksyi syvempään lamaan kuin 1990-luvulla. Ja sinne me olemme jääneetkin. Talous on ollut kuin vuoristorata. On nousuja ja laskuja, mutta trendiä kohti ei ole menty. On ollut lyhyitä aikoja, jolloin tulo on kasvanut, mutta liian vähän. Katsokaa, mikä ero on trendin ja toteutuneen tulon välillä. Se on koko ajan revennyt yhä suuremmaksi. Teoria ja käytäntö osoittavat, että mitä suurempi trendin (punainen katkoviiva) ja toteutuneen tulon (sininen jatkuva viiva) välinen ero on sitä suurempi pitäisi toteutuneen tulon kasvun olla. Ero on nyt jotakin 30 000 000 000 euron luokkaa. Vertailukohdan saa budjetista, joka on noin 50 000 000 000 euroa. Kasvun pitäisi nyt olla jossakin 6 % - 8 % luokkaa, kun on vaivaiset pari prosenttia. Shakespeare mukaillen ”Suomen maassa on jotakin mätää.”  

 

SYYT SUOMEN TALOUSHISTORIAN SYVIMPÄÄN LAMAAN LÖYTYVÄT EUROSTA JA TYÖMARKKINOISTA.

Ensimmäinen syy huonoon tilaan on euro. Euro on Suomen kannalta katsottuna kiinteä valuuttakurssi. Tällöin Suomen huono taloudellinen tilanne ei johda euron heikkenemiseen, joka pelastaisi maan. Toisin sanoen Suomi ei voi devalvoida euroa.  Euron ja muiden valuuttojen kurssi riippuu suurelta osin Saksan taloudesta, joka on vahvassa iskussa.

 

Markka pitäisi saada takaisin. Se ei kuitenkaan ole kovin yksinkertainen toimenpide. Jos Suomi yksipuolisesti irrottautuisi eurosta, joutuisimme paarialuokkaan. Meidät sysättäisiin sivuraiteille joka asiassa. Ja muitakin kapuloita, joihin minun mielikuvitukseni ei riitä, lykättäisiin Suomen talouden rattaisiin. Tämä sen vuoksi, että Suomen ero eurosta olisi arvovaltatappio erityisesti Ranskalle. Hehän euron kehittivät suitseakseen yhdentyneen Saksan. Toisin sanoen euro on poliittinen valuutta, jolla on hyvin vähän tekemistä talouden ja talousteorioiden kanssa. Pitää odottaa, kunnes paineet euroalueella kasvavat ylipääsemättömiksi. Kai olette huomanneet, että euroalueen korko on nollan pinnassa ja Euroopan keskuspankki on pumpannut massiivisia määriä euroja pankkijärjestelmää ja yrityksille, jotta talous ei romahtaisi. Heiltä vaan on jäänyt ottamatta huomioon kuuluisa rahapolitiikan sääntö: ”Voit viedä hevosen lähteelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan.” Toisin sanoen yrityksiä ei voi pakottaa ottamaan lainaa ja investoimaan, koska yrityksissä tehdään TALOUDELLISIA laskelmia.

 

Toinen tekijä on työmarkkinoiden joustamattomuus ja palkkapolitiikka. Kauppaa käyvä sektori (teollisuus) joutuu myymään ja ostamaan maailmanmarkkinahinnoilla. Sääntö, jota ei voi murtaa on: ”Hintojen nousu on palkkojen nousu miinus tuottavuuden nousu.” Hinnat tulevat ulkoa ja tuottavuuden nousu ei käskien onnistu, koska se riippuu tieto - taito tasosta ja oppiminen on hidasta. Tällöin palkkojen pitää sopeutua säännön mukaan.

 

Puhutaan saavutetuista eduista, yleissitovuudesta ja muista tavoitteista, jotka ovat politiikkaa ja eivät ota huomioon talouden rajoitteita. Talous rankaisee ankarasti, jos sääntöjä rikotaan. Esimerkiksi työttömyys nousee. Usein vedotaan ulkomaiden kehitykseen. Odotetaan, että Saksa ja muut nousevat ja vetävät Suomenkin nousuun. Siinähän odotatte tumput suorina ja Suomi pysyy syvässä lamassa. Katsokaa kuviota ja verratkaa euroaikaa markka-aikaan. Ammattiyhdistysliikettä ei sitoutettu euroajan vaatimaan palkkapolitiikkaan. Ja mitenkähän sekin olisi ollut tehtävissä?

 

TALOUSHISTORIAA VARTEN PITÄÄ SAADA SELVILLE, MILLÄ PERUSTEILLA SUOMI VIETIIN EUROON.

Suomea ajoivat euroon etenkin suuret vientiyritykset, vaikka osa käykin kauppaa muulla kuin eurolla. Vedottiin devalvaation välttämiseen. Suomen markkahan oli devalvoitu noin 10 vuoden välein ja tiuhempaan. Devalvaatiota pidettiin häpeällisenä toimena. Minusta se oli vain tekninen toimenpide, jolla korjattiin epäonnistunut palkkapolitiikka, joka puolestaan johtui suurelta osin yleispolitiikasta. Nyt ei ole mahdollisuus devalvoida ja jälki on sen mukainen. Ei ihme, että politiikassa kuohuu, kun kansalaiset ovat tyytymättömiä. Ei tule lisää liksaa niin paljon kuin olisi mahdollista saada. Katsokaa kuviota.

 

Yritykset halusivat välttyä valuuttakurssiriskiltä. Mutta siltähän oli vältytty markka-aikana niin sanotuilla termiinisopimuksilla. Pankit takasivat tietyn valuuttakurssin tulevaisuudessa korvausta vastaan. Ellei muistini pahasti petä, Suomen Pankin tutkija esitti haastattelussa laskelmia, joiden mukaan suojastamisen hinta ei ollut hänen mielestään suuri. En muista nimeä, mutta ehkäpä haastattelu löytyy YLE:n arkistosta.

 

Ihan sen vuoksi, että Suomen taloushistoria tulee oikein kirjoitettua, pääarkkitehtien -entisen pääministerin Paavo Lipposen ja entisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön- tulisikin antaa selitys, millä taloudellisilla perusteilla, muilla kuin pöydissä ja ytimessä istumalla, Suomi vietiin euroon. Ja mitä selvityksiä tehtiin Suomen Pankissa ja Valtiovarainministeriössä? Selitystä odotellessa menenkin tästä keskipäiväoluelle paikallispubiin kuuntelemaan ihmisten huolia.

Vilho Mäkelä

www.vilhomakela.fi

]]>
22 http://vilhomakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276174-suomi-on-euroloukussa#comments Euro Lama Markka Sun, 19 May 2019 07:10:29 +0000 Vilho Mäkelä http://vilhomakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276174-suomi-on-euroloukussa
Onko Suomelle hyötyä Euroon kuulumisesta? - mielipiteitä ja faktaa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275994-onko-suomelle-hyotya-euroon-kuulumisesta-mielipiteita-ja-faktaa <p>&nbsp;</p><p><em><strong>Onko Suomelle hyötyä Euroon kuulumisesta? - mielipiteitä ja faktaa</strong></em></p><p><em>*</em></p><p><strong>MTV:n eurovaalikoneessa</strong> kysyttiin Euron hyödyistä.</p><p>&rdquo;<em>Eurovaalikoneen kysymyksiin ovat vastanneet myös europarlamenttiin pyrkiviä tai siellä jo istuvia ehdokkaita.</em></p><p><em>Kysymykseen siitä, <strong>onko Suomelle hyötyä kuulua euroon</strong>, RKP, Kokoomus, SDP ja Vihreät liputtavat hyvin voimakkaasti yhteisen valuutan puolesta. </em></p><p><em>RKP:läiset ovat 98-prosenttisesti euron kannalla, </em></p><p><em>Vihreistä 92 prosenttia, </em></p><p><em>SDP:n kohdalla luku oli 90, ja </em></p><p><em>Kokoomuksella 88.</em></p><p><em>Keskustalaisista, kristillisistä ja vasemmistoliittolaistakin selvä enemmistö on euron kannalla. Ensin mainituista 77 prosenttia, </em></p><p><em>KD:n ehdokkaista 61, ja </em></p><p><em>Vasemmistoliiton kandidaateista 63 prosenttia.</em></p><p><em>Sen sijaan Perussuomalaisista vain noin joka viides, 19 prosenttia, pitää euroa hyödyllisenä</em>.&rdquo;</p><p>Lähde: <a href="http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/suomalaiset-euroehdokkaat-suhtautuvat-l%c3%a4mpim%c3%a4sti-yhteisvaluuttaan-%e2%80%93-vain-perussuomalaisista-enemmist%c3%b6-katsoo-ettei-eurosta-ole-hy%c3%b6ty%c3%a4/ar-AABnTSS?ocid=ientp"><u>http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/suomalaiset-euroehdokkaat-suhtautuvat-l%c3%a4mpim%c3%a4sti-yhteisvaluuttaan-%e2%80%93-vain-perussuomalaisista-enemmist%c3%b6-katsoo-ettei-eurosta-ole-hy%c3%b6ty%c3%a4/ar-AABnTSS?ocid=ientp</u></a></p><p>*</p><p><strong>Euro on realiteetti</strong>, aivan kuten sekin, että Suomi liittyi &ndash; toisin kuin muut Pohjoismaat &ndash; rahaliittoon, poliittisena kabinettipäätöksenä, ilman todella vakavaa keskustelua, saati kansanäänestystä.&nbsp; Nämä siis ovat realitetteja.</p><p>Sen sijaan se, mitä mieltä olemme Eurosta, sen hyödyllisyydestä Suomelle, suomalaisille, Euroopalle, eurooppalaisille ja Euro-hankkeen reaalisesta loppusaldosta, <strong>on kaikki mielipidettä</strong>.&nbsp; Loppulitviikki tulee joskus, ja se vasta on realiteetti.&nbsp;</p><p>Tietenkin on selvää, että monet hyötyvät Eurosta, vielä useammat uskovat tai luulevat tai arvelevat ehkä hyötyvänsä siitä.&nbsp; Ainakin turistina me kaikki jossain määrin hyödymme, joskin hyödyn määrää ja rahallista arvoa on hieman hankala määrittää, riippuu niin monista seikoista.</p><p>Mutta vielä useammista seikoista riippuu, hyödymmekö me todella Eurosta.</p><p>Varsin vahvana realiteettina voimme sanoa, että Saksa on hyötynyt ja hyötyy Eurosta, mutta melkein kaikki muu on jossain määrin spekulatiivista arviointia, syystä, että &rdquo;peli on vielä kesken&rdquo;, ja &rdquo;maalit&rdquo; lasketan vasta kun Game is Over.&nbsp; Ja sellaista hetkeä emme vielä kaiketikaan kukaan pysty täysin varmasti hahmottamaan tai määrittämään.</p><p>*</p><p><strong>Reaalinen kehitys</strong></p><p><strong><em>Globalis/Maailmanpankki &ndash; sivuston mukaan Suomen ja Ruotsin BKT/asukas ovat kehittyneet seuraavasti 10-vuotisjaksolla 2007-2017:</em></strong></p><p>Suomen BKT/asukas vuonna 2007: 47.289 &euro; &gt; vuonna 2017: 45.805 &euro;</p><p>Ruotsin BKT/asukas vuonna 2007: 53.324 &euro; &gt; vuonna 2017: 53.253 &euro;.</p><p>Ruotsin BKT per capita laski 10-vuoden jakson aikana 71 euroa/asukas.</p><p><strong>Suomen BKT per capita laski 10-vuoden jakson aikana 1.484 euroa/asukas.</strong></p><p><strong>Ruotsin pudotus: - 0,13 %.</strong></p><p><strong>Suomen pudotus: - 3,14 %.</strong></p><p>Suomen ja Ruotsin BKT/capita 2007: Suomi 88,7 ; &nbsp;Ruotsi 100.0 index</p><p>Vuonna 2017 suhdeluku oli: Suomi 86,0&nbsp;&nbsp;&nbsp; ;&nbsp; Ruotsi 100,0 index</p><p>Vertailu 2017 maaluvut vs. Ruotsi 2007:&nbsp; <strong>Suomi 85,9 ; Ruotsi 99,9</strong></p><p><strong>Lähde: </strong><a href="https://www.globalis.fi/Tilastot/BKT-per-asukas">https://www.globalis.fi/Tilastot/BKT-per-asukas</a></p><p>*</p><p><strong>BKT vaiko BKt/capita?</strong></p><p><strong>Suora vertailu BKT 2007 &gt; BKT 2017</strong> olisi vielä epäedullisempi Suomelle.&nbsp; Mutta ehkäpä BKT/capita on kuitenkin kansalaisen kannalta rehdimpi?</p><p>Samalla se kuvaa myöskin kansantalouden yleisten vertauslukujen merkitystä.&nbsp; <em>Työn tuottavuus/tt; &nbsp;Työllisyysaste %; Väestön määrän muutos ja sen vaikutus; ATV:n muutos </em>etc. &nbsp;</p><p>Ja ehkä sitten myöskin Euron tai Kruunun merkitystä.&nbsp; Miten näiden keskinäiset suhteet, ja absoluuttinen vaikutus talouden muutoksiin jyvitetään?</p><p><em>Emmekä voi myöskään unohtaa politiikan osuutta.&nbsp; Miten etevästi, tarkoituksenmukaisesti ja tuloksellisesti kansantalouden kehitykseen vaikuttavia politiikka-lohkoja on eri maissa hoidettu?</em></p><p>Suomi ei saa erityisen hyvää arvosanaa tässä(kään) suhteessa.</p><p>MIKÄ sitten on Euron osuus tuossa edellä nähtävässä BKT/capita &ndash;kehityksessä kymmenvuotisjaksolla 2007-2017?&nbsp; Jakso sisältää <em>finanssikriisin 2008, Eurokriisin, globalisaatiokehityksen</em>, ym.</p><p>Selvää nähdäkseni on, että Ruotsin -0.13 % on paljon pienempi kuin Suomen -3,14 %.&nbsp; Se ei ole edes mielipide, se on realiteetti.</p><p>Mutta mikä on Euron osuus tässä &quot;sopassa&quot;, monimuuttujien joukossa?</p><p>Jyvitän vähintään 50 % Eurolle.&nbsp; Miten sinä, hyvä lukija, arvelet?</p><p>Näen asian siten, että Euro sinänsä aiheuttaa jonkin osuus-osan.&nbsp; Mutta myös Euro-olosuhteissa toteutettavalle politiikalle kohdistuvat erityiset vaatimukset, ja ennen kaikkea niissä epäonnistuminen tai muutoin epätyydyttävä suoriutuminen, paljonko tuosta miinus kolmesta prosentista lataamme sen kontolle?&nbsp; Ehkä jopa enemmän kuin Eurolle itselleen?</p><p>*</p><p><strong>PS.</strong></p><p>Olemmehan &quot;kaikki&quot; tienneet, että Suomelta meni 10 vuotta selviytyä finanssikriisin aiheuttamasta takaiskusta, louhusta BKT:n nousukäyrällä.&nbsp; Me olimme kansakuntana eurooppalaisessa talouskasvun junassa viimeisessä, ikäänkuin jarruvaunussa.&nbsp; Hännän huippu.</p><p>Ruotsi mennä viiletti kaukana edellä.&nbsp; Niinhän se porhalsi, kun katsottiin kansantalouden kasvulukuja.&nbsp; Ruotsi oli varsin pian nousukäyrällä, plussalla BKT:n kasvun suhteen.&nbsp; Mutta tuliko yllätyksenä tuo, että BKT/capita on yhä tänään Ruotsissakin miinuksella?&nbsp;</p><p>Tarkkaan ottaen edellä esitin viimeisimmän käytettävissä olevan tilastoluvun, ja se on vuodelta 2017.&nbsp; Mutta yleiset muuttujat tietäen, näyttää siltä, että Ruotsi vihdoin nyt 2018 on päässyt myös asukasta kohden mitatun kansantalouden tuotteen suhteen plussalle, niukasti, mutta plussalle kuitenkin.</p><p>Siinä suhteessa Suomi rämpii, ja pahasti ja pitkään.</p><p>*</p><p><strong>&quot;Asuntolainakorot pysyneet kurissa&quot;</strong></p><p>Yleinen ja suosittu peruste Euron hyödyille on asuntolainojen matalina pysyneet korot.&nbsp; Muukin lainaraha on muodostunut halvaksi.&nbsp; Rahalla ei ajoittain ole ollut kunnon hintaa.&nbsp; Korko on matanut. Jotkut ovat valittaneet lainarahan saannin hankaluutta, sitä ei tahdo saada.&nbsp; Kuitenkin yleinen linja, iso kuva, on aivan jotain muuta: Suomen valtio on ottanut ja saanut lainaa, se on velkaantunut. Samoin kunnat ja muut yhteisöt ovat velkaantuneet.&nbsp; Yritykset ovat velkaantuneet. Asuntovelat &rdquo;pamahtaneet&rdquo;, as.-yhtiövelat ihan kuplana.. Perheet ja yksilöt rajusti velassa.&nbsp;</p><p>Ylikiihkeä pyrkimys (alle) 2 %:n inflaatioon iski yhteisvaluutan moodin, joka oli jännitteisessä suhteessa sen epäsymmetriseen markkinaehtoisuuteen ja siitä seuranneisiin moninaisiin, tunnettuihin ongelmiin &ndash; jotka eivät suinkaan ole poistuneet, pikemminkin päinvastoin muhivat ja voivat oikein hyvin.</p><p>Lainakorot ja niiden &rdquo;hyvyys&rdquo; nähdään vasta kun koko lainan elinkaari on nähty; toisin kuin usein kuvitellaan, nykytila Euron suhteen on epäterve ja eikä jatku loputtomiin.&nbsp; Mitä sitten tapahtuu, jää laadultaan monikirjavan mielikuvituksen varaan.</p><p>Selvää kai joka tapauksessa on, että &rdquo;halpa&rdquo; ja &rdquo;vakaa&rdquo; Euro on mahdollistanut ja houkuttanut aivan liian monet tahot velkaantumaan kestämättömällä tavalla.&nbsp; Siis siten, että velanhoitokestävyys ei ole missään järjellisessä suhteessa toisaalta lainan käyttöhyötyjen suhteen, saati sitten turbulentimmaksi muuttuvissa oloissa vastaan tulevien riskien ja rasitusten kanssa.&nbsp;</p><p>Voidaan ilman emotionaalisia affekteja todeta, että kylläkin &rdquo;asuntolainakorot ovat pysyneet kurissa&rdquo;, mutta vain toistaiseksi, ja koko lainan elinkaaren suhteen jää ilmaan muutamia kysymysmerkkejä.&nbsp; Mutta, ja seuraa se varsinainen mutta, koska &rdquo;kurissa pysyneet&rdquo; korot ovat suuresti mahdollistaneet suurimittaisen velkaantumisen, niin asuntolainojen osalta, mutta yleisesti muutenkin, niin on täysin ennenaikaista ylistää Euroa rahajärjestelmänä lainanoton edullistajana ja vakaan koron tarjoajana.&nbsp; Entä sitten jos ja kun ajat ja olosuhteet muuttuvat, miten velallisten sitten käy?</p><p>Jos vielä kohoavista koroista (alhaiset korot ovat poikkeustila, joka ei kestä ikuisesti, eikä aina edes koko lainan elinkaaren aikaa, vaan korot voivat nousta ja ne yleensä myös nousevat, viimeistään aikojen turbulentoituessa) jotenkuten selviäisi, niin miten käy kun lyhennyskyky heikkenee, tai sitä ei alunalakenkaan ole ollut. Asuntolainoista keskustellen; onko meillä jatkossa edessä tilanne, jossa talojen hinnat ovat alhaalla, mutta niiden hankinnasta ja pidosta koituvat velkapääomat ovat vielä osaksi tai kokonaankin lyhentämättä, velallisen ollessa lyhennyskyvytön tai &ndash;haluton. Kun tällaisia tönöjä alkaa olla Suomessa muuallakin kuin vain haja-asutusaleilla, niin jää nähtäväksi minkälaisia legoja alkaa kaatuilla?</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Onko Suomelle hyötyä Euroon kuulumisesta? - mielipiteitä ja faktaa

