Punavihreä kupla http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/151550/all Thu, 25 Apr 2019 16:14:39 +0300 fi Maahanmuutto ja aselaki http://aarokustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275030-maahanmuutto-ja-aselaki <p>Kelpaisiko punavihreille maahanmuuttopolitiikan kiristys, jos se määriteltäisiin aselain kiristykseksi?</p><p>Jos esimerkiksi lisättäisiin ampuma-aselakiin seuraavanlainen lause:</p><p><strong>&quot;Perusteeton turvapaikan hakeminen ei ole sallittua henkilöille, joilla on ampuma-aseen käyttämiseen soveltuvat kädet.&quot; </strong></p><p>Samalla voisi lisätä rikoslakiin seuraavanlaisen lauseen:</p><p><strong>&quot;Ampuma-aserikokseksi katsotaan myös turvapaikan hakeminen ampuma-aselain vastaisesti.&quot; </strong></p><p>Kädet liittyvät ampuma-aseisiin siinä missä lippaatkin, jotka eduskunnan hyväksymä esitys määrittelee pääsääntöisesti kielletyiksi aseiden osiksi.</p><p>Kysymykseni on retorinen. En vastusta enkä kannata tässä kirjoituksessa maahanmuuttoa. Arvioin kuitenkin, että Perussuomalaiset voisivat parantaa mahdollisuuksiaan päästä hallitukseen korjaamaan aselakia, jos he joustaisivat jonkin verran maahanmuuttoasiassa. Itse tuin heidän vaalikampanjaansa ensisijaisesti lipasasian enkä maahanmuuttokysymyksen takia.</p><p>Edustuksellisessa demokratiassa on se vika, että kun ei voi äänestää erikseen eri asioista, niin joutuu valitsemaan asiapaketeista vähiten huonon. Pidän Sveitsin mallista suoraa demokratiaa ja kaikkien puolueiden hallitusta parempana vaihtoehtona. Käytännössä jos saman puolueen eri ehdokkaat laittaisivat vaaliteemat eri tärkeysjärjestyksiin, niin voisi saada parempaa tietoa siitä, miksi kyseistä puoluetta on äänestetty.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kelpaisiko punavihreille maahanmuuttopolitiikan kiristys, jos se määriteltäisiin aselain kiristykseksi?

Jos esimerkiksi lisättäisiin ampuma-aselakiin seuraavanlainen lause:

"Perusteeton turvapaikan hakeminen ei ole sallittua henkilöille, joilla on ampuma-aseen käyttämiseen soveltuvat kädet."

Samalla voisi lisätä rikoslakiin seuraavanlaisen lauseen:

"Ampuma-aserikokseksi katsotaan myös turvapaikan hakeminen ampuma-aselain vastaisesti."

Kädet liittyvät ampuma-aseisiin siinä missä lippaatkin, jotka eduskunnan hyväksymä esitys määrittelee pääsääntöisesti kielletyiksi aseiden osiksi.

Kysymykseni on retorinen. En vastusta enkä kannata tässä kirjoituksessa maahanmuuttoa. Arvioin kuitenkin, että Perussuomalaiset voisivat parantaa mahdollisuuksiaan päästä hallitukseen korjaamaan aselakia, jos he joustaisivat jonkin verran maahanmuuttoasiassa. Itse tuin heidän vaalikampanjaansa ensisijaisesti lipasasian enkä maahanmuuttokysymyksen takia.

Edustuksellisessa demokratiassa on se vika, että kun ei voi äänestää erikseen eri asioista, niin joutuu valitsemaan asiapaketeista vähiten huonon. Pidän Sveitsin mallista suoraa demokratiaa ja kaikkien puolueiden hallitusta parempana vaihtoehtona. Käytännössä jos saman puolueen eri ehdokkaat laittaisivat vaaliteemat eri tärkeysjärjestyksiin, niin voisi saada parempaa tietoa siitä, miksi kyseistä puoluetta on äänestetty.

]]>
0 http://aarokustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275030-maahanmuutto-ja-aselaki#comments Aselaki Edustuksellinen demokratia Maahanmuuttopolitiikka Punavihreä kupla Suora demokratia Thu, 25 Apr 2019 13:14:39 +0000 Aaro Kustaanheimo http://aarokustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275030-maahanmuutto-ja-aselaki
Kiitos punavihreille että saan olla maalituksenne kohteena http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274900-kiitos-punavihreille-etta-saan-olla-maalituksenne-kohteena <p>Haluan suuresti kiittää punavihreää seurakuntaa siitä, että olen saanut olla maalituksenne kohteena. Viimeksi sain lokaa yhtä paljon niskaani kun erehdyin kirjoittamaan Venäjää myötäilevistä trolleista.</p><p>Kollektiivinen kiitos Teille kaikille lukuisista lähes solvaavista tai muuten henkilööni käyvistä kommenteista ja viesteistä ja erityiskiitos niille hyville Henkilöille, jotka pitävät asiaton sisältö -nappia pohjassa vasemmistoa ja muita mahdollisesti hyviä henkilöitä arvostelevien kommenttieni ja kirjoitusteni jälkeen. Olette varmasti ylpeitä arvopohjastanne ja siitä, että Teidän edustamienne henkilöiden maalitus on niin väärin eikä ketään hyviä ihmisiä saa solvata.&nbsp;&nbsp;</p><p>Sen enempää erittelemättä yksityishenkilööni meneviä kommentteja ja viestejä, nyt muun muassa tiedän arvoisalta palstanpitäjältä ilmoitettuna, että sanan &quot;kakka&quot;-synonyymin käyttäminen on punavihreiden suorittamaan loanheittoon rinnastettuna kiroilua. Jokin aika sitten sain tietää, että kommunismia ei saa aatteena arvostella vatsaakääntäväksi.</p><p>Tätä kirjoitusta on turha pitää uhriutumisena. Jos sain omatuntonne kolahtamaan, hieno homma.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Haluan suuresti kiittää punavihreää seurakuntaa siitä, että olen saanut olla maalituksenne kohteena. Viimeksi sain lokaa yhtä paljon niskaani kun erehdyin kirjoittamaan Venäjää myötäilevistä trolleista.

Kollektiivinen kiitos Teille kaikille lukuisista lähes solvaavista tai muuten henkilööni käyvistä kommenteista ja viesteistä ja erityiskiitos niille hyville Henkilöille, jotka pitävät asiaton sisältö -nappia pohjassa vasemmistoa ja muita mahdollisesti hyviä henkilöitä arvostelevien kommenttieni ja kirjoitusteni jälkeen. Olette varmasti ylpeitä arvopohjastanne ja siitä, että Teidän edustamienne henkilöiden maalitus on niin väärin eikä ketään hyviä ihmisiä saa solvata.  

Sen enempää erittelemättä yksityishenkilööni meneviä kommentteja ja viestejä, nyt muun muassa tiedän arvoisalta palstanpitäjältä ilmoitettuna, että sanan "kakka"-synonyymin käyttäminen on punavihreiden suorittamaan loanheittoon rinnastettuna kiroilua. Jokin aika sitten sain tietää, että kommunismia ei saa aatteena arvostella vatsaakääntäväksi.

Tätä kirjoitusta on turha pitää uhriutumisena. Jos sain omatuntonne kolahtamaan, hieno homma.         

]]>
87 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274900-kiitos-punavihreille-etta-saan-olla-maalituksenne-kohteena#comments Punavihreä kupla Mon, 22 Apr 2019 07:50:48 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274900-kiitos-punavihreille-etta-saan-olla-maalituksenne-kohteena
Valtamedian valeuutisia perussuomalaisista ja punavihreän kuplan kriisi http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265909-valtamedian-valeuutisia-perussuomalaisista-ja-punavihrean-kuplan-kriisi <p><strong>Valtamedian toimittajilla kiehuu soppa kuumana, kun perussuomalaisista ja muista aatteensa vastaisista asioista uutisoivat. Valheet vilisevät. Tässä tuorein kooste, jos on jäänyt huomaamatta:</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valheita, virheitä ja harhaanjohtamista</strong></p><p>Yle väitti Ykkösaamussa Jussi Halla-ahon käyneen 6.12. natsien marssin lähtöpaikalla. Näin ei ollut vaan oikea kulkue oli&nbsp; 612. Uutisessa lyötiin perätön natsileima Halla-ahon imagoon ja se <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10543860">korjattiin </a>mutta väärä tarina jäi varmasti elämään monien mieliin - väärästä mielikuvasta puhumattakaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Iltalehti puolestaan <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b956c28b-4286-4558-9aba-6892c48690cf">väitti</a>, että kansanedustaja Olli Immonen olisi poistettu Linnan juhlista. Häntä ei poistettu, kuten linkistä selviää. Väärä tarina jäi varmasti kiertämään.</p><p>&nbsp;</p><p>Ylen toimittajat kirjoittivat mielikuviin vetoavan lokaavan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10533611">artikkelin </a>perussuomalaisten muka natsikytköksistä. Facebookista löytyy tuhansien jäsenten ryhmä, Kansallismielisten liittouma, johon kuului kolme kansanedustajaa. Jotkut näistä tuhansista jäsenistä olivat natseja ja jotkut kommentoivat mahdollisesti rasistisesti. Näitä kahta komponenttia apunaan käyttäen toimittajat loivat mielikuvaa, että nämä kansanedustajat itsekin olisivat tai tukisivat ehkä sellaista. Kansanedustajista yksi oli libanonilaisen naisen kanssa naimisissa oleva Mika Raatikainen, joka <a href="https://www.suomenuutiset.fi/kategoria/politiikka/page/2/">antoi toimittajille kunnon &quot;luunapin&quot; </a>(oma kielikuvani): &quot;Olen tasan varmasti puolustanut enemmän esimerkiksi muslimeja ihan oikeissa vaaratilanteissa kuin koko muu eduskunta yhteensä.&quot; Hän on työskennellyt Lähi-Idässä ja mm. kouluttanut irakilaisia poliiseja.</p><p>&nbsp;</p><p>Turun Sanomat väitti aluksi, että puhemiesneuvosto moitti kansanedustaja Ville Taviota verratessaan EU:ta natsi-Saksaan mutta <a href="https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4416227/Yle+Puhemiesneuvosto+kasitteli+kansanedustaja+Tavion+natsivertausta++rangaistuksia+ei+ole+kuitenkaan+tulossa">muutti </a>otsikon myöhemmin, moitteita ei ollut annettu. Typerää historiatonta tekopyhyyttä eduskunnassa riitti, kun Tavion &quot;natsikorttia&quot; taivasteltiin, vaikka korttia olivat käyttäneet monet muutkin ties kuinka paljon, myös Pekka Haavisto.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun muistetaan vielä Markku Huuskon <a href="https://www.suomenuutiset.fi/kategoria/politiikka/page/2/">antama esto</a> Uuden Suomen Puheenvuoroon Laura Huhtasaarelle perättömästä väitteestä, voi todeta punavihermedian käyvän vaalien alla kovaa sotaa Perussuomalaisia vastaan. Huhtasaaren väitteen perättömyyttä ei voi kunnolla todeta, koska se oli sen verran väljä mutta kyseessä oli luultavimmin veruke aiheen takia. Toimittajilla on paine saada mieluisa vaalitulos ja intuitiivisesti kaikki tekaistutkin jutut käyvät kivetykseksi sillä tiellä. Tahra uhriin jää, vaikkei totta olisikaan. Tahra toimittajien maineelle on sitäkin sitkeämpi.</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisesti puna-Ylelle näyttää <a href="https://yle.fi/aihe/termi/freebase/m04swx/valimeri">olevan vaikea kertoa</a>, että Välimerellä <a href="https://missingmigrants.iom.int/region/mediterranean?migrant_route%5B%5D=1376">kuolee vähemmän</a> ihmisiä, koska vihervasemmistolaisten &quot;meritaksit&quot; on estetty.