*

MTV:n eurovaalikoneessa kysyttiin Euron hyödyistä.

Eurovaalikoneen kysymyksiin ovat vastanneet myös europarlamenttiin pyrkiviä tai siellä jo istuvia ehdokkaita.

Kysymykseen siitä, onko Suomelle hyötyä kuulua euroon, RKP, Kokoomus, SDP ja Vihreät liputtavat hyvin voimakkaasti yhteisen valuutan puolesta.

RKP:läiset ovat 98-prosenttisesti euron kannalla,

Vihreistä 92 prosenttia,

SDP:n kohdalla luku oli 90, ja

Kokoomuksella 88.

Keskustalaisista, kristillisistä ja vasemmistoliittolaistakin selvä enemmistö on euron kannalla. Ensin mainituista 77 prosenttia,

KD:n ehdokkaista 61, ja

Vasemmistoliiton kandidaateista 63 prosenttia.

Sen sijaan Perussuomalaisista vain noin joka viides, 19 prosenttia, pitää euroa hyödyllisenä.”

Lähde: http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/suomalaiset-euroehdokkaat-suhtautuvat-l%c3%a4mpim%c3%a4sti-yhteisvaluuttaan-%e2%80%93-vain-perussuomalaisista-enemmist%c3%b6-katsoo-ettei-eurosta-ole-hy%c3%b6ty%c3%a4/ar-AABnTSS?ocid=ientp

*

Euro on realiteetti, aivan kuten sekin, että Suomi liittyi – toisin kuin muut Pohjoismaat – rahaliittoon, poliittisena kabinettipäätöksenä, ilman todella vakavaa keskustelua, saati kansanäänestystä.  Nämä siis ovat realitetteja.

Sen sijaan se, mitä mieltä olemme Eurosta, sen hyödyllisyydestä Suomelle, suomalaisille, Euroopalle, eurooppalaisille ja Euro-hankkeen reaalisesta loppusaldosta, on kaikki mielipidettä.  Loppulitviikki tulee joskus, ja se vasta on realiteetti. 

Tietenkin on selvää, että monet hyötyvät Eurosta, vielä useammat uskovat tai luulevat tai arvelevat ehkä hyötyvänsä siitä.  Ainakin turistina me kaikki jossain määrin hyödymme, joskin hyödyn määrää ja rahallista arvoa on hieman hankala määrittää, riippuu niin monista seikoista.

Mutta vielä useammista seikoista riippuu, hyödymmekö me todella Eurosta.

Varsin vahvana realiteettina voimme sanoa, että Saksa on hyötynyt ja hyötyy Eurosta, mutta melkein kaikki muu on jossain määrin spekulatiivista arviointia, syystä, että ”peli on vielä kesken”, ja ”maalit” lasketan vasta kun Game is Over.  Ja sellaista hetkeä emme vielä kaiketikaan kukaan pysty täysin varmasti hahmottamaan tai määrittämään.

*

Reaalinen kehitys

Globalis/Maailmanpankki – sivuston mukaan Suomen ja Ruotsin BKT/asukas ovat kehittyneet seuraavasti 10-vuotisjaksolla 2007-2017:

Suomen BKT/asukas vuonna 2007: 47.289 € > vuonna 2017: 45.805 €

Ruotsin BKT/asukas vuonna 2007: 53.324 € > vuonna 2017: 53.253 €.

Ruotsin BKT per capita laski 10-vuoden jakson aikana 71 euroa/asukas.

Suomen BKT per capita laski 10-vuoden jakson aikana 1.484 euroa/asukas.

Ruotsin pudotus: - 0,13 %.

Suomen pudotus: - 3,14 %.

Suomen ja Ruotsin BKT/capita 2007: Suomi 88,7 ;  Ruotsi 100.0 index

Vuonna 2017 suhdeluku oli: Suomi 86,0    ;  Ruotsi 100,0 index

Vertailu 2017 maaluvut vs. Ruotsi 2007:  Suomi 85,9 ; Ruotsi 99,9

Lähde: https://www.globalis.fi/Tilastot/BKT-per-asukas

*

BKT vaiko BKt/capita?

Suora vertailu BKT 2007 > BKT 2017 olisi vielä epäedullisempi Suomelle.  Mutta ehkäpä BKT/capita on kuitenkin kansalaisen kannalta rehdimpi?

Samalla se kuvaa myöskin kansantalouden yleisten vertauslukujen merkitystä.  Työn tuottavuus/tt;  Työllisyysaste %; Väestön määrän muutos ja sen vaikutus; ATV:n muutos etc.  

Ja ehkä sitten myöskin Euron tai Kruunun merkitystä.  Miten näiden keskinäiset suhteet, ja absoluuttinen vaikutus talouden muutoksiin jyvitetään?

Emmekä voi myöskään unohtaa politiikan osuutta.  Miten etevästi, tarkoituksenmukaisesti ja tuloksellisesti kansantalouden kehitykseen vaikuttavia politiikka-lohkoja on eri maissa hoidettu?

Suomi ei saa erityisen hyvää arvosanaa tässä(kään) suhteessa.

MIKÄ sitten on Euron osuus tuossa edellä nähtävässä BKT/capita –kehityksessä kymmenvuotisjaksolla 2007-2017?  Jakso sisältää finanssikriisin 2008, Eurokriisin, globalisaatiokehityksen, ym.

Selvää nähdäkseni on, että Ruotsin -0.13 % on paljon pienempi kuin Suomen -3,14 %.  Se ei ole edes mielipide, se on realiteetti.

Mutta mikä on Euron osuus tässä "sopassa", monimuuttujien joukossa?

Jyvitän vähintään 50 % Eurolle.  Miten sinä, hyvä lukija, arvelet?

Näen asian siten, että Euro sinänsä aiheuttaa jonkin osuus-osan.  Mutta myös Euro-olosuhteissa toteutettavalle politiikalle kohdistuvat erityiset vaatimukset, ja ennen kaikkea niissä epäonnistuminen tai muutoin epätyydyttävä suoriutuminen, paljonko tuosta miinus kolmesta prosentista lataamme sen kontolle?  Ehkä jopa enemmän kuin Eurolle itselleen?

*

PS.

Olemmehan "kaikki" tienneet, että Suomelta meni 10 vuotta selviytyä finanssikriisin aiheuttamasta takaiskusta, louhusta BKT:n nousukäyrällä.  Me olimme kansakuntana eurooppalaisessa talouskasvun junassa viimeisessä, ikäänkuin jarruvaunussa.  Hännän huippu.

Ruotsi mennä viiletti kaukana edellä.  Niinhän se porhalsi, kun katsottiin kansantalouden kasvulukuja.  Ruotsi oli varsin pian nousukäyrällä, plussalla BKT:n kasvun suhteen.  Mutta tuliko yllätyksenä tuo, että BKT/capita on yhä tänään Ruotsissakin miinuksella? 

Tarkkaan ottaen edellä esitin viimeisimmän käytettävissä olevan tilastoluvun, ja se on vuodelta 2017.  Mutta yleiset muuttujat tietäen, näyttää siltä, että Ruotsi vihdoin nyt 2018 on päässyt myös asukasta kohden mitatun kansantalouden tuotteen suhteen plussalle, niukasti, mutta plussalle kuitenkin.

Siinä suhteessa Suomi rämpii, ja pahasti ja pitkään.

*

"Asuntolainakorot pysyneet kurissa"

Yleinen ja suosittu peruste Euron hyödyille on asuntolainojen matalina pysyneet korot.  Muukin lainaraha on muodostunut halvaksi.  Rahalla ei ajoittain ole ollut kunnon hintaa.  Korko on matanut. Jotkut ovat valittaneet lainarahan saannin hankaluutta, sitä ei tahdo saada.  Kuitenkin yleinen linja, iso kuva, on aivan jotain muuta: Suomen valtio on ottanut ja saanut lainaa, se on velkaantunut. Samoin kunnat ja muut yhteisöt ovat velkaantuneet.  Yritykset ovat velkaantuneet. Asuntovelat ”pamahtaneet”, as.-yhtiövelat ihan kuplana.. Perheet ja yksilöt rajusti velassa. 

Ylikiihkeä pyrkimys (alle) 2 %:n inflaatioon iski yhteisvaluutan moodin, joka oli jännitteisessä suhteessa sen epäsymmetriseen markkinaehtoisuuteen ja siitä seuranneisiin moninaisiin, tunnettuihin ongelmiin – jotka eivät suinkaan ole poistuneet, pikemminkin päinvastoin muhivat ja voivat oikein hyvin.

Lainakorot ja niiden ”hyvyys” nähdään vasta kun koko lainan elinkaari on nähty; toisin kuin usein kuvitellaan, nykytila Euron suhteen on epäterve ja eikä jatku loputtomiin.  Mitä sitten tapahtuu, jää laadultaan monikirjavan mielikuvituksen varaan.

Selvää kai joka tapauksessa on, että ”halpa” ja ”vakaa” Euro on mahdollistanut ja houkuttanut aivan liian monet tahot velkaantumaan kestämättömällä tavalla.  Siis siten, että velanhoitokestävyys ei ole missään järjellisessä suhteessa toisaalta lainan käyttöhyötyjen suhteen, saati sitten turbulentimmaksi muuttuvissa oloissa vastaan tulevien riskien ja rasitusten kanssa. 