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Valtamedia on väitteistään huolimatta poliittinen. </em>Amerikoissa mediataloja sijoitellaan luotettavuuden ja poliittisen suuntautumisen mukaan kaavioon: <a href="https://www.adfontesmedia.com/media-bias-chart-3-1-minor-updates-based-constructive-feedback/">ensimmäinen</a>, <a href="https://thecentraltrend.com/34077/opinion/editorials/media-bias-in-todays-world/">toinen</a> ja <a href="https://www.commdiginews.com/entertainment/sharyl-attkisson-charting-media-bias-2017-edition-87969/">kolmas</a>. Suomen median kannalta mielenkiintoista on, että taajaan lähteenä käytetty vasemmistoliberaali CNN on arvioissa vähintään jossain määrin <em>epäluotettava</em>. On ymmärrettävää, vaikkei hyväksyttävää, että vasemmistolaiset toimittajat suosivat vasemmistolaista lähdettä. Erityiseksi ongelmaksi asia muodostuu, kun alkuperäinen lähde on vääristynyt.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kritiikki mediaa ja punavihreää kuplaa kohtaan kasvaa</strong></p><p>Yksi mielipide suomalaisten toimittajien ja mediatalojen alennustilasta on toimittaja-kirjailija Maria Asunnalla, joka erosi Journalistiliitosta. Hän kritisoi <a href="https://www.facebook.com/maria.dammert/posts/2388507194554047">tässä </a>mediaa monin perustein ja tiivistää kantansa näin:<br /><br />&quot;en olisi ikinä uskonut näkeväni aikaa, jolloin perinteinen mediamme julkaisee näin mittavasti propagandaa, mielipiteenmuokkausta ja jopa valeuutisia, - ja jättää samalla julkaisematta yleisesti erittäin merkityksellistä tietoa.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Toimittajakuntaa laajemmin ylipäätään koko punavihreä kupla on alkanut ahdistaa osaa jäsenistään. Eron &quot;punavihreään liikkeeseen&quot; ovat ottaneet eduskunnassa Vihreiden sihteerinä toiminut juristi, <a href="https://www.verkkouutiset.fi/juristi-kirjailija-varoittaa-pyrkimyksista-kitkea-vihapuhetta/">Jarkko Tontti</a>, entinen kansanedustaja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5643057">Eero Paloheimo</a> ja kulttuurialalta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9624830">Pirkko Saisio</a>. Kaikkien syyt ovat käytännössä samoja, mistä perussuomalaiset ovat punavihreitä kritisoineet. Erityisesti mielenkiintoinen on sananvapausjuristi Jarkko Tontin näkemys: sananvapauslakeja tulisi höllentää. Tiukkoja lakejamme kummastellaan lännessä - ja samaan aikaan toiset (alan amatöörit) haluavat kiristyksiä!</p><p>&nbsp;</p><p>Tuoreeltaan maltillinen Pekka Haavisto väläytti mahdollisuudella hallitustaipaleesta Perussuomalaisten kanssa. Häneltä se voisikin onnistua, mutta maailmaa nähneen pistivät kuriin (jos pistivät) kotoisesti impivaaraa henkivät änkyrät Ville Niinistö ja Emma Kari. He uhosivat jotain ihmisoikeuksista ja arvoista tietämättä varmasti itsekään mitä tarkoittivat. Kaikki sen näkivät, mutta politiikka on <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3707881-panu-raatikainen-paskapuhetta">p*skapuhetta </a>ja saa voimansa siitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Haaviston väläytys saattaa olla strategisesti viisas, vaikka olisikin varsin intuitiivinen. Vihervasemmisto on maalannut itsensä ahtaaseen nurkkaan monissa oikeistopopulistien kysymyksissä ja jos sieltä pois haluaa, on matka aloitettava joskus. Niin ikään, ei ole maalle eduksi, että media vuoden 1918 tapaan syventää kuilua kansalaisten kesken, vaikkei tyyli niin pahoin kärjistynyttä nyt ole.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong> täytyy huomauttaa, että olen itsekin todennut ääneen hyvin samankaltaiset sanat kuin Maria Asunta. En olisi aikoinaan uskonut, että Suomen media on vielä joskus näin propagandistinen kuin nyt. Tuntuu hämmentävältä miettiä sitä, kun itsekin kasvoin kuvitellen maan medioineen luotettavaksi. Joudun muuttamaan Suomi-kuvaani. Uskomukseni on, että paha vain pahenee. Osa ihmisistä omaa fasistisia luonteenpiirteitä siinä, etteivät siedä samassa määrin kuin muut erilaisia mielipiteitä. Jotta helpommin sietäisi eri tavoin ajattelevia, tulee myös uskoa oikean mielipiteen aikanaan voittavan. Näin eivät monet toimittajat(kaan) selvästikään näytä ajattelevan. Usko länsimaisiin arvoihin ei kestä, kun koetellaan. Se on merkki pinnallisesta arvojen ymmärtämisestä. Mitä pahemmin vasemmistoliberaali arvohegemonia murtuu, sitä aggressiivisemmin toimittajat sitä puolustavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Aiempia juttuja siitä, mitä toimittajat olivat jättäneet kertomatta <a href="http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264017-mita-jai-toimittajilta-taas-kertomatta-tassa-pari-juttua">tässä</a> ja <a href="http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262858-tata-toimittajat-eivat-halua-sinun-tietaa-trumpista">tässä</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtamedian toimittajilla kiehuu soppa kuumana, kun perussuomalaisista ja muista aatteensa vastaisista asioista uutisoivat. Valheet vilisevät. Tässä tuorein kooste, jos on jäänyt huomaamatta:

 

Valheita, virheitä ja harhaanjohtamista

Yle väitti Ykkösaamussa Jussi Halla-ahon käyneen 6.12. natsien marssin lähtöpaikalla. Näin ei ollut vaan oikea kulkue oli  612. Uutisessa lyötiin perätön natsileima Halla-ahon imagoon ja se korjattiin mutta väärä tarina jäi varmasti elämään monien mieliin - väärästä mielikuvasta puhumattakaan.

 

Iltalehti puolestaan väitti, että kansanedustaja Olli Immonen olisi poistettu Linnan juhlista. Häntä ei poistettu, kuten linkistä selviää. Väärä tarina jäi varmasti kiertämään.

 

Ylen toimittajat kirjoittivat mielikuviin vetoavan lokaavan artikkelin perussuomalaisten muka natsikytköksistä. Facebookista löytyy tuhansien jäsenten ryhmä, Kansallismielisten liittouma, johon kuului kolme kansanedustajaa. Jotkut näistä tuhansista jäsenistä olivat natseja ja jotkut kommentoivat mahdollisesti rasistisesti. Näitä kahta komponenttia apunaan käyttäen toimittajat loivat mielikuvaa, että nämä kansanedustajat itsekin olisivat tai tukisivat ehkä sellaista. Kansanedustajista yksi oli libanonilaisen naisen kanssa naimisissa oleva Mika Raatikainen, joka antoi toimittajille kunnon "luunapin" (oma kielikuvani): "Olen tasan varmasti puolustanut enemmän esimerkiksi muslimeja ihan oikeissa vaaratilanteissa kuin koko muu eduskunta yhteensä." Hän on työskennellyt Lähi-Idässä ja mm. kouluttanut irakilaisia poliiseja.

 

Turun Sanomat väitti aluksi, että puhemiesneuvosto moitti kansanedustaja Ville Taviota verratessaan EU:ta natsi-Saksaan mutta muutti otsikon myöhemmin, moitteita ei ollut annettu. Typerää historiatonta tekopyhyyttä eduskunnassa riitti, kun Tavion "natsikorttia" taivasteltiin, vaikka korttia olivat käyttäneet monet muutkin ties kuinka paljon, myös Pekka Haavisto.

 

Kun muistetaan vielä Markku Huuskon antama esto Uuden Suomen Puheenvuoroon Laura Huhtasaarelle perättömästä väitteestä, voi todeta punavihermedian käyvän vaalien alla kovaa sotaa Perussuomalaisia vastaan. Huhtasaaren väitteen perättömyyttä ei voi kunnolla todeta, koska se oli sen verran väljä mutta kyseessä oli luultavimmin veruke aiheen takia. Toimittajilla on paine saada mieluisa vaalitulos ja intuitiivisesti kaikki tekaistutkin jutut käyvät kivetykseksi sillä tiellä. Tahra uhriin jää, vaikkei totta olisikaan. Tahra toimittajien maineelle on sitäkin sitkeämpi.

 

Erityisesti puna-Ylelle näyttää olevan vaikea kertoa, että Välimerellä kuolee vähemmän ihmisiä, koska vihervasemmistolaisten "meritaksit" on estetty.

 

Valtamedia on väitteistään huolimatta poliittinen. Amerikoissa mediataloja sijoitellaan luotettavuuden ja poliittisen suuntautumisen mukaan kaavioon: ensimmäinen, toinen ja kolmas. Suomen median kannalta mielenkiintoista on, että taajaan lähteenä käytetty vasemmistoliberaali CNN on arvioissa vähintään jossain määrin epäluotettava. On ymmärrettävää, vaikkei hyväksyttävää, että vasemmistolaiset toimittajat suosivat vasemmistolaista lähdettä. Erityiseksi ongelmaksi asia muodostuu, kun alkuperäinen lähde on vääristynyt.