Voidaan ilman emotionaalisia affekteja todeta, että kylläkin ”asuntolainakorot ovat pysyneet kurissa”, mutta vain toistaiseksi, ja koko lainan elinkaaren suhteen jää ilmaan muutamia kysymysmerkkejä.  Mutta, ja seuraa se varsinainen mutta, koska ”kurissa pysyneet” korot ovat suuresti mahdollistaneet suurimittaisen velkaantumisen, niin asuntolainojen osalta, mutta yleisesti muutenkin, niin on täysin ennenaikaista ylistää Euroa rahajärjestelmänä lainanoton edullistajana ja vakaan koron tarjoajana.  Entä sitten jos ja kun ajat ja olosuhteet muuttuvat, miten velallisten sitten käy?

Jos vielä kohoavista koroista (alhaiset korot ovat poikkeustila, joka ei kestä ikuisesti, eikä aina edes koko lainan elinkaaren aikaa, vaan korot voivat nousta ja ne yleensä myös nousevat, viimeistään aikojen turbulentoituessa) jotenkuten selviäisi, niin miten käy kun lyhennyskyky heikkenee, tai sitä ei alunalakenkaan ole ollut. Asuntolainoista keskustellen; onko meillä jatkossa edessä tilanne, jossa talojen hinnat ovat alhaalla, mutta niiden hankinnasta ja pidosta koituvat velkapääomat ovat vielä osaksi tai kokonaankin lyhentämättä, velallisen ollessa lyhennyskyvytön tai –haluton. Kun tällaisia tönöjä alkaa olla Suomessa muuallakin kuin vain haja-asutusaleilla, niin jää nähtäväksi minkälaisia legoja alkaa kaatuilla?

*

]]>
54 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275994-onko-suomelle-hyotya-euroon-kuulumisesta-mielipiteita-ja-faktaa#comments EU-vaalit 2019 Euro Euron hyödyt Rahaliitto Suomi Wed, 15 May 2019 09:02:03 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275994-onko-suomelle-hyotya-euroon-kuulumisesta-mielipiteita-ja-faktaa
Euron valuviat korjattava http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275927-euron-valuviat-korjattava <p>Eurokriisin akuutti vaihe on jäänyt taakse, mutta Euroopan rahaliitto EMU:n perustavaa laatua olevia valuvikoja ei ole korjattu. Saman katon alla on edelleen liian erilaisia kansantalouksia. Joillekin maille euro on ollut liian halpa ja toisille kallis. Kun maiden talouspolitiikan liikkumavaraa on kavennettu eikä yhteistä finanssipolitiikkaa ole, on ongelma ilmeinen.&nbsp;Rahaliiton perusongelmana on rahapolitiikan ja finanssipolitiikka erottaminen toisistaan.</p><p>Myös lääkkeeksi tarjottu katkera kalkki eli talouskuripolitiikka on ollut omiaan syventämään ongelmia ja lisäämään eriarvoisuutta ihmisten välillä. Tämä on puolestaan luonut pohjaa EU-vastaisuuden ja äärioikeiston nousulle koko maanosassa. EU on pyrkinyt kontrolloimaan eritoten valtiontalouksien alijäämiä samalla kun jotkut maat ovat saaneet paisuttaa vientiylijäämäänsä muiden kustannuksella. Keskinäisriippuvaisuuteen paljolti nojaavien EU-maiden vaihtotase on keskenään vahvasti epätasapainossa, mikä altistaa maita talousongelmille jatkossakin.</p><p>Kriiseistä ei pääse eroon vain eurojärjestelmän purkamisella, puhumattakaan EU:sta eroamisesta. Ne altistaisivat vain yhä suuremmalle kaaokselle, mikä on nähty esimerkiksi Brexitissä. Tärkeimpänä tavoitteena tulisi siis olla rahaliiton peruskorjaus.&nbsp;&nbsp;</p><p>Euroopan keskuspankin on otettava työllisyyden parantaminen rahapolitiikkansa ohjenuoraksi ja tätä on edistettävä tarpeen vaatiessa myös keskuspankkirahalla. Keinotekoisiin rajoihin perustuvan ja toimimattoman kasvu- ja vakaussopimuksen talouskurisääntöihin on lisättävä joustoa. Euroopan alueelle tulisi toisaalta luoda omaa finanssipoliittista liikkumavaraa esimerkiksi kehittämällä omien varojen järjestelmää, ja näin luoda mahdollisuuksia EU-tason suhdannepolitiikkaan. Kun joustava finanssipolitiikka taloussuhdanteissa mahdollistuisi, vähenisivät mahdollisuudet euron jäsenmaiden ajautumiselle talouskriisiin. Euro ei kuitenkaan voi olla pakkoavioliitto, joten jäsenmaille tulee luoda mahdollisuus harkittuun euroeroon ilman eroa koko unionista.</p><p>Rahaliiton rakenteiden uudistamisen tulee nostaa nykyistä vahvemmin unionin poliittiselle agendalle. Jos syvällä olevia ongelmia ei nyt korjata, voivat Kreikan kaltaiset kriisit toistua ja toisaalta luodaan kasvupohjaa EU-vastaisuudelle ja äärioikeiston nousulle. Tässä työssä suuri vastuu on jäsenmailla sekä tulevalla Euroopan komissiolla ja europarlamentilla.</p><p>Hanna Sarkkinen<br />Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja<br />Kansanedustaja<br />Eurovaaliehdokas</p><p>(Kirjoitus julkaistu myös Lapin Kansassa 13.5.2019)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurokriisin akuutti vaihe on jäänyt taakse, mutta Euroopan rahaliitto EMU:n perustavaa laatua olevia valuvikoja ei ole korjattu. Saman katon alla on edelleen liian erilaisia kansantalouksia. Joillekin maille euro on ollut liian halpa ja toisille kallis. Kun maiden talouspolitiikan liikkumavaraa on kavennettu eikä yhteistä finanssipolitiikkaa ole, on ongelma ilmeinen. Rahaliiton perusongelmana on rahapolitiikan ja finanssipolitiikka erottaminen toisistaan.

Myös lääkkeeksi tarjottu katkera kalkki eli talouskuripolitiikka on ollut omiaan syventämään ongelmia ja lisäämään eriarvoisuutta ihmisten välillä. Tämä on puolestaan luonut pohjaa EU-vastaisuuden ja äärioikeiston nousulle koko maanosassa. EU on pyrkinyt kontrolloimaan eritoten valtiontalouksien alijäämiä samalla kun jotkut maat ovat saaneet paisuttaa vientiylijäämäänsä muiden kustannuksella. Keskinäisriippuvaisuuteen paljolti nojaavien EU-maiden vaihtotase on keskenään vahvasti epätasapainossa, mikä altistaa maita talousongelmille jatkossakin.

Kriiseistä ei pääse eroon vain eurojärjestelmän purkamisella, puhumattakaan EU:sta eroamisesta. Ne altistaisivat vain yhä suuremmalle kaaokselle, mikä on nähty esimerkiksi Brexitissä. Tärkeimpänä tavoitteena tulisi siis olla rahaliiton peruskorjaus.  

Euroopan keskuspankin on otettava työllisyyden parantaminen rahapolitiikkansa ohjenuoraksi ja tätä on edistettävä tarpeen vaatiessa myös keskuspankkirahalla. Keinotekoisiin rajoihin perustuvan ja toimimattoman kasvu- ja vakaussopimuksen talouskurisääntöihin on lisättävä joustoa. Euroopan alueelle tulisi toisaalta luoda omaa finanssipoliittista liikkumavaraa esimerkiksi kehittämällä omien varojen järjestelmää, ja näin luoda mahdollisuuksia EU-tason suhdannepolitiikkaan. Kun joustava finanssipolitiikka taloussuhdanteissa mahdollistuisi, vähenisivät mahdollisuudet euron jäsenmaiden ajautumiselle talouskriisiin. Euro ei kuitenkaan voi olla pakkoavioliitto, joten jäsenmaille tulee luoda mahdollisuus harkittuun euroeroon ilman eroa koko unionista.

Rahaliiton rakenteiden uudistamisen tulee nostaa nykyistä vahvemmin unionin poliittiselle agendalle. Jos syvällä olevia ongelmia ei nyt korjata, voivat Kreikan kaltaiset kriisit toistua ja toisaalta luodaan kasvupohjaa EU-vastaisuudelle ja äärioikeiston nousulle. Tässä työssä suuri vastuu on jäsenmailla sekä tulevalla Euroopan komissiolla ja europarlamentilla.

Hanna Sarkkinen
Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja
Kansanedustaja
Eurovaaliehdokas

(Kirjoitus julkaistu myös Lapin Kansassa 13.5.2019)

]]>
13 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275927-euron-valuviat-korjattava#comments EU Euro Euroopan unioni Mon, 13 May 2019 14:28:04 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275927-euron-valuviat-korjattava
Eurolla mennään... http://heikkituhkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274864-eurolla-mennaan <p>Mutta onhan se kivaa ja helppoa, ku Espanjassa voi maksaa samoilla euroilla...</p><p>&rdquo;One of the most repeated messages among European financial analysts this week is this: &ldquo;we are in a global slowdown&ldquo;.&rdquo;&nbsp;</p><p>Euroopan talousanalyytikkojen toistetuimpia kommentteja tällä vikolla: &rdquo;Olemme globaalissa taloudellisessa alamäessä.&rdquo; Talouden hidastuminen = alamäki.</p><p>Paitsi että emme ole. Eurooppa ja Japani ovat VAKAVASSA taloudellisessa alamäessä. Muut ei ainakaan vielä...</p><p>Euro, euro ja euro....</p><p>&nbsp;<a href="https://www.dlacalle.com/en/the-eurozone-slowdown-is-worse-than-the-global-one/">https://www.dlacalle.com/en/the-eurozone-slowdown-is-worse-than-the-global-one/</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mutta onhan se kivaa ja helppoa, ku Espanjassa voi maksaa samoilla euroilla...

”One of the most repeated messages among European financial analysts this week is this: “we are in a global slowdown“.” 

Euroopan talousanalyytikkojen toistetuimpia kommentteja tällä vikolla: ”Olemme globaalissa taloudellisessa alamäessä.” Talouden hidastuminen = alamäki.

Paitsi että emme ole. Eurooppa ja Japani ovat VAKAVASSA taloudellisessa alamäessä. Muut ei ainakaan vielä...

Euro, euro ja euro....

 https://www.dlacalle.com/en/the-eurozone-slowdown-is-worse-than-the-global-one/

 

 

]]>
3 http://heikkituhkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274864-eurolla-mennaan#comments Euro Taantuma Talous Sun, 21 Apr 2019 10:03:06 +0000 Heikki Tuhkanen http://heikkituhkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274864-eurolla-mennaan
Suomen tulevaisuus ratkaistaan näissä vaaleissa http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274314-suomen-tulevaisuus-ratkaistaan-naissa-vaaleissa <p>&nbsp;</p><p>Uusi eduskunta valitaan pian ja näissä vaaleissa ratkaistaan maamme tulevaisuus. Suomella on olemassa kaksi suuntaa, toinen on se, johon valtaapitävät puolueet ovat maatamme ajamassa ja toinen on Seitsemän tähden liikkeen tarjoama vaihtoehto. Avaan seuraavaksi ensin sen, mitä valtaapitävien puolueiden vaalivoitto tarkoittaisi ja sen jälkeen kerron sen, millaisen vaihtoehdon Tähtiliikkeen vaalivoitto tarjoaa Suomelle.</p><p>Mitä nykyisten puolueiden vaalivoitto tarkoittaa Suomen kannalta?</p><p>Tämän hetkinen tilanteemme on seurausta niistä poliittisista päätöksistä, joita edelliset poliittiset päättäjämme ovat tehneet. Jos nykytilan luoneet puolueet jatkavat vallassa, tulee sama kehitys jatkumaan ja muutosta on turha odottaa. Tällä hetkellä väestöä keskitetään poliittisten päätösten takia suuriin kaupunkeihin ja tästä johtuen&nbsp;pienissä kunnissa asuvien ihmisten asuntojen arvo laskee vauhdilla. Pienet kunnat ja keskisuuret kaupungit ovat jäämässä keskittämispolitiikan jalkoihin ja ne ovat ajautumassa taloudellisesti umpikujaan. Nuoriso ja työikäinen väestö pakotetaan muuttamaan suuriin kaupunkeihin ja jäljelle jäävät ikäihmiset, joiden tarvitsemiin palveluihin eivät kuntien rahat tule riittämään.</p><p>Maahanmuutto on toinen vanhojen puolueiden ajama asia. Maahanmuuton kustannuksiin on laitettu useita miljardeja lisää rahaa, vaikka samaan aikaan Suomen kansalta on leikattu. On tehty selkeä arvovalinta, jossa ikänsä työtä tehneen suomalaisvanhuksen hoito on umpisurkeaa, kun taas tänne laittomasti tullut turvapaikanhakija saa kaikki tarvitsemansa palvelut. Jos vanhat puolueet jatkavat vallassa, tulee asia olemaan näin jatkossakin. Luultavasti käy jopa niin, että suomalaisten palveluja heikennetään nykyisestäkin, sillä uusi maahanmuuttajavyöry on vain ajan kysymys ja kun se tulee, aiheutuu siitä useiden miljardien lisäkulut, joiden takia on pakko säästää muualta, eli käytännössä heikennetään apua tai etuutta tarvitsevan suomalaisen asemaa.</p><p>Suomi on myös hivutettu kohti sotilasliitto Natoa ja tämä kehitys tulee jatkumaan, jos nykylinja saa jatkua. Suomea tullaan viemään myös kohti EU:n liittovaltiota, jota Ranska ja Saksa ryhtyvät ajamaan heti Britannian lähdettyä EU:sta. Vanhojen puolueiden linjana on ollut aina viedä Suomi EU:n ytimiin, joka on käytännössä tarkoittanut sitä, että Suomi on menettänyt päätösvaltansa omiin asioihinsa. Päätösvalta on siirretty EU-byrokraateille, joka on johtanut tilanteeseen, jossa emme saa enää päättää itse edes kellojen siirtelystä. Tätä linjaa tullaan jatkamaan jos samat puolueet jatkavat vallassa. Seuraava taantuma on myös vain ajan kysymys ja sen yhteydessä nykyiset valtaapitävät tulevat sitomaan Suomen entistä suurempiin yhteisvastuisiin ja verovaramme tullaan käyttämään konkurssimaiden ja pankkien pelastamiseen, sen sijaan, että ne käytettäisiin suomalaisten hyväksi. Tämän kaltainen on Suomen tulevaisuus, jos nykyisen tilanteen luoneet poliitikot saavat jatkaa vaalien jälkeen.</p><p>Mitä seuraa jos Seitsemän tähden liike voittaa vaalit?</p><p>Seitsemän tähden liike, eli Tähtiliike tarjoaa ainoan uskottavan vaihtoehdon nykyiselle politiikalle. Perussuomalaiset ovat Nato-myönteinen puolue, joka on asiantuntijoiden mukaan talouspoliittisesti kokoomusta oikeammalla. Sen ainoa sauma päästä hallitukseen on meno uuteen porvarihallitukseen, muussa tapauksessa se joutuu oppositioon. Käytännössä se ei siis voi muuttaa Suomen suuntaa, eikä se sitä halua tehdäkään. Tähtiliike on ainoa puolue, jonka linja on aito vaihtoehto nykymenolle. Meidän linjamme lopettaa Suomelle tuhoisan keskittämispolitiikan, joka on aiheuttamassa tilanteen, jossa ainoastaan Helsinki, Turku ja Tampere kasvavat ja koko muu Suomi näivettyy.</p><p>Tähtiliikkeen linja lähtee siitä, että koko Suomi pidetään asuttuna ja elinvoima palautetaan maakuntiin. Kestävä talouskasvu lähtee liikkeelle siitä, että ihmiset uskaltavat muuttaa maakuntiin, joissa turvataan hyvät palvelut ja koulutus. Tällaisiin maakuntiin uskaltaa investoida myös teollisuus, ja tästä yhtälöstä syntyy maamme kannalta kestävää talouskasvua.</p><p>Suomi tulee myös säilyttää itsenäisenä kansallisvaltiona, joka päättää itse sen keitä rajojemme yli saa tulla. Paras tapa vaikuttaa omiin asioihimme on pitää päätösvalta omissa käsissä, eikä sitä tule luovuttaa kenellekään. EU:n liittovaltiokehitys tulee torjua päättäväisesti ja Eurooppa tulee muuttaa itsenäisten kansallisvaltioiden maanosaksi, jossa EU näyttelee korkeintaan kauppaliiton roolia.</p><p>Maahanmuutto tulee saada hallintaan. Tällä hetkellä tulppana Afrikasta tulevalle massamaahanmuutolle toimiva Libya on kriisin partaalla ja tämä tarkoittanee uutta massavaellusta Afrikasta Eurooppaan jo lähikuukausien aikana. Tähtiliikkeen linjana on itsemääräämisoikeutemme palauttaminen myös rajavalvontaamme koskien, jolloin voimme itse päättää sen, päästämmekö nämä tulijat, joita voi olla jopa satojatuhansia maahamme, vai pidämmekö heidät rajojemme ulkopuolella. Maahanmuutto on kohtalonkysymys myös taloutemme kannalta ja avointen rajojen politiikka voi aiheuttaa miljardien lisäkulut Suomelle muutamassa kuukaudessa.</p><p>Todellinen vaihtoehto nykymenolle on keskittämispolitiikkaa vastustava, EU:n liittovaltiokehityksen torjuva ja euron epäonnistumisen tunnustava Tähtiliike, jonka vaalivoitto mahdollistaa Suomelle hyvän ja valoisan tulevaisuuden. Talouspoliittisesti olemme keskusta-vasemmistolainen puolue, joka ajaa tavallisen kansalaisen aseman parantamista. Nykyinen uusliberalistinen talouspolitiikka on johtanut siihen, että yritysten voitot kasvavat samaan aikaan kun duunarien palkat laskevat. Lisäksi yritykset voivat kiertää veroja, jonka takia tavallisen kansan on maksettava entistä suurempi osuus veroista. Tämän kehityksenkin Tähtiliike haluaa muuttaa. Suomella on kaikki edellytykset olla maailman paras maa, jossa on hyvä elää. Muutos on mahdollinen, enää tarvitsee antaa valta sen toteuttamiseen Tähtiliikkeelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Uusi eduskunta valitaan pian ja näissä vaaleissa ratkaistaan maamme tulevaisuus. Suomella on olemassa kaksi suuntaa, toinen on se, johon valtaapitävät puolueet ovat maatamme ajamassa ja toinen on Seitsemän tähden liikkeen tarjoama vaihtoehto. Avaan seuraavaksi ensin sen, mitä valtaapitävien puolueiden vaalivoitto tarkoittaisi ja sen jälkeen kerron sen, millaisen vaihtoehdon Tähtiliikkeen vaalivoitto tarjoaa Suomelle.

Mitä nykyisten puolueiden vaalivoitto tarkoittaa Suomen kannalta?

Tämän hetkinen tilanteemme on seurausta niistä poliittisista päätöksistä, joita edelliset poliittiset päättäjämme ovat tehneet. Jos nykytilan luoneet puolueet jatkavat vallassa, tulee sama kehitys jatkumaan ja muutosta on turha odottaa. Tällä hetkellä väestöä keskitetään poliittisten päätösten takia suuriin kaupunkeihin ja tästä johtuen pienissä kunnissa asuvien ihmisten asuntojen arvo laskee vauhdilla. Pienet kunnat ja keskisuuret kaupungit ovat jäämässä keskittämispolitiikan jalkoihin ja ne ovat ajautumassa taloudellisesti umpikujaan. Nuoriso ja työikäinen väestö pakotetaan muuttamaan suuriin kaupunkeihin ja jäljelle jäävät ikäihmiset, joiden tarvitsemiin palveluihin eivät kuntien rahat tule riittämään.

Maahanmuutto on toinen vanhojen puolueiden ajama asia. Maahanmuuton kustannuksiin on laitettu useita miljardeja lisää rahaa, vaikka samaan aikaan Suomen kansalta on leikattu. On tehty selkeä arvovalinta, jossa ikänsä työtä tehneen suomalaisvanhuksen hoito on umpisurkeaa, kun taas tänne laittomasti tullut turvapaikanhakija saa kaikki tarvitsemansa palvelut. Jos vanhat puolueet jatkavat vallassa, tulee asia olemaan näin jatkossakin. Luultavasti käy jopa niin, että suomalaisten palveluja heikennetään nykyisestäkin, sillä uusi maahanmuuttajavyöry on vain ajan kysymys ja kun se tulee, aiheutuu siitä useiden miljardien lisäkulut, joiden takia on pakko säästää muualta, eli käytännössä heikennetään apua tai etuutta tarvitsevan suomalaisen asemaa.

Suomi on myös hivutettu kohti sotilasliitto Natoa ja tämä kehitys tulee jatkumaan, jos nykylinja saa jatkua. Suomea tullaan viemään myös kohti EU:n liittovaltiota, jota Ranska ja Saksa ryhtyvät ajamaan heti Britannian lähdettyä EU:sta. Vanhojen puolueiden linjana on ollut aina viedä Suomi EU:n ytimiin, joka on käytännössä tarkoittanut sitä, että Suomi on menettänyt päätösvaltansa omiin asioihinsa. Päätösvalta on siirretty EU-byrokraateille, joka on johtanut tilanteeseen, jossa emme saa enää päättää itse edes kellojen siirtelystä. Tätä linjaa tullaan jatkamaan jos samat puolueet jatkavat vallassa. Seuraava taantuma on myös vain ajan kysymys ja sen yhteydessä nykyiset valtaapitävät tulevat sitomaan Suomen entistä suurempiin yhteisvastuisiin ja verovaramme tullaan käyttämään konkurssimaiden ja pankkien pelastamiseen, sen sijaan, että ne käytettäisiin suomalaisten hyväksi. Tämän kaltainen on Suomen tulevaisuus, jos nykyisen tilanteen luoneet poliitikot saavat jatkaa vaalien jälkeen.

Mitä seuraa jos Seitsemän tähden liike voittaa vaalit?

Seitsemän tähden liike, eli Tähtiliike tarjoaa ainoan uskottavan vaihtoehdon nykyiselle politiikalle. Perussuomalaiset ovat Nato-myönteinen puolue, joka on asiantuntijoiden mukaan talouspoliittisesti kokoomusta oikeammalla. Sen ainoa sauma päästä hallitukseen on meno uuteen porvarihallitukseen, muussa tapauksessa se joutuu oppositioon. Käytännössä se ei siis voi muuttaa Suomen suuntaa, eikä se sitä halua tehdäkään. Tähtiliike on ainoa puolue, jonka linja on aito vaihtoehto nykymenolle. Meidän linjamme lopettaa Suomelle tuhoisan keskittämispolitiikan, joka on aiheuttamassa tilanteen, jossa ainoastaan Helsinki, Turku ja Tampere kasvavat ja koko muu Suomi näivettyy.

Tähtiliikkeen linja lähtee siitä, että koko Suomi pidetään asuttuna ja elinvoima palautetaan maakuntiin. Kestävä talouskasvu lähtee liikkeelle siitä, että ihmiset uskaltavat muuttaa maakuntiin, joissa turvataan hyvät palvelut ja koulutus. Tällaisiin maakuntiin uskaltaa investoida myös teollisuus, ja tästä yhtälöstä syntyy maamme kannalta kestävää talouskasvua.

Suomi tulee myös säilyttää itsenäisenä kansallisvaltiona, joka päättää itse sen keitä rajojemme yli saa tulla. Paras tapa vaikuttaa omiin asioihimme on pitää päätösvalta omissa käsissä, eikä sitä tule luovuttaa kenellekään. EU:n liittovaltiokehitys tulee torjua päättäväisesti ja Eurooppa tulee muuttaa itsenäisten kansallisvaltioiden maanosaksi, jossa EU näyttelee korkeintaan kauppaliiton roolia.

Maahanmuutto tulee saada hallintaan. Tällä hetkellä tulppana Afrikasta tulevalle massamaahanmuutolle toimiva Libya on kriisin partaalla ja tämä tarkoittanee uutta massavaellusta Afrikasta Eurooppaan jo lähikuukausien aikana. Tähtiliikkeen linjana on itsemääräämisoikeutemme palauttaminen myös rajavalvontaamme koskien, jolloin voimme itse päättää sen, päästämmekö nämä tulijat, joita voi olla jopa satojatuhansia maahamme, vai pidämmekö heidät rajojemme ulkopuolella. Maahanmuutto on kohtalonkysymys myös taloutemme kannalta ja avointen rajojen politiikka voi aiheuttaa miljardien lisäkulut Suomelle muutamassa kuukaudessa.

Todellinen vaihtoehto nykymenolle on keskittämispolitiikkaa vastustava, EU:n liittovaltiokehityksen torjuva ja euron epäonnistumisen tunnustava Tähtiliike, jonka vaalivoitto mahdollistaa Suomelle hyvän ja valoisan tulevaisuuden. Talouspoliittisesti olemme keskusta-vasemmistolainen puolue, joka ajaa tavallisen kansalaisen aseman parantamista. Nykyinen uusliberalistinen talouspolitiikka on johtanut siihen, että yritysten voitot kasvavat samaan aikaan kun duunarien palkat laskevat. Lisäksi yritykset voivat kiertää veroja, jonka takia tavallisen kansan on maksettava entistä suurempi osuus veroista. Tämän kehityksenkin Tähtiliike haluaa muuttaa. Suomella on kaikki edellytykset olla maailman paras maa, jossa on hyvä elää. Muutos on mahdollinen, enää tarvitsee antaa valta sen toteuttamiseen Tähtiliikkeelle.

]]>
4 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274314-suomen-tulevaisuus-ratkaistaan-naissa-vaaleissa#comments EU Euro Suomen itsenäisyys Tulevaisuus Vaalit Sat, 13 Apr 2019 10:34:46 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274314-suomen-tulevaisuus-ratkaistaan-naissa-vaaleissa
Kaakkois-Suomi konkurssiin, Suomi Natoon ja EU:n liittovaltioon http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273987-kaakkois-suomi-konkurssiin-suomi-natoon-ja-eun-liittovaltioon <p>&nbsp;</p><p>Kävin eilen Imatralla vaalitilaisuudessa, jossa esiteltiin konsulttiselvitys koskien Etelä-Karjalan tulevaisuutta. Selvitys kertoi karulla tavalla sen, mihin nykyisen politiikan jatkuminen vaalien jälkeen johtaa. Etelä-Karjalan kunnat tyhjenevät työikäisistä ja kunnat ovat konkurssissa muutamassa vuodessa. Sama kehitys tulee tapahtumaan koko Kaakkois-Suomessa. Näin tulee tapahtumaan, jos nykyisen tilanteen aiheuttaneet puolueet voittavat vaalit ja saavat kansalta valtuudet jatkaa sitä samaa linjaa, joka on nykyisen kehityksen aiheuttanut. Jos puolestaan haluamme muutoksen siihen politiikkaan, joka&nbsp; johtaa maakuntien tyhjenemiseen, kannattaa äänestää sitä puoluetta, joka haluaa palauttaa elinvoiman maakuntiin ja lopettaa nykyisen keskittämispolitiikan.</p><p>Ennen vaaleja kansa raivosi myös maahanmuutosta. Silloin haluttiin, että naisten kauloja katkoneet, useita suomalaisia murhanneet ja kymmeniä lapsia raiskanneet maahanmuuttajat pidetään jatkossa rajojemme ulkopuolella ja näin taataan suomalaisten turvallisuus. Tällä hetkellä gallupeissa kärjessä keikkuvat ne puolueet, jotka haluavat laskea Suomeen lisää niitä väestöryhmiä, jotka syyllistyvät juuri niihin tekoihin, joista ennen vaaleja eniten raivostuttiin. Jos Suomesta halutaan tehdä turvallinen paikka lapsille ja ylipäätään kaikille kansalaisille, niin näissä vaaleissa kannattaa äänestää puoluetta, joka ajaa tätä linjaa.</p><p>Kansa myös haluaa laajasti pysyä Naton ulkopuolella. Nato-jäsenyyttä vastustaa jopa 80% suomalaisista. Kun gallupeja katsoo, ovat kärkipäässä avoimesti Natoa kannattava Kokoomus ja Natoon myönteisesti suhtautuva Perussuomalaiset. Lisäksi kärkipäästä löytyy muita puolueita, jotka suhtautuvat EU:n liittovaltiokehitykseen myönteisesti. Nämä puolueet siis kannattavat EU:n tiivistämistä, jossa yksi pilari on EU:n yhteisten asevoimien perustaminen. Tähän mukaan lähteminen tarkoittaa käytännössä Suomen liittämistä Natoon, sillä vain kolme EU-maata on Naton ulkopuolella ja jos perustetaan EU:n yhteinen armeija, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa konflikti EU-alueella johtaa Naton sekaantumiseen. Poliitikot tulevat tulkitsemaan tilannetta niin, että koska olemme jo tässä tilanteessa, voimme liittyä aivan hyvin Natoon. Tämä tullaan tekemään tässä tilanteessa ilman kansanäänestystä. Jos ei halua tätä kehitystä, kannattaa äänestää vaaleissa sitä vastaan.</p><p>EU:n liittovaltiokehitys tulee kiihtymään eduskuntavaalien jälkeen. Kun Britannia lähtee EU:sta, ryhtyvät Saksa ja Ranska ajamaan EU:n liittovaltiota. Jos Suomessa vaaleissa voiton vievät Kokoomus ja SDP, tullaan Suomi viemään osaksi tätä liittovaltiota. Tämä tulee johtamaan käytännössä siihen, että menetämme päätösvallan kaikista asioistamme Brysselille ja sen epädemokraattisesti valitulle johdolle. Kansallisen itsenäisyyden lopullinen menettäminen voidaan torjua vain äänestämällä oikein näissä vaaleissa.</p><p>Suomi on myös viety euroon. On vain ajan kysymys, kun seuraava taantuma iskee ja se tarkoittaa uutta eurokriisiä. Silloin euromaiden syliin tulevat EKP:n noin 2000-3000 miljardin roskalainat, Italian noin 1800 miljardin velat, Saksan pankin ja monet muut kriisimaat. Jos vaalien voittajiksi nousevat SDP ja Kokoomus, tarkoittaa tämä sitä, että Suomi lähtee pelastamaan kaikkia näitä ja silloin Suomi sidotaan taloudellisesti kiinni niin suureen uppoavaan laivaan, että se vetää meidät mukanaan pohjaan. Tähänkin mukaan lähtö voidaan estää vain oikein äänestämällä.</p><p>Ainoa puolue, joka vastustaa nykyistä linjaa, jossa ihmiset keskitetään muutamaan suureen kaupunkiin ja jossa Suomea ollaan viemässä niin EU:n liittovaltioon kuin Natoonkin on Seitsemän tähden liike. Tähtiliike ajaa koko&nbsp;Suomen asuttuna pitämistä ja maamme itsenäisyyden turvaamista. Tähtiliike ei tule viemään Suomea sen enempää Natoon, kuin EU:n liittovaltioonkaan. Tähtiliike tiedostaa myös euron aiheuttamat ongelmat ja pyrkimyksenämme on saada Suomi irti taloudellemme tuhoisasta yhteisvaluutasta. Jos siis haluaa pitää Suomen tasaisesti asuttuna, itsenäisenä kansallisvaltiona, kannattaa äänestää Tähtiliike valtaan. Jos taas haluaa nykyisen kehityksen jatkuvan, jossa maakunnat tyhjenevät ja Suomen itsenäisyyttä ollaan menettämässä lopullisesti, kannattaa äänestää niitä puolueita, jotka ovat Suomen nykytilaan ajaneet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kävin eilen Imatralla vaalitilaisuudessa, jossa esiteltiin konsulttiselvitys koskien Etelä-Karjalan tulevaisuutta. Selvitys kertoi karulla tavalla sen, mihin nykyisen politiikan jatkuminen vaalien jälkeen johtaa. Etelä-Karjalan kunnat tyhjenevät työikäisistä ja kunnat ovat konkurssissa muutamassa vuodessa. Sama kehitys tulee tapahtumaan koko Kaakkois-Suomessa. Näin tulee tapahtumaan, jos nykyisen tilanteen aiheuttaneet puolueet voittavat vaalit ja saavat kansalta valtuudet jatkaa sitä samaa linjaa, joka on nykyisen kehityksen aiheuttanut. Jos puolestaan haluamme muutoksen siihen politiikkaan, joka  johtaa maakuntien tyhjenemiseen, kannattaa äänestää sitä puoluetta, joka haluaa palauttaa elinvoiman maakuntiin ja lopettaa nykyisen keskittämispolitiikan.