 

Kritiikki mediaa ja punavihreää kuplaa kohtaan kasvaa

Yksi mielipide suomalaisten toimittajien ja mediatalojen alennustilasta on toimittaja-kirjailija Maria Asunnalla, joka erosi Journalistiliitosta. Hän kritisoi tässä mediaa monin perustein ja tiivistää kantansa näin:

"en olisi ikinä uskonut näkeväni aikaa, jolloin perinteinen mediamme julkaisee näin mittavasti propagandaa, mielipiteenmuokkausta ja jopa valeuutisia, - ja jättää samalla julkaisematta yleisesti erittäin merkityksellistä tietoa."

 

Toimittajakuntaa laajemmin ylipäätään koko punavihreä kupla on alkanut ahdistaa osaa jäsenistään. Eron "punavihreään liikkeeseen" ovat ottaneet eduskunnassa Vihreiden sihteerinä toiminut juristi, Jarkko Tontti, entinen kansanedustaja Eero Paloheimo ja kulttuurialalta Pirkko Saisio. Kaikkien syyt ovat käytännössä samoja, mistä perussuomalaiset ovat punavihreitä kritisoineet. Erityisesti mielenkiintoinen on sananvapausjuristi Jarkko Tontin näkemys: sananvapauslakeja tulisi höllentää. Tiukkoja lakejamme kummastellaan lännessä - ja samaan aikaan toiset (alan amatöörit) haluavat kiristyksiä!

 

Tuoreeltaan maltillinen Pekka Haavisto väläytti mahdollisuudella hallitustaipaleesta Perussuomalaisten kanssa. Häneltä se voisikin onnistua, mutta maailmaa nähneen pistivät kuriin (jos pistivät) kotoisesti impivaaraa henkivät änkyrät Ville Niinistö ja Emma Kari. He uhosivat jotain ihmisoikeuksista ja arvoista tietämättä varmasti itsekään mitä tarkoittivat. Kaikki sen näkivät, mutta politiikka on p*skapuhetta ja saa voimansa siitä.

 

Haaviston väläytys saattaa olla strategisesti viisas, vaikka olisikin varsin intuitiivinen. Vihervasemmisto on maalannut itsensä ahtaaseen nurkkaan monissa oikeistopopulistien kysymyksissä ja jos sieltä pois haluaa, on matka aloitettava joskus. Niin ikään, ei ole maalle eduksi, että media vuoden 1918 tapaan syventää kuilua kansalaisten kesken, vaikkei tyyli niin pahoin kärjistynyttä nyt ole.

 

Lopuksi täytyy huomauttaa, että olen itsekin todennut ääneen hyvin samankaltaiset sanat kuin Maria Asunta. En olisi aikoinaan uskonut, että Suomen media on vielä joskus näin propagandistinen kuin nyt. Tuntuu hämmentävältä miettiä sitä, kun itsekin kasvoin kuvitellen maan medioineen luotettavaksi. Joudun muuttamaan Suomi-kuvaani. Uskomukseni on, että paha vain pahenee. Osa ihmisistä omaa fasistisia luonteenpiirteitä siinä, etteivät siedä samassa määrin kuin muut erilaisia mielipiteitä. Jotta helpommin sietäisi eri tavoin ajattelevia, tulee myös uskoa oikean mielipiteen aikanaan voittavan. Näin eivät monet toimittajat(kaan) selvästikään näytä ajattelevan. Usko länsimaisiin arvoihin ei kestä, kun koetellaan. Se on merkki pinnallisesta arvojen ymmärtämisestä. Mitä pahemmin vasemmistoliberaali arvohegemonia murtuu, sitä aggressiivisemmin toimittajat sitä puolustavat.

 

Aiempia juttuja siitä, mitä toimittajat olivat jättäneet kertomatta tässä ja tässä.

]]>
54 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265909-valtamedian-valeuutisia-perussuomalaisista-ja-punavihrean-kuplan-kriisi#comments Mediakritiikki Perussuomalaiset Punavihreä kupla Valeuutiset Sat, 15 Dec 2018 18:33:39 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265909-valtamedian-valeuutisia-perussuomalaisista-ja-punavihrean-kuplan-kriisi
Taisteluun #Metoo -stalinismia vastaan! http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252782-taisteluun-metoo-stalinismia-vastaan <p>Metoo-kampanja on vuoden vaarallisin ja tuhoisin kampanja. Ja nimenomaan siltä osin miten sujuvasti ja luonnollisesti se edustaa täydellistä kulttuuristalinismia.​</p><p>Metoo -kampanja on riistäytynyt käynnistäjiensä käsistä, tai ainakin sen julkilausutusta hyvästä tarkoituksesta.</p><p>Siksi on aika käydä taisteluun tätä &quot;oikeamielisten&quot; kollektiivista tuholiikettä vastaan.</p><p>Metoo tuottaa heppoisin perustein epäihmisiä, leimallisia konnia ja epäkelpoja bastardeja, jotka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, mitättömyyteen ja unohdukseen, vaille vähäisimpiäkään mahdollisuuksia saada asiansa oikeudelliseen käsittelyyn - ja ihan normaaliin kohtuullisuusharkintaan.</p><p>Nythän näyttää vakiintuvan aivan hyväksyttäväksi - ja suorastaan hurmioituneen ihailtavaksi menettely, jossa uhriksi ilmoittautunut toimii omassa asiassaan yleisenä syyttäjänä, ja samanhenkiset älyn jättiläiset ja kulttuuri kohokkaat äänekkäänä kuorona julistavat peruuttamattoman tuomionsa, josta ei ole oikaisun eikä armahduksen mahdollisuutta.</p><p>Tuomitut, nuo kollektiivisen näytösoikeudenkäynnin uhrit, retusoidaan elokuvista, tajunnasta - ja kohtapitäen kai varsinaisesta elämästäkin..</p><p>Jäljet pelottavat. - Siksi vastaiskun paikka.</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Metoo-kampanja on vuoden vaarallisin ja tuhoisin kampanja. Ja nimenomaan siltä osin miten sujuvasti ja luonnollisesti se edustaa täydellistä kulttuuristalinismia.​