Ennen vaaleja kansa raivosi myös maahanmuutosta. Silloin haluttiin, että naisten kauloja katkoneet, useita suomalaisia murhanneet ja kymmeniä lapsia raiskanneet maahanmuuttajat pidetään jatkossa rajojemme ulkopuolella ja näin taataan suomalaisten turvallisuus. Tällä hetkellä gallupeissa kärjessä keikkuvat ne puolueet, jotka haluavat laskea Suomeen lisää niitä väestöryhmiä, jotka syyllistyvät juuri niihin tekoihin, joista ennen vaaleja eniten raivostuttiin. Jos Suomesta halutaan tehdä turvallinen paikka lapsille ja ylipäätään kaikille kansalaisille, niin näissä vaaleissa kannattaa äänestää puoluetta, joka ajaa tätä linjaa.

Kansa myös haluaa laajasti pysyä Naton ulkopuolella. Nato-jäsenyyttä vastustaa jopa 80% suomalaisista. Kun gallupeja katsoo, ovat kärkipäässä avoimesti Natoa kannattava Kokoomus ja Natoon myönteisesti suhtautuva Perussuomalaiset. Lisäksi kärkipäästä löytyy muita puolueita, jotka suhtautuvat EU:n liittovaltiokehitykseen myönteisesti. Nämä puolueet siis kannattavat EU:n tiivistämistä, jossa yksi pilari on EU:n yhteisten asevoimien perustaminen. Tähän mukaan lähteminen tarkoittaa käytännössä Suomen liittämistä Natoon, sillä vain kolme EU-maata on Naton ulkopuolella ja jos perustetaan EU:n yhteinen armeija, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa konflikti EU-alueella johtaa Naton sekaantumiseen. Poliitikot tulevat tulkitsemaan tilannetta niin, että koska olemme jo tässä tilanteessa, voimme liittyä aivan hyvin Natoon. Tämä tullaan tekemään tässä tilanteessa ilman kansanäänestystä. Jos ei halua tätä kehitystä, kannattaa äänestää vaaleissa sitä vastaan.

EU:n liittovaltiokehitys tulee kiihtymään eduskuntavaalien jälkeen. Kun Britannia lähtee EU:sta, ryhtyvät Saksa ja Ranska ajamaan EU:n liittovaltiota. Jos Suomessa vaaleissa voiton vievät Kokoomus ja SDP, tullaan Suomi viemään osaksi tätä liittovaltiota. Tämä tulee johtamaan käytännössä siihen, että menetämme päätösvallan kaikista asioistamme Brysselille ja sen epädemokraattisesti valitulle johdolle. Kansallisen itsenäisyyden lopullinen menettäminen voidaan torjua vain äänestämällä oikein näissä vaaleissa.

Suomi on myös viety euroon. On vain ajan kysymys, kun seuraava taantuma iskee ja se tarkoittaa uutta eurokriisiä. Silloin euromaiden syliin tulevat EKP:n noin 2000-3000 miljardin roskalainat, Italian noin 1800 miljardin velat, Saksan pankin ja monet muut kriisimaat. Jos vaalien voittajiksi nousevat SDP ja Kokoomus, tarkoittaa tämä sitä, että Suomi lähtee pelastamaan kaikkia näitä ja silloin Suomi sidotaan taloudellisesti kiinni niin suureen uppoavaan laivaan, että se vetää meidät mukanaan pohjaan. Tähänkin mukaan lähtö voidaan estää vain oikein äänestämällä.

Ainoa puolue, joka vastustaa nykyistä linjaa, jossa ihmiset keskitetään muutamaan suureen kaupunkiin ja jossa Suomea ollaan viemässä niin EU:n liittovaltioon kuin Natoonkin on Seitsemän tähden liike. Tähtiliike ajaa koko Suomen asuttuna pitämistä ja maamme itsenäisyyden turvaamista. Tähtiliike ei tule viemään Suomea sen enempää Natoon, kuin EU:n liittovaltioonkaan. Tähtiliike tiedostaa myös euron aiheuttamat ongelmat ja pyrkimyksenämme on saada Suomi irti taloudellemme tuhoisasta yhteisvaluutasta. Jos siis haluaa pitää Suomen tasaisesti asuttuna, itsenäisenä kansallisvaltiona, kannattaa äänestää Tähtiliike valtaan. Jos taas haluaa nykyisen kehityksen jatkuvan, jossa maakunnat tyhjenevät ja Suomen itsenäisyyttä ollaan menettämässä lopullisesti, kannattaa äänestää niitä puolueita, jotka ovat Suomen nykytilaan ajaneet.

]]>
8 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273987-kaakkois-suomi-konkurssiin-suomi-natoon-ja-eun-liittovaltioon#comments EU Euro Nato Sotilasliitto Vaalit Wed, 10 Apr 2019 14:01:52 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273987-kaakkois-suomi-konkurssiin-suomi-natoon-ja-eun-liittovaltioon
Velka-Suomen rakentamisesta irti http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273532-velka-suomen-rakentamisesta-irti <p>Valtiovarainmisisteri kertoi touuden, että Suomen velkaantuminen jatkuu. Näissä oloissa tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. myös tulevaisuudessa. Vanhat puolueethan ovat nämä rakenteet luoneet.</p><p>Tälläinen Suomen elämä tulee olemaan. Siis millaista ? Siis velkasuomen rakentamista. Miksi ?<br />Olen sanonut ja sanon tämän jällen kerran.&nbsp;<br />Kun yhteisvaluutta syö kilpailukykyä ja liberaalinen talouspolitiikka vie verotuloja maan ulkopuolelle, niin valtion kassa on alijäämäinen. Velkaa, leikkauksia, valtion yhtiön myyntiä, verotuksen kiristämistä joudutaan nykyrakenteissa tekemään.</p><p>Markkinliberalismi yhdistetteynä yhteisvaluuttaan on pahin mahdollinen yhdistelmä Suomen taloudelle.</p><p>---------------</p><p>&nbsp;</p><p>Seitsemän tähden liike uutena puolueena tarjoaa vaihtoehdon velkaantumisen rakenteisiin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtiovarainmisisteri kertoi touuden, että Suomen velkaantuminen jatkuu. Näissä oloissa tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. myös tulevaisuudessa. Vanhat puolueethan ovat nämä rakenteet luoneet.

Tälläinen Suomen elämä tulee olemaan. Siis millaista ? Siis velkasuomen rakentamista. Miksi ?
Olen sanonut ja sanon tämän jällen kerran. 
Kun yhteisvaluutta syö kilpailukykyä ja liberaalinen talouspolitiikka vie verotuloja maan ulkopuolelle, niin valtion kassa on alijäämäinen. Velkaa, leikkauksia, valtion yhtiön myyntiä, verotuksen kiristämistä joudutaan nykyrakenteissa tekemään.

Markkinliberalismi yhdistetteynä yhteisvaluuttaan on pahin mahdollinen yhdistelmä Suomen taloudelle.

---------------

 

Seitsemän tähden liike uutena puolueena tarjoaa vaihtoehdon velkaantumisen rakenteisiin.

 

]]>
0 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273532-velka-suomen-rakentamisesta-irti#comments Euro Kilpailukyky Valtion velka Verotus Fri, 05 Apr 2019 13:58:51 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273532-velka-suomen-rakentamisesta-irti
Itsenäisyydestä on kysymys http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273454-itsenaisyydesta-on-kysymys <p><strong>Olen seurannut pettyneenä, joskaan en yllättyneenä nykyisten vaalien aikana käytyä keskustelua. Vaalipaneeleissa ja tenteissä käytetään suuri osa ajasta ilmastokysymysten vatvomiseen. Samalla jäävät kokonaan uupumaan EU:ta, euroa ja Natoa koskevat kysymykset. Epäsuhta on sitä suurempi, kun huomataan, että maapallon ilmastoon suomalaisten toimilla ei ole mitään vaikutusta, ja toisaalta EU:n, euron ja maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys on suurempi kuin koskaan. </strong></p><p>&nbsp;</p><p>Edellä mainitut seikat nimittäin ovat suoraan yhteydessä maamme itsemääräämisoikeuteen ja sitä kautta meidän mahdollisuuksiimme huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Lyhyesti sanottuna, itsenäisyydestä on kysymys. Lainaan tekstini otsikon mm. edesmenneen Antti Pesosen kirjasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EU:n liittovaltiokehitys</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan unionista värkätään koko ajan liittovaltiota, vaikka kansojen tuki hankkeelle on loppunut jo ajat sitten. Eurokriisi ei ole missään nimessä ohi, vaan se on edelleen kytemässä. Suomella on edelleen riskejä Kreikan lainoissa &ndash; viimeksihän koko hallitus, eli Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan, äänestivät Kreikan tukipaketin puolesta. Selitys oli, että &rdquo;Suomen vastuut eivät lisääntyneet, vain riskit&rdquo;. Vastaan yritti yksin laittaa Vesa-Matti Saarakkala.</p><p>&nbsp;</p><p>Brysselissä tiedetään oikein hyvin, että mikäli suuret riskit laukeavat Italiassa ja Espanjassa, saatetaan jossakin maassa tukipaketti kaataa, koska vakausrahaston käyttö vaatii maiden yksimielisyyden. Tästä yksimielisyydestä aiotaan luopua siten, että pienet maat eivät voi tukipakettia kaataa, vaan rahastoa käytetään määräenemmistöllä.</p><p>&nbsp;</p><p>EU:lle aletaan rakentaa myös yhteistä talouspolitiikkaa, mihin kuuluvat ainakin euroalueen maat &ndash; niiden taloudet kun on sidottu toisiinsa, ja niitä hyppyyttää sama keskuspankki (EKP). Lisäksi EU:n pakotepolitiikka Venäjää vastaan työntää meitä koko ajan sivuun Venäjän markkinoista. Tässä on turhaa ajatella vanhakantaisen &rdquo;ryssä on ryssä&rdquo;-sapluunan kautta. Suomelle pääsy Venäjän markkinoille on yhtä kuin itsenäisyys. Me olemme pussissa Pohjolan perällä, ja lähimmät markkinat ovat euroalue ja Venäjä. Etäännyttämällä meidät Venäjän markkinoista meidät tehdään aina vain riippuvaisemmaksi euroalueen politiikasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Euro</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Euro on paska raha, sanoisin jos keihästä osaisin heittää. Valuutan ulkoinen arvo määrittyy yleisesti sen mukaan, ollaanko valuuttaa halukkaita vaihtamaan ja mihin suuntaan. Kun amerikkalaiset haluavat ostaa jotain Euroopasta, he vaihtavat dollareita euroiksi, ja näin euron arvo suhteessa dollariin nousee.</p><p>&nbsp;</p><p>Koska Suomi on euroalueessa, ei valuuttamme arvo määräydy oman taloudellisen tilanteemme mukana. Valuuttamme arvo seuraa muun euroalueen, lähinnä Saksan talouskehitystä. Saksan vienti euroalueen ulkopuolelle on niin suurta, että se hilaa euron kurssia koko ajan ylös &ndash; mutta mikäli Saksa ei olisi euromaa, olisi Saksan markan arvo revalvoitunut eli sen arvo olisi noussut niin paljon, että esimerkiksi amerikkalaisten olisi ollut haettava tuotteensa muualta. Dollareilla saisi vähemmän Saksan markkoja kuin sillä saisi euroja. Siksi Saksan kannattaa pitää heikommat vientimaat mukana samassa valuutta-alueessa kanssaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen tapauksessa taas tilanne on päinvastainen. Meille euron arvo on kroonisesti liian suuri, niin kauan kuin olemme samassa valuutta-alueessa edellä kuvailemaani kilpailuetua nauttivan Saksan kanssa. Siksi meillä on työttömyyttä, siksi täältä kannattaa siirtää teollisuutta pois. Polttoaine-, päästö- ja ilmastoverot ovat lillukanvarsia tämän tosiasian rinnalla. Jokainen vuosi eurovaluutassa tuo meille lisää pitkäaikaistyöttömiä ja hukattuja elämiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Koska meidän valuuttamme ei jousta, silloin on palkkojen ja muiden tuotantokustannusten joustettava. Siitä oli Sipilän kikyssä kysymys. Suomi haki kilpailuetua laskemalla palkkoja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia, joista säästetyt rahat voitaisiin käyttää yhtiöiden veronalennuksiin. Tästä ei seurannut työllisyyttä, vaan johtajien ja osakkeenomistajien bonus- ja osinkojuhlat. Työllisyyden ja siis tuotannon lisääminen johtuivat kansainvälisen kysynnän lisääntymisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Euro on myös vallankäytön väline. Koska me olemme samalla valuutta-alueella muiden euromaiden kanssa, ei varallisuuden siirtämiseen muualle euroalueelle ns. valuuttariskiä. Valuuttariski tarkoittaa sitä, että mikäli siirrän kirjani markka-Suomesta euroalueelle, saan markoillani vain vähän euroja, ja lisäksi markka saattaa revalvoitua, jolloin hävisin siirrollani nettona markkamääräistä rahaa. Tämä on yritysmaailman lobbareille oikea paratiisi. Kaikkea verotusta ja sääntelyä sekä yritystukien leikkauksia voidaan vastustaa uhkaamalla lopettaa tuotanto Suomesta tai siirtää varallisuus muutoin muualle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nato vie meiltä itsenäisen puolustuksen</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on voimissaan, ei meillä ole aiheesta käyty juuri mitään keskustelua. Puoluejohtajat pääsevät kuin koira veräjästä toteamalla, että heidän puolueensa mielestä Nato-jäsenyyttä ei pidä hakea seuraavalla vaalikaudella. Kuitenkin Suomea hivutetaan koko ajan lähemmäs Natoa siten, että olemme pian jo tosiasiassa Naton jäsen ja suurimman naapurimme, Venäjän, vihollisten leirissä. Siitä vastakkainasettelusta meillä ei ole nykymaailmassa mitään mahdollisuutta hyötyä, vaan siitä aiheutuu meille vain haittaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Isäntämaasopimuksella Suomesta on tehty Nato-joukkojen huoltaja ja Suomesta kauttakulkumaa. Tätä voisi verrata Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen 1940-luvulla. Ero on se, että tuolloin Suomea vastaan oli hyökätty vasta vuosi aiemmin ja Suomi tarvitsi turvaa entistä Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Suomi on hankkiutunut vastapuolelle oma-aloitteisesti vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Venäjälle Suomi ja sen naapurimaat ovat puolustusvyöhyke. Se käy puolustustaistelunsa kaukana omalta maaperältään. Siksi Suomen on ollut aina toisen maailmansodan jälkeen järkevintä tehdä selväksi, että missään tapauksessa Suomen aluetta ei voida käyttää Venäjää vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa on tapana uutisoida hysteerisenä Venäjän sotaharjoituksista Suomen läheisyydessä. Asettukaamme katsomoon toiselle puolelle. Miltähän venäläisistä näyttää se, että amerikkalaisjoukot harjoittelevat sen naapurimaissa, jopa niissä, jotka väittävät itseään liittoutumattomiksi? Kuka tässä on kaukana kotoa? Mitä amerikkalaiset tekisivät, mikäli venäläiset harjoittelisivat maahanlaskuja ja panssarihyökkäyksiä yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa? Suomen nykyinen toiminta on harkittua provosointia. Presidentti Sauli Niinistö sanoi presidentinvaalien alla, että Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli Venäjä alkaisi pitää meitä vihollisenaan. Tässä on kaikki tehty sen eteen, että se tapahtuisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomea sidotaan Natoon myös kalustohankinnoilla. Mikäli Suomi &rdquo;natottaa&rdquo; armeijansa hankkimalla kaiken kalustonsa Nato-maista, pääasiassa Yhdysvalloista, ajamme itsemme tilanteeseen, jossa amerikkalaiset voivat kieltäytyä myymästä meille kalustoomme aseistusta, mikäli emme osoita aina vain suurempaa intomieltä Venäjä-vastaisissa pakotehankkeissa ja mikäli emme osta muutakin aseistusta amerikkalaisilta. Venäjältä aseistuksen osto on jo Turkilta yritetty kieltää, ja kuka takaa sen, että tämä kiellettyjen hankintakohteiden lista ei myöhemmin laajene?</p><p>&nbsp;</p><p>Lisäksi Suomessa pyritään tulkitsemaan EU:n Lissabonin sopimus siten, että se velvoittaa EU-maat puolustamaan toisiaan. EU-maista suuri osa on Natossa. Mikäli Natossa tulkitaan vaikkapa terrori-isku hyökkäykseksi kaikkia Nato-maita vastaan, laukeaisiko tämä myös EU:n kautta Suomeen, ja meidän olisi käytävä Naton pakkodemokratisoimissotia kaukana kotoa?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Itsenäisyys on vaakalaudalla</strong></p><p>&nbsp;</p><p>EU, euro ja Nato nakertavat Suomen itsemääräämisoikeutta kiihtyvällä tahdilla. Tämä on kuin rasvattu kalteva pinta. Kun sille joutuu, vauhti vain kiihtyy. Meidän on hypättävä pois. Ainoa, joka vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, euroa ja tosiasiallisesti kannattaa Suomen puolueettomuutta, on Paavo Väyrynen. Siksi hänelle ei anneta areenaa tuoda ajatuksiaan julki. Suomessa on jopa aivan julkilausuttuja yhteiskunnallisia ohjelmia ja valtion rahoittamia instituutioita, joiden pääasiallinen tehtävä on vaikeuttaa edellä esiteltyjen kehitystoimien kritisoimista. Hybridiuhkalla väitetään tarkoitettavan vieraan vallan sotkeutumista Suomen politiikkaan, mutta tosiasiassa hyridiuhkien torjunta on kotimaisen opposition hiljentämistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Itsenäisyydestä on nyt kysymys.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen seurannut pettyneenä, joskaan en yllättyneenä nykyisten vaalien aikana käytyä keskustelua. Vaalipaneeleissa ja tenteissä käytetään suuri osa ajasta ilmastokysymysten vatvomiseen. Samalla jäävät kokonaan uupumaan EU:ta, euroa ja Natoa koskevat kysymykset. Epäsuhta on sitä suurempi, kun huomataan, että maapallon ilmastoon suomalaisten toimilla ei ole mitään vaikutusta, ja toisaalta EU:n, euron ja maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys on suurempi kuin koskaan.

 

Edellä mainitut seikat nimittäin ovat suoraan yhteydessä maamme itsemääräämisoikeuteen ja sitä kautta meidän mahdollisuuksiimme huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Lyhyesti sanottuna, itsenäisyydestä on kysymys. Lainaan tekstini otsikon mm. edesmenneen Antti Pesosen kirjasta.

 

EU:n liittovaltiokehitys

 

Euroopan unionista värkätään koko ajan liittovaltiota, vaikka kansojen tuki hankkeelle on loppunut jo ajat sitten. Eurokriisi ei ole missään nimessä ohi, vaan se on edelleen kytemässä. Suomella on edelleen riskejä Kreikan lainoissa – viimeksihän koko hallitus, eli Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan, äänestivät Kreikan tukipaketin puolesta. Selitys oli, että ”Suomen vastuut eivät lisääntyneet, vain riskit”. Vastaan yritti yksin laittaa Vesa-Matti Saarakkala.

 

Brysselissä tiedetään oikein hyvin, että mikäli suuret riskit laukeavat Italiassa ja Espanjassa, saatetaan jossakin maassa tukipaketti kaataa, koska vakausrahaston käyttö vaatii maiden yksimielisyyden. Tästä yksimielisyydestä aiotaan luopua siten, että pienet maat eivät voi tukipakettia kaataa, vaan rahastoa käytetään määräenemmistöllä.

 

EU:lle aletaan rakentaa myös yhteistä talouspolitiikkaa, mihin kuuluvat ainakin euroalueen maat – niiden taloudet kun on sidottu toisiinsa, ja niitä hyppyyttää sama keskuspankki (EKP). Lisäksi EU:n pakotepolitiikka Venäjää vastaan työntää meitä koko ajan sivuun Venäjän markkinoista. Tässä on turhaa ajatella vanhakantaisen ”ryssä on ryssä”-sapluunan kautta. Suomelle pääsy Venäjän markkinoille on yhtä kuin itsenäisyys. Me olemme pussissa Pohjolan perällä, ja lähimmät markkinat ovat euroalue ja Venäjä. Etäännyttämällä meidät Venäjän markkinoista meidät tehdään aina vain riippuvaisemmaksi euroalueen politiikasta.

 

Euro

 

Euro on paska raha, sanoisin jos keihästä osaisin heittää. Valuutan ulkoinen arvo määrittyy yleisesti sen mukaan, ollaanko valuuttaa halukkaita vaihtamaan ja mihin suuntaan. Kun amerikkalaiset haluavat ostaa jotain Euroopasta, he vaihtavat dollareita euroiksi, ja näin euron arvo suhteessa dollariin nousee.

 

Koska Suomi on euroalueessa, ei valuuttamme arvo määräydy oman taloudellisen tilanteemme mukana. Valuuttamme arvo seuraa muun euroalueen, lähinnä Saksan talouskehitystä. Saksan vienti euroalueen ulkopuolelle on niin suurta, että se hilaa euron kurssia koko ajan ylös – mutta mikäli Saksa ei olisi euromaa, olisi Saksan markan arvo revalvoitunut eli sen arvo olisi noussut niin paljon, että esimerkiksi amerikkalaisten olisi ollut haettava tuotteensa muualta. Dollareilla saisi vähemmän Saksan markkoja kuin sillä saisi euroja. Siksi Saksan kannattaa pitää heikommat vientimaat mukana samassa valuutta-alueessa kanssaan.

 

Suomen tapauksessa taas tilanne on päinvastainen. Meille euron arvo on kroonisesti liian suuri, niin kauan kuin olemme samassa valuutta-alueessa edellä kuvailemaani kilpailuetua nauttivan Saksan kanssa. Siksi meillä on työttömyyttä, siksi täältä kannattaa siirtää teollisuutta pois. Polttoaine-, päästö- ja ilmastoverot ovat lillukanvarsia tämän tosiasian rinnalla. Jokainen vuosi eurovaluutassa tuo meille lisää pitkäaikaistyöttömiä ja hukattuja elämiä.

 

Koska meidän valuuttamme ei jousta, silloin on palkkojen ja muiden tuotantokustannusten joustettava. Siitä oli Sipilän kikyssä kysymys. Suomi haki kilpailuetua laskemalla palkkoja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia, joista säästetyt rahat voitaisiin käyttää yhtiöiden veronalennuksiin. Tästä ei seurannut työllisyyttä, vaan johtajien ja osakkeenomistajien bonus- ja osinkojuhlat. Työllisyyden ja siis tuotannon lisääminen johtuivat kansainvälisen kysynnän lisääntymisestä.

 

Euro on myös vallankäytön väline. Koska me olemme samalla valuutta-alueella muiden euromaiden kanssa, ei varallisuuden siirtämiseen muualle euroalueelle ns. valuuttariskiä. Valuuttariski tarkoittaa sitä, että mikäli siirrän kirjani markka-Suomesta euroalueelle, saan markoillani vain vähän euroja, ja lisäksi markka saattaa revalvoitua, jolloin hävisin siirrollani nettona markkamääräistä rahaa. Tämä on yritysmaailman lobbareille oikea paratiisi. Kaikkea verotusta ja sääntelyä sekä yritystukien leikkauksia voidaan vastustaa uhkaamalla lopettaa tuotanto Suomesta tai siirtää varallisuus muutoin muualle.

 

Nato vie meiltä itsenäisen puolustuksen

 

Vaikka Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on voimissaan, ei meillä ole aiheesta käyty juuri mitään keskustelua. Puoluejohtajat pääsevät kuin koira veräjästä toteamalla, että heidän puolueensa mielestä Nato-jäsenyyttä ei pidä hakea seuraavalla vaalikaudella. Kuitenkin Suomea hivutetaan koko ajan lähemmäs Natoa siten, että olemme pian jo tosiasiassa Naton jäsen ja suurimman naapurimme, Venäjän, vihollisten leirissä. Siitä vastakkainasettelusta meillä ei ole nykymaailmassa mitään mahdollisuutta hyötyä, vaan siitä aiheutuu meille vain haittaa.

 

Isäntämaasopimuksella Suomesta on tehty Nato-joukkojen huoltaja ja Suomesta kauttakulkumaa. Tätä voisi verrata Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen 1940-luvulla. Ero on se, että tuolloin Suomea vastaan oli hyökätty vasta vuosi aiemmin ja Suomi tarvitsi turvaa entistä Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Suomi on hankkiutunut vastapuolelle oma-aloitteisesti vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Venäjälle Suomi ja sen naapurimaat ovat puolustusvyöhyke. Se käy puolustustaistelunsa kaukana omalta maaperältään. Siksi Suomen on ollut aina toisen maailmansodan jälkeen järkevintä tehdä selväksi, että missään tapauksessa Suomen aluetta ei voida käyttää Venäjää vastaan.

 

Suomessa on tapana uutisoida hysteerisenä Venäjän sotaharjoituksista Suomen läheisyydessä. Asettukaamme katsomoon toiselle puolelle. Miltähän venäläisistä näyttää se, että amerikkalaisjoukot harjoittelevat sen naapurimaissa, jopa niissä, jotka väittävät itseään liittoutumattomiksi? Kuka tässä on kaukana kotoa? Mitä amerikkalaiset tekisivät, mikäli venäläiset harjoittelisivat maahanlaskuja ja panssarihyökkäyksiä yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa? Suomen nykyinen toiminta on harkittua provosointia. Presidentti Sauli Niinistö sanoi presidentinvaalien alla, että Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli Venäjä alkaisi pitää meitä vihollisenaan. Tässä on kaikki tehty sen eteen, että se tapahtuisi.

 

Suomea sidotaan Natoon myös kalustohankinnoilla. Mikäli Suomi ”natottaa” armeijansa hankkimalla kaiken kalustonsa Nato-maista, pääasiassa Yhdysvalloista, ajamme itsemme tilanteeseen, jossa amerikkalaiset voivat kieltäytyä myymästä meille kalustoomme aseistusta, mikäli emme osoita aina vain suurempaa intomieltä Venäjä-vastaisissa pakotehankkeissa ja mikäli emme osta muutakin aseistusta amerikkalaisilta. Venäjältä aseistuksen osto on jo Turkilta yritetty kieltää, ja kuka takaa sen, että tämä kiellettyjen hankintakohteiden lista ei myöhemmin laajene?

 

Lisäksi Suomessa pyritään tulkitsemaan EU:n Lissabonin sopimus siten, että se velvoittaa EU-maat puolustamaan toisiaan. EU-maista suuri osa on Natossa. Mikäli Natossa tulkitaan vaikkapa terrori-isku hyökkäykseksi kaikkia Nato-maita vastaan, laukeaisiko tämä myös EU:n kautta Suomeen, ja meidän olisi käytävä Naton pakkodemokratisoimissotia kaukana kotoa?

 

Itsenäisyys on vaakalaudalla

 

EU, euro ja Nato nakertavat Suomen itsemääräämisoikeutta kiihtyvällä tahdilla. Tämä on kuin rasvattu kalteva pinta. Kun sille joutuu, vauhti vain kiihtyy. Meidän on hypättävä pois. Ainoa, joka vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, euroa ja tosiasiallisesti kannattaa Suomen puolueettomuutta, on Paavo Väyrynen. Siksi hänelle ei anneta areenaa tuoda ajatuksiaan julki. Suomessa on jopa aivan julkilausuttuja yhteiskunnallisia ohjelmia ja valtion rahoittamia instituutioita, joiden pääasiallinen tehtävä on vaikeuttaa edellä esiteltyjen kehitystoimien kritisoimista. Hybridiuhkalla väitetään tarkoitettavan vieraan vallan sotkeutumista Suomen politiikkaan, mutta tosiasiassa hyridiuhkien torjunta on kotimaisen opposition hiljentämistä.

 

Itsenäisyydestä on nyt kysymys.

]]>
43 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273454-itsenaisyydesta-on-kysymys#comments Eduskuntavaalit EU Euro Itsenäisyys Nato Thu, 04 Apr 2019 16:35:42 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273454-itsenaisyydesta-on-kysymys
Missä EU, siellä ongelma http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272995-missa-eu-siella-ongelma <p>Perussuomalaiset esiintyvät kansallismielisenä vaihtoehtona ja on sen johdosta suosiossa. Kun katsotaan kulunutta hallituskautta, niin pitää muistaa perussuomalaisten&nbsp; toimintaa. Missä EU, siellä ongelma oli populismia, jolla luotiin kannatusta, mutta mitään poliittista ohjelmaa asian suhteen tietääkseni ei ollut. Tämä tuli esille, kun kansalaisaloite euro erosta tuotiin valiokuntiin. Paavo Väyrysen mukaan perussuomalaiset olivat aktiivisia siinä, että asia ei etenisi eduskuntaan. Tämä oli siinä mielessä&nbsp; epäisänmaallista toimintaa valuutta asiassa, jossa puolustettiin koditonta valuuttaa, eikä haluttu tuoda yhteisvaluutan tuomia suuria seurauksia keskusteluun.</p><p>Kun maahan muutti vuonna 2015 yli 32000 ihmistä. perussuomalaiset olivat hallituksessa. Hallitus ei tehnyt mitään, että maahanmuutto olisi ollut hallittua. Paavo Väyrynen on ainoa, joka teki esityksiä siitä, että maahanmuutto saataisiin hallituksi.</p><p>----------------------------</p><p>Seitsemän tähden liikkeellä on terve rahapolitiikka ja kannattaa hallittua maahanmuuttoa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset esiintyvät kansallismielisenä vaihtoehtona ja on sen johdosta suosiossa. Kun katsotaan kulunutta hallituskautta, niin pitää muistaa perussuomalaisten  toimintaa. Missä EU, siellä ongelma oli populismia, jolla luotiin kannatusta, mutta mitään poliittista ohjelmaa asian suhteen tietääkseni ei ollut. Tämä tuli esille, kun kansalaisaloite euro erosta tuotiin valiokuntiin. Paavo Väyrysen mukaan perussuomalaiset olivat aktiivisia siinä, että asia ei etenisi eduskuntaan. Tämä oli siinä mielessä  epäisänmaallista toimintaa valuutta asiassa, jossa puolustettiin koditonta valuuttaa, eikä haluttu tuoda yhteisvaluutan tuomia suuria seurauksia keskusteluun.

Kun maahan muutti vuonna 2015 yli 32000 ihmistä. perussuomalaiset olivat hallituksessa. Hallitus ei tehnyt mitään, että maahanmuutto olisi ollut hallittua. Paavo Väyrynen on ainoa, joka teki esityksiä siitä, että maahanmuutto saataisiin hallituksi.

----------------------------

Seitsemän tähden liikkeellä on terve rahapolitiikka ja kannattaa hallittua maahanmuuttoa.

 

]]>
3 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272995-missa-eu-siella-ongelma#comments Euro Kansallisuusmielisyys Maahanmuutto Perussuomalaiset Sat, 30 Mar 2019 18:57:50 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272995-missa-eu-siella-ongelma
Suurtyöttömyys vaivaa edelleen - kestääkö Suomi? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272377-suurtyottomyys-vaivaa-edelleen-kestaako-suomi <p><strong>Koska virallisissa tilastoissa halutaan asiat nähdä kauniimpina kuin ne ovat, tiivistän tammikuista <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161393/TKAT_Tammi_2019.pdf">TEM:in raporttia</a> tähän.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Palkattomia työnhakijoita tammikuussa oli 403 400. Työssä, josta ei haluttu, eikä haluttane myöhemminkään maksaa, oli yli 20 000 suomalaista. Työttömistä oli 152 000 (38 %) kuka missäkin palvelussa tai koulutuksessa. Heistä 123 200 ei virallisesti kuulunut työvoimaan, vaikka työnhakijoita olivat. Koska nämä kaikki haluavat lähtökohtaisesti työtä ja palkkaa, todetaan heidät sellaisiksi mitä virallisesti ovat: työttömiä työnhakijoita. Lasketaan siitä todellinen työttömyysaste virallisen 6,8 % lisäksi. <a href="https://findikaattori.fi/fi/41">Työllisiä </a>työvoimasta oli 2&nbsp;498 000. Summaten: työvoimaa ja työttömiä työnhakijoita oli täten yhteensä 2 901 400.</p><p>Työttömien osuudeksi tulee näin ollen 13,9 %. Heistä <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/82de531c-f321-45a5-904d-1c291a2957d6">joka neljäs</a> lieni edelleen asiantuntija tai johtaja.</p><p>&nbsp;</p><p>Työttömiä syrjitään. Kärjistäen työhönottajat epäilevät heitä laiskoiksi luonnevikaisiksi juopoiksi. Tätä, tai vastaavia epäilyjä, ei osata hakuprosessissa selvittää, joten epäily jää. Kolme neljästä työnhakijasta lienee nykyäänkin työllisiä ja heidät valitaan. Työnantajat &quot;kilpailevat&quot; siitä, kelle kulloinkin jää tyhjä penkki ja työtön katsoo leikkiä vierestä. Valtio tulee väliin ja &quot;kannustaa&quot; työtöntä pienentämällä tukia. Koko ajan työllisten osaaminen karttuu ja työttömän hapertuu. Tähän on vaikea nähdä muita selkeitä ratkaisuja kuin palkata esimerkiksi korkeakoulutetut työttömät tutkijoiksi korkeakouluihin vahvistamaan osaamistaan ja pitämään yllä luottoa, että henkilö on kykenevä sekä rakentamaan verkostoja yrityksiin yhteistyöprojektien kautta. Se voi tarkoittaa ainakin 30 000 henkilön palkkaamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen kantokyky huolestuttaa. Nousukauden huipulla työttömänä on edelleen joka seitsemäs, 400 000. Tosiasiallista velkaantumista ei saatu silloinkaan taittumaan. Tuon paremmaksi suhdanteet tuskin tulevat muuttumaan. Eläkeläisten määrä lisääntyy. Euron taakasta johtuen Suomi ui syvemmällä ja nousee pintaan vain aiempaa hetkellisemmin. Koska lukuisia europankkeja pidetään tekohengittämällä pystyssä ja euro on &quot;kuplakone&quot;, kriisejä voimistava mekanismi, vielä tulee taantuma, joka voi ajaa Suomen taloudellisesti pelottavaan tilaan. Suomalainen politiikka on jämähtänyt ysärilaman jäljiltä pakkomielteiseen säästämiseen, eikä mihinkään kehittävään haluta panostaa. Poliitikoilla ei ole kykyä kehittää prosesseja. Niinpä mikään ei julkisella sektorilla kehity. Itse opiskelen saksaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska virallisissa tilastoissa halutaan asiat nähdä kauniimpina kuin ne ovat, tiivistän tammikuista TEM:in raporttia tähän.

 

Palkattomia työnhakijoita tammikuussa oli 403 400. Työssä, josta ei haluttu, eikä haluttane myöhemminkään maksaa, oli yli 20 000 suomalaista. Työttömistä oli 152 000 (38 %) kuka missäkin palvelussa tai koulutuksessa. Heistä 123 200 ei virallisesti kuulunut työvoimaan, vaikka työnhakijoita olivat. Koska nämä kaikki haluavat lähtökohtaisesti työtä ja palkkaa, todetaan heidät sellaisiksi mitä virallisesti ovat: työttömiä työnhakijoita. Lasketaan siitä todellinen työttömyysaste virallisen 6,8 % lisäksi. Työllisiä työvoimasta oli 2 498 000. Summaten: työvoimaa ja työttömiä työnhakijoita oli täten yhteensä 2 901 400.

Työttömien osuudeksi tulee näin ollen 13,9 %. Heistä joka neljäs lieni edelleen asiantuntija tai johtaja.

 

Työttömiä syrjitään. Kärjistäen työhönottajat epäilevät heitä laiskoiksi luonnevikaisiksi juopoiksi. Tätä, tai vastaavia epäilyjä, ei osata hakuprosessissa selvittää, joten epäily jää. Kolme neljästä työnhakijasta lienee nykyäänkin työllisiä ja heidät valitaan. Työnantajat "kilpailevat" siitä, kelle kulloinkin jää tyhjä penkki ja työtön katsoo leikkiä vierestä. Valtio tulee väliin ja "kannustaa" työtöntä pienentämällä tukia. Koko ajan työllisten osaaminen karttuu ja työttömän hapertuu. Tähän on vaikea nähdä muita selkeitä ratkaisuja kuin palkata esimerkiksi korkeakoulutetut työttömät tutkijoiksi korkeakouluihin vahvistamaan osaamistaan ja pitämään yllä luottoa, että henkilö on kykenevä sekä rakentamaan verkostoja yrityksiin yhteistyöprojektien kautta. Se voi tarkoittaa ainakin 30 000 henkilön palkkaamista.

 

Suomen kantokyky huolestuttaa. Nousukauden huipulla työttömänä on edelleen joka seitsemäs, 400 000. Tosiasiallista velkaantumista ei saatu silloinkaan taittumaan. Tuon paremmaksi suhdanteet tuskin tulevat muuttumaan. Eläkeläisten määrä lisääntyy. Euron taakasta johtuen Suomi ui syvemmällä ja nousee pintaan vain aiempaa hetkellisemmin. Koska lukuisia europankkeja pidetään tekohengittämällä pystyssä ja euro on "kuplakone", kriisejä voimistava mekanismi, vielä tulee taantuma, joka voi ajaa Suomen taloudellisesti pelottavaan tilaan. Suomalainen politiikka on jämähtänyt ysärilaman jäljiltä pakkomielteiseen säästämiseen, eikä mihinkään kehittävään haluta panostaa. Poliitikoilla ei ole kykyä kehittää prosesseja. Niinpä mikään ei julkisella sektorilla kehity. Itse opiskelen saksaa.

]]>
0 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272377-suurtyottomyys-vaivaa-edelleen-kestaako-suomi#comments Euro Suomen talous Työttömyys Sat, 23 Mar 2019 13:47:24 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272377-suurtyottomyys-vaivaa-edelleen-kestaako-suomi
Euroopan poliittinen maisema http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271655-euroopan-poliittinen-maisema <p>Parissakin viime viikkoina järjestetyssä ulkopoliittisen instituutin seminaarissa on aiheena ollut EU, toisessa raha- ja talousliitto, toisessa &rdquo;poliittisen maiseman&rdquo; odotettavissa oleva muutos. Mikään tekninen asia ei tietenkään ole eurokaan, ja sen menestys ja varsinkin menestymättömyys vaikuttaa tuohon maisemaan enemmän kuin yhdet europarlamentin vaalit. Vaalithan sitä paitsi eivät viime kädessä ole maiseman muuttumisen aiheuttaja, ne vain tuovat sen näkyviin. Seuraavassa olevat pointit eivät ole pelkästään oman pohdintani tulosta, eivät edes pääosaltaan, mutta olen niitä omilla ajatuksillani siinä määrin sävyttänyt, että otan niissä olevat mahdolliset virheet tietysti omiin nimiini.</p><p>Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmas häipyy muisto siitä, miten suurella ilolla yhteinen raha otettiin vastaan ja miten hyvin se itse asiassa toimi ensimmäisen vuosikymmenensä. Tosin onhan Suomessa aina EU-jäsenyyden aikaisista taisteluista asti ylläpidetty väitettä siitä, että rahaliittoon mentiin kansaa harhauttamalla ja perustuslakia rikkoen. Niin kauan kuin kaikki meni hyvin, tuo puuhailu kuitenkin pysyi marginaalissa, ja vakavasti otettavia taloustieteilijöitäkin ilmaantui euroa epäilemään laajemmassa mitassa vasta, kun ongelmat viime finanssi- ja talouskriisin myötä tulivat näkyviin ja kärjistyivät. Tai ehkä on kyse näköharhasta: media nosti heidän duubionsa vasta silloin näkyville.</p><p>Kriisistä lähtien eurojärjestelmä on kohdannut useita shokkeja, jotka ovat murentaneet luottamusta siihen. Näitä ovat Yhdysvaltain subprime-kriisi, kansan- ja valtiontalouksien epätasapainot, pankkisektorin vaikeudet ja julkinen velka. Osa on ulkoisia kuten subprime-kriisi, osa sisäisiä ja osa molempia, osa eurojärjestelmän rakenteesta johtuvia, osa, kuten varsinkin Kreikan tapaus, asianomaisen maan omia tekosia, joiden jatkamisen euro tosin mahdollisti pidemmälle kuin muuten ehkä olisi voinut tapahtua.</p><p>Euromaissa on tapahtunut kehityksen eriytymistä. Niiden taloudelleen suorituskyky, jonka odotettiin euron myötä konvergoivan, onkin kehittynyt eriävään suuntaan. Toinen eriytyminen on tapahtunut julkisessa velassa. Se vaihtelee nyt 10 ja 130 prosentin välillä BKT:stä (pois lukien Kreikka, jossa se on vielä paljon korkeampi). Kolmas eriytyminen on tapahtunut vaihtotaseissa (mikä tahtoo jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka on signaaliarvoiltaan suuri).</p><p>Vaikka Emuun rakennettu jäsenmaiden finanssipolitiikan (lue: valtion tulot ja menot) ohjaamista koskeva puitteisto alkaa asiantuntijoiden mielestä sinänsä olla kunnossa, sen toimeenpano ontuu; eli käytännössä: jäsenmaita ei ole saatu riittävästi ruotuun ja niitä on jopa katsottu sormien läpi. (Ajankohtaiset esimerkit löytyvät etelä-Euroopasta, mutta luisuunhan tämä lähti heti alkuun Saksan ja Ranskan takia, kuten muistetaan eikä pitäisi koskaan unohtaa.) Oleellisesti ei euroalueen toimintaa ole saatu parannetuksi. Viimeisin esimerkki on Italian budjetti, joka hyväksyttiin pienten näennäisten muutosten jälkeen.</p><p>Perustavanlaatuinen kysymys on, tarvitaanko Emun pystyssä pitämiseen enemmän kuin pelkkä talous- ja rahaliitto, tarvitaanko myös poliittinen unioni. Se taitaa riippua siitä, mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan, ja sillä tarkoitetaan eri asioita tarkoittajasta riippuen. Valtiot ovat poliittisia unioneja, ja valtiona EU epäilemättä pärjäisi paremmin myös yhteisen rahan kanssa. Valtio käyttää ylintä valtaa alueellaan, sillä on verotus- ja velanotto-oikeus, se harjoittaa niin makro- kuin mikrotalouspolitiikkaa ja montaa muutakin politiikkaa, mukaan lukien alueelliset ja sosiaaliset tulonsiirrot, joilla tasataan suhdanteiden ja taloudellisten shokkien vaikutuksia.</p><p>EU ei ole valtio eivätkä sen toimivalta ja resurssit yllä lähellekään yllä mainittuja asioita. Vähemmälläkin kuitenkin eurojärjestelmä pysyisi pystyssä, ovat asiantuntijat, kuten Etlan entinen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, arvioineet. Kunnossa olevien pankkien maksuvalmiuden varmistaminen, kelvottomien pankkien tehokas saattohoito, julkisten velkojen markkinakuri sekä pankkien ja valtioiden riskien erottaminen toisistaan voisivat riittää. Kivuliasta on ollut näidenkin aikaansaaminen. Ennen kuin siinä onnistutaan, voi tulla se seuraava kriisi, jota varten on kyllä rakenneltu puskureita, mutta jos se iskee todella isoon maahan (lue: Italia), silloin on selvää, että ne puskurit eivät hyökyaaltoa pysäytä.</p><p>&rdquo;Poliittiseksi maisemaksi&rdquo; mielletään EU-piireissä useimmiten Euroopan parlamentti, ja helposti näiltä piireiltä unohtuu ainakin kaksi asiaa: Toinen on, että myös Eurooppa-neuvosto ja EU:n &rdquo;tavallinen&rdquo; neuvosto ovat poliittisia elimiä, politiikoista koostuvia ja heidän kotimaisesta asemastaan riippuvaisia. Eikä politiikasta vapaa ole komissiokaan; poliittisilla päätöksillä senkin jäsenet valitaan, politiikan parista hekin tulevat ja poliittisia ovat niin tavoitteiltaan kuin seurauksiltaan sen tekemät esitykset neuvostolle ja parlamentille. Siihen mitä EU:n pöytiin tuodaan päätettäväksi ja mistä se pystyy päättämään nämä elimet vaikuttavat enemmän kuin parlamentti. Eurooppa-neuvosto ja neuvosto vain eivät vaihdu kertaheitolla kuten parlamentti ja komissio, vaan asteittain sitä mukaa kun poliittiset johtajat vaihtuvat jäsenmaissa, ja niinpä niiden vaikutus &rdquo;poliittiseen maisemaan&rdquo; tahtoo jäädä huomiotta.</p><p>Toisekseen, valtioluonteen ohella EU:sta puuttuu myös muita todellisen poliittisen unionin välttämättömiä osatekijöitä, esimerkiksi poliittiset puolueet. EP:ssä toimivat puolueet ovat, kuten ne itsekin itseään kutsuvat &rdquo;poliittisia perheitä&rdquo;, jotka koostuvat sekalaisista seurakunnista jäsenmaiden enemmän tai vähemmän yhteensopivia kansallisia puolueita. Tätä voi verrata esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa liittovaltiotason puolueet ovat samat, jotka toimivat myös osavaltioissa ja paikallistasolla. Kansalaisjärjestötasolla vallitsee samanlainen ellei vielä suurempikin hajanaisuus, vaikka sellaisiakin järjestöjä ja liikkeitä on, jotka toimivat monissa jäsenmaissa (ja myös kolmansissa maissa). Kun ei myöskään ole koko EU:n kattavaa mediaa, ei ole edellytyksiä puhua yleisestä mielipiteestäkään samassa merkityksessä kuin jäsenmaissa. On kysytty, onko &rdquo;poliittinen yhteisö&rdquo; (polity) yleensä mahdollinen EU-tasolla yhteisen kielenkin puuttumisen takia, ja se on hyvä kysymys varsinkin jos brexit toteutuu ja englanninkieli alkaa menettää merkitystään epävirallisena <em>lingua franca</em>na.</p><p>Niinpä EU pysyy jossain kansainvälisen järjestön/valtioliiton ja liittovaltion kevytversion välimaastossa, omaten tosin eräitä vahvoja liittovaltion &ndash; ja itse asiassa yhtenäisvaltionkin &ndash; piirteitä tietyillä aloilla. Se on epävakaa olotila, jonka ylläpito vaatisi jatkuvaa vaivaa ilman jäsenmaista kumpuvia hajoamisuhkiakin. Vielä vähemmän se luo hyviä edellytyksiä pärjätä maailmassa, jossa vanhan tukipylvään Yhdysvaltojen varaan ei voi enää laskea, jossa vanha haastaja (lasken Neuvostoliiton tässä samaan kastiin) Venäjä on entistä aggressiivisempi, jossa uudet haastajat Asiasta ovat yhä vahvempia ja jossa lähitienoon (Lähi-Itä, Afrikka) kriisit ja niiden seuraukset painavat päälle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Parissakin viime viikkoina järjestetyssä ulkopoliittisen instituutin seminaarissa on aiheena ollut EU, toisessa raha- ja talousliitto, toisessa ”poliittisen maiseman” odotettavissa oleva muutos. Mikään tekninen asia ei tietenkään ole eurokaan, ja sen menestys ja varsinkin menestymättömyys vaikuttaa tuohon maisemaan enemmän kuin yhdet europarlamentin vaalit. Vaalithan sitä paitsi eivät viime kädessä ole maiseman muuttumisen aiheuttaja, ne vain tuovat sen näkyviin. Seuraavassa olevat pointit eivät ole pelkästään oman pohdintani tulosta, eivät edes pääosaltaan, mutta olen niitä omilla ajatuksillani siinä määrin sävyttänyt, että otan niissä olevat mahdolliset virheet tietysti omiin nimiini.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmas häipyy muisto siitä, miten suurella ilolla yhteinen raha otettiin vastaan ja miten hyvin se itse asiassa toimi ensimmäisen vuosikymmenensä. Tosin onhan Suomessa aina EU-jäsenyyden aikaisista taisteluista asti ylläpidetty väitettä siitä, että rahaliittoon mentiin kansaa harhauttamalla ja perustuslakia rikkoen. Niin kauan kuin kaikki meni hyvin, tuo puuhailu kuitenkin pysyi marginaalissa, ja vakavasti otettavia taloustieteilijöitäkin ilmaantui euroa epäilemään laajemmassa mitassa vasta, kun ongelmat viime finanssi- ja talouskriisin myötä tulivat näkyviin ja kärjistyivät. Tai ehkä on kyse näköharhasta: media nosti heidän duubionsa vasta silloin näkyville.

Kriisistä lähtien eurojärjestelmä on kohdannut useita shokkeja, jotka ovat murentaneet luottamusta siihen. Näitä ovat Yhdysvaltain subprime-kriisi, kansan- ja valtiontalouksien epätasapainot, pankkisektorin vaikeudet ja julkinen velka. Osa on ulkoisia kuten subprime-kriisi, osa sisäisiä ja osa molempia, osa eurojärjestelmän rakenteesta johtuvia, osa, kuten varsinkin Kreikan tapaus, asianomaisen maan omia tekosia, joiden jatkamisen euro tosin mahdollisti pidemmälle kuin muuten ehkä olisi voinut tapahtua.

Euromaissa on tapahtunut kehityksen eriytymistä. Niiden taloudelleen suorituskyky, jonka odotettiin euron myötä konvergoivan, onkin kehittynyt eriävään suuntaan. Toinen eriytyminen on tapahtunut julkisessa velassa. Se vaihtelee nyt 10 ja 130 prosentin välillä BKT:stä (pois lukien Kreikka, jossa se on vielä paljon korkeampi). Kolmas eriytyminen on tapahtunut vaihtotaseissa (mikä tahtoo jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka on signaaliarvoiltaan suuri).

Vaikka Emuun rakennettu jäsenmaiden finanssipolitiikan (lue: valtion tulot ja menot) ohjaamista koskeva puitteisto alkaa asiantuntijoiden mielestä sinänsä olla kunnossa, sen toimeenpano ontuu; eli käytännössä: jäsenmaita ei ole saatu riittävästi ruotuun ja niitä on jopa katsottu sormien läpi. (Ajankohtaiset esimerkit löytyvät etelä-Euroopasta, mutta luisuunhan tämä lähti heti alkuun Saksan ja Ranskan takia, kuten muistetaan eikä pitäisi koskaan unohtaa.) Oleellisesti ei euroalueen toimintaa ole saatu parannetuksi. Viimeisin esimerkki on Italian budjetti, joka hyväksyttiin pienten näennäisten muutosten jälkeen.

Perustavanlaatuinen kysymys on, tarvitaanko Emun pystyssä pitämiseen enemmän kuin pelkkä talous- ja rahaliitto, tarvitaanko myös poliittinen unioni. Se taitaa riippua siitä, mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan, ja sillä tarkoitetaan eri asioita tarkoittajasta riippuen. Valtiot ovat poliittisia unioneja, ja valtiona EU epäilemättä pärjäisi paremmin myös yhteisen rahan kanssa. Valtio käyttää ylintä valtaa alueellaan, sillä on verotus- ja velanotto-oikeus, se harjoittaa niin makro- kuin mikrotalouspolitiikkaa ja montaa muutakin politiikkaa, mukaan lukien alueelliset ja sosiaaliset tulonsiirrot, joilla tasataan suhdanteiden ja taloudellisten shokkien vaikutuksia.

EU ei ole valtio eivätkä sen toimivalta ja resurssit yllä lähellekään yllä mainittuja asioita. Vähemmälläkin kuitenkin eurojärjestelmä pysyisi pystyssä, ovat asiantuntijat, kuten Etlan entinen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, arvioineet. Kunnossa olevien pankkien maksuvalmiuden varmistaminen, kelvottomien pankkien tehokas saattohoito, julkisten velkojen markkinakuri sekä pankkien ja valtioiden riskien erottaminen toisistaan voisivat riittää. Kivuliasta on ollut näidenkin aikaansaaminen. Ennen kuin siinä onnistutaan, voi tulla se seuraava kriisi, jota varten on kyllä rakenneltu puskureita, mutta jos se iskee todella isoon maahan (lue: Italia), silloin on selvää, että ne puskurit eivät hyökyaaltoa pysäytä.

”Poliittiseksi maisemaksi” mielletään EU-piireissä useimmiten Euroopan parlamentti, ja helposti näiltä piireiltä unohtuu ainakin kaksi asiaa: Toinen on, että myös Eurooppa-neuvosto ja EU:n ”tavallinen” neuvosto ovat poliittisia elimiä, politiikoista koostuvia ja heidän kotimaisesta asemastaan riippuvaisia. Eikä politiikasta vapaa ole komissiokaan; poliittisilla päätöksillä senkin jäsenet valitaan, politiikan parista hekin tulevat ja poliittisia ovat niin tavoitteiltaan kuin seurauksiltaan sen tekemät esitykset neuvostolle ja parlamentille. Siihen mitä EU:n pöytiin tuodaan päätettäväksi ja mistä se pystyy päättämään nämä elimet vaikuttavat enemmän kuin parlamentti. Eurooppa-neuvosto ja neuvosto vain eivät vaihdu kertaheitolla kuten parlamentti ja komissio, vaan asteittain sitä mukaa kun poliittiset johtajat vaihtuvat jäsenmaissa, ja niinpä niiden vaikutus ”poliittiseen maisemaan” tahtoo jäädä huomiotta.

Toisekseen, valtioluonteen ohella EU:sta puuttuu myös muita todellisen poliittisen unionin välttämättömiä osatekijöitä, esimerkiksi poliittiset puolueet. EP:ssä toimivat puolueet ovat, kuten ne itsekin itseään kutsuvat ”poliittisia perheitä”, jotka koostuvat sekalaisista seurakunnista jäsenmaiden enemmän tai vähemmän yhteensopivia kansallisia puolueita. Tätä voi verrata esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa liittovaltiotason puolueet ovat samat, jotka toimivat myös osavaltioissa ja paikallistasolla. Kansalaisjärjestötasolla vallitsee samanlainen ellei vielä suurempikin hajanaisuus, vaikka sellaisiakin järjestöjä ja liikkeitä on, jotka toimivat monissa jäsenmaissa (ja myös kolmansissa maissa). Kun ei myöskään ole koko EU:n kattavaa mediaa, ei ole edellytyksiä puhua yleisestä mielipiteestäkään samassa merkityksessä kuin jäsenmaissa. On kysytty, onko ”poliittinen yhteisö” (polity) yleensä mahdollinen EU-tasolla yhteisen kielenkin puuttumisen takia, ja se on hyvä kysymys varsinkin jos brexit toteutuu ja englanninkieli alkaa menettää merkitystään epävirallisena lingua francana.

Niinpä EU pysyy jossain kansainvälisen järjestön/valtioliiton ja liittovaltion kevytversion välimaastossa, omaten tosin eräitä vahvoja liittovaltion – ja itse asiassa yhtenäisvaltionkin – piirteitä tietyillä aloilla. Se on epävakaa olotila, jonka ylläpito vaatisi jatkuvaa vaivaa ilman jäsenmaista kumpuvia hajoamisuhkiakin. Vielä vähemmän se luo hyviä edellytyksiä pärjätä maailmassa, jossa vanhan tukipylvään Yhdysvaltojen varaan ei voi enää laskea, jossa vanha haastaja (lasken Neuvostoliiton tässä samaan kastiin) Venäjä on entistä aggressiivisempi, jossa uudet haastajat Asiasta ovat yhä vahvempia ja jossa lähitienoon (Lähi-Itä, Afrikka) kriisit ja niiden seuraukset painavat päälle.

]]>
1 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271655-euroopan-poliittinen-maisema#comments Euro Euroopan unioni Europaan parlamentti Poliittinen unioni Fri, 15 Mar 2019 05:26:16 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271655-euroopan-poliittinen-maisema