Metoo -kampanja on riistäytynyt käynnistäjiensä käsistä, tai ainakin sen julkilausutusta hyvästä tarkoituksesta.

Siksi on aika käydä taisteluun tätä "oikeamielisten" kollektiivista tuholiikettä vastaan.

Metoo tuottaa heppoisin perustein epäihmisiä, leimallisia konnia ja epäkelpoja bastardeja, jotka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, mitättömyyteen ja unohdukseen, vaille vähäisimpiäkään mahdollisuuksia saada asiansa oikeudelliseen käsittelyyn - ja ihan normaaliin kohtuullisuusharkintaan.

Nythän näyttää vakiintuvan aivan hyväksyttäväksi - ja suorastaan hurmioituneen ihailtavaksi menettely, jossa uhriksi ilmoittautunut toimii omassa asiassaan yleisenä syyttäjänä, ja samanhenkiset älyn jättiläiset ja kulttuuri kohokkaat äänekkäänä kuorona julistavat peruuttamattoman tuomionsa, josta ei ole oikaisun eikä armahduksen mahdollisuutta.

Tuomitut, nuo kollektiivisen näytösoikeudenkäynnin uhrit, retusoidaan elokuvista, tajunnasta - ja kohtapitäen kai varsinaisesta elämästäkin..

Jäljet pelottavat. - Siksi vastaiskun paikka.

]]>
68 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252782-taisteluun-metoo-stalinismia-vastaan#comments Aku Louhimies Julkinen teloitus metoo Punavihreä kupla Stalinismi Sat, 24 Mar 2018 07:06:40 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252782-taisteluun-metoo-stalinismia-vastaan
Vihreiden kannatus alamäessä http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244792-vihreiden-kannatus-alamaessa Kansa alkaa näkemään Vihreiden puolueen kehittämän usvan läpi totuuden vihreistä. Kansa on huomannut, ettei tämä aate-elitistinen puolue edusta heitä lainkaan. Tavallinen suomalainen on huolissaan arkisesta elämästään, joka ei monella suju kovin hyvin. Vihreiden kannatus romahtaa, koska heidän näkemyksensä yhteiskunnan ongelmista on täysin erilainen kuin pääosalla kansasta. Kansalaiset eivät ymmärrä vihreiden painotuksia ohjelmassaan. Tavalliselle ihmiselle on tärkeää toimeentulo, työpaikka, terveydenhuolto, elinkustannukset ja ostovoima sekä turvallinen kotimaa, jota ei täytetä vierasväestöllä. Vihreät toimivat ahkerasti kaiken muun kimpussa kuin näiden asioiden. Jokainen maailmaa kiertänyt suomalainen tietää, ettei ole mitään merkitystä ilmastolle mitä suomalaisen auto ilmaan tupruttaa ja meneekö hän töihin autollaan vai julkisilla, jos niitä edes on. Meitä on 0,07% maailman väestöstä. Meille ei myöskään kuulu maailman kehitysmaiden väestön pelastaminen. Ei ainakaan nykytilassa, jossa näiden väestö ei ota mitään vastuuta lisääntymisestään ja maiden johto imuroi taskuihinsa ison siivun tukirahoistamme kuten jokainen kehityspankeissa toiminut hyvin tietää. Mitä tulee siirtolaisuuteen niin Suomen tehtäviin ei kuulu rahoittaa näiden massojen muuttoa ja oleskelua. Meillä on omamme hoidettavina ja heillä on aina etusija. Valtava määrä suomalaisia työttömiä, sairaita ja vanhuksia on heitteillä tälläkin hetkellä. Vihreät voivat mennä kehitysmaihin tekemään haavetöitään ja jättää suomalaisten verokirstun suomalaisille. Suomen talouselämän edistämiseen ei vihreillä ole mitään annettavaa. En tiedä kenenkään puolueen johdossa tehneen mitään merkittävää yrityksissä, viennissä ja kansainvälisessä kaupassa, tuotekehityksessä tai yritysjohdossa, minkä perusteella hänellä olisi eväitä edistää Suomen talouden kehitystä poliitikkona. Kaikki ovat vain kirjanoppineita besserwissereitä kuten tuo Keränen viimeksi, joka leikkii yritysetiikan asiantuntijaa. Vihreiden koko poliittinen ohjelma on yhdentekevä tavalliselle suomalaiselle, täysin elitistinen ja harhainen näkemys asioiden prioriteeteista Suomen osalta. Tavallinen suomalainen ei ole kiinnostunut vaikkapa sateenkaariväen huomionhausta joka käänteessä tai sukupuolineutraalista koulusta tai liikennemerkeistä. Vihreillä näihinkin riittää panoksia ja ruutia vuodesta toiseen. Tuossa nuo päällimmäiset kehut.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 19 http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244792-vihreiden-kannatus-alamaessa#comments Punavihreä kupla Sat, 21 Oct 2017 10:16:25 +0000 Juha Hämäläinen http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244792-vihreiden-kannatus-alamaessa Vastine Voima-lehden "Hyvän mielen homohypetys ei riitä" -kirjoitukseen http://samimollgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243069-vastine-voima-lehden-hyvan-mielen-homohypetys-ei-riita-kirjoitukseen <p>Voima-lehti julkaisi 14.9. verkkosivuillaan kirjoituksen &quot;Hyvän mielen homohypetys ei riitä&quot;. Minusta kirjoituksen luettuaan on selvää, miksi meillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema ei ole nykyistä parempi. Tähän asti on päästy siitä huolimatta, että kehitystä jarruttavilla on kirjoituksessa mainittuja asenteita.</p> <p>Kirjoituksessa esimerkiksi vähätellään niiden yritysten toimintaa, jotka ovat pride-tapahtumien aikaan ottaneet sateenkaarisymbolin mainontaansa. Kirjoittajan mukaan etenkin tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumisen jälkeen tällaisessa ei ole enää mitään &quot;rohkeaa&quot;. Kirjoittajan mielestä sateenkaariliputus tuntuu &quot;identiteetillämme ratsastamiselta&quot; - rahan vuoksi. Voima-lehdessä julkaistu kirjoitus oli vastenmielinen purkaus, suorastaan malliesimerkki siitä, miten rakennetaan raja-aitoja ja barrikaadeja. Vaikka pitäisi rakentaa siltoja ja yhteistyötä.</p> <p>Linkki Voima-lehden kirjoitukseen:&nbsp;http://voima.fi/artikkeli/2017/hyvan-mielen-homohypetys-riita/&nbsp;</p> <p>Minulla olisi ollut kommentti Voima-lehdessä julkaistuun juttuun. Kirjoitin sen aamulla 18.9., mutta vuorokauden kuluessa se ei ole tullut julki. Kommenttini on mielestäni asiallinen, mutta kriittinen. Koska asia on minusta tärkeä, päädyin julkaisemaan sen näine tarvittavine saatesanoineen tämän kirjoituksen lopussa.</p> <p>Itse pidän tällä hetkellä suorastaan parempana vaihtoehtona sitä, että yritykset nostavat hlbtiq+ vähemmistöjä esiin sateenkaariliputuksineen omin voimin. Hlbtiq+ -järjestötoimintaan (ml. pride-järjestäjiin) on pesiytynyt niin vankka feministis- ja punavihertaustainen klikki, että hlbtiq+ -kansalaistoiminta ei edusta enää puhtaasti ja kattavasti koko hlbtiq+ -vähemmistökenttää.</p> <p>Minusta tilanne näyttäytyy sellaisena, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa edistävässä kansalaistoiminnassa valtaan on noussut tietty klikki aatteellis-poliittiselta kartalta - ja tuolla klikillä ei ole minkäänlaista halua kurotella klikkinsä - tai kuplansa - ulkopuolelle. Vaikka kaikenlaiset mielipiteet ja näkemykset toivotetaan korulauseissa tervetulleiksi, on todellisuus toinen: yksityisajattelulle ja varsinkaan kyseenalaistamiselle ei tahdo olla tilaa. Olen kuullut joidenkin suorastaan uupuneen nykyisissä hlbtiq+ -järjestöympyröissä, koska joutuvat jatkuvasti uuvuttavasti puolustuskannalle nykyistä &quot;klikkiä&quot; vastaan. Sivusin aihepiiriä runsas viikko sitten julkaistussa Kenelle pride kuuluu? -kirjoituksessani ( <a href="http://ranneliike.net/teema/kenelle-pride-kuuluu?aid=13255" title="http://ranneliike.net/teema/kenelle-pride-kuuluu?aid=13255">http://ranneliike.net/teema/kenelle-pride-kuuluu?aid=13255</a> ).</p> <p>Ongelman ydin on siinä, että kaikenlaiset hlbtiq+ -vähemmistöihin liittymättömät ryhmäkuntaiset ihanteet rakentavat vahingollisia kynnyksiä osallistumiselle yhdenvertaisuuden edistämiseen, sillä kaikki yhdenvertaisuutta tukevat eivät halua sitoutua hlbtiq+ -järjestöympyröissä kaupanpäällisenä &quot;tarjottuihin&quot; ihanteisiin tai aatteisiin. Mikäli ryhmäkuntaisia ihanteita pakkosyötetään priden ja muun järjestötoiminnan yhteydessä, kääntävät omiin elämänmahdollisuuksiinsa tyytyväiset selkänsä prideille ja muulle yhdenvertaisuutta edistävälle toiminnalle ensimmäisenä. Sen jälkeen seuraavat tyytymättömätkin, jos vallan saavat aiheet, joihin he eivät usko.&nbsp;</p> <p>Tällaisen hlbtiq+ -aktivismin klikkiytymisen seurauksena kärsijöinä ovat vähemmistöjen heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, esimerkiksi transsukupuoliset.</p> <p><strong>Tuen hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuutta</strong></p> <p>Jotta en saisi hlbtiq+ -vähemmistöihin kohdistuvista (kuvitelluista) asenteistani osakseni someraivoa tai muita rankaisutoimia, niin totean: 1) kannatan, että translaki uudistetaan sellaiseksi, että yksilöllä on lähtökohtainen oikeus määritellä oma juridinen sukupuoli, eikä juridisen sukupuoen korjaamisen edellytyksenä pidä olla steriliteetti, 2) äitiyslaki-kansalaisaloite on vietävä maaliin, 3) kannatan peruskoulujen opetussuunnitelmaan tuotua kokonaisvaltaista sukupuolisuuden ja perhemallien moninaisuuden esilläpitoa kaikessa kouluopetuksessa, 4) kannatan naisille ja miehille yhtäläisiä oikeuksia/velvollisuuksia ja 5) ylipäätään kannatan kaikkia toimia, jotka syrjinnän ja perusteettomien rajoitusten poistamisen näkökulmasta antavat ihmisille lisää tilaa elää täysipainoista elämää sellaisena kuin on.</p> <p><strong>Kommentti Voima-julkaisun artikkeliin</strong> (muuten alkuperäisessä muodossa, mutta kirjoittajan nimen asemesta käytetty viittausta &quot;kirjoittajaan&quot;)</p> <p>Kirjoitus oli sävyltään raja-aitoja rakentava. Sääli, sillä juuri sitä ei nyt tarvittaisi. Tällainen toiminta on kuitenkin harmittavan yleistä, kun pridea ja hlbtiq+ -aihetta läänitetään itselle eräiten poliittisten aatesuuntien parissa. Läänittämisen asemesta tarvittaisiin kaikki aatteelliset ja poliittiset nautinta-alueet ylittävää kurottelua ja yhteistyötä.</p> <p>Kirjoittaja näyttää myös tarraavan juuri siihen, mistä Turku Priden yhteydessäkin itse asiassa näitä karnevaalihalukkaita moitittiin; avioliittolakiuudistuksen hyväksymisen murtuneeseen hyväksynnän patoon. Translakiuudistus, äitiyslaki ja asenteiden muuttaminen on vielä konkreettisesti kesken.&nbsp;</p> <p>Kirjoittajan vihainen ja syyllistävä retoriikka vetää mattoa alta siltä työltä, joka oikeasti jouduttaisi translain uudistamista.</p> <p>Trans-aihepiirin normalisoinnista on karvas kokemus jo Lidl-kauppaketjulla. Ammattiloukkaantujat huolehtivat tehokkaasti siitä, että trans-aihepiiriä ei kukaan uskalla nostaa esiin someraivon pelossa ( <a href="https://ranneliike.net/teema/veiko-some-raivo-mahdollisuuden-edistaa-hlbti-yhdenvertaisuutta?aid=12612" title="https://ranneliike.net/teema/veiko-some-raivo-mahdollisuuden-edistaa-hlbti-yhdenvertaisuutta?aid=12612">https://ranneliike.net/teema/veiko-some-raivo-mahdollisuuden-edistaa-hlb...</a> ).</p> <p>Ja mitä tulee rahan antamiseen: antakaa pride-organisaatiot sitten vuorostanne rahaa antaville yrityksille kunnolla mielekästä näkyvyyttä tapahtumassa. Olen läheltä seurannut vuosituhannen alusta asti asiaa, ja nähnyt, että raha kelpaisi - mutta vastineeksi suostuttaisiin antamaan vain marginaalista näkyvyyttä. Minä toivon, että jokainen yritys lähtee mukaan prideen, ja että pride-järjestäjät antavat rahaa antavalle vastineetta.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voima-lehti julkaisi 14.9. verkkosivuillaan kirjoituksen "Hyvän mielen homohypetys ei riitä". Minusta kirjoituksen luettuaan on selvää, miksi meillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema ei ole nykyistä parempi. Tähän asti on päästy siitä huolimatta, että kehitystä jarruttavilla on kirjoituksessa mainittuja asenteita.

Kirjoituksessa esimerkiksi vähätellään niiden yritysten toimintaa, jotka ovat pride-tapahtumien aikaan ottaneet sateenkaarisymbolin mainontaansa. Kirjoittajan mukaan etenkin tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumisen jälkeen tällaisessa ei ole enää mitään "rohkeaa". Kirjoittajan mielestä sateenkaariliputus tuntuu "identiteetillämme ratsastamiselta" - rahan vuoksi. Voima-lehdessä julkaistu kirjoitus oli vastenmielinen purkaus, suorastaan malliesimerkki siitä, miten rakennetaan raja-aitoja ja barrikaadeja. Vaikka pitäisi rakentaa siltoja ja yhteistyötä.

Linkki Voima-lehden kirjoitukseen: http://voima.fi/artikkeli/2017/hyvan-mielen-homohypetys-riita/ 

Minulla olisi ollut kommentti Voima-lehdessä julkaistuun juttuun. Kirjoitin sen aamulla 18.9., mutta vuorokauden kuluessa se ei ole tullut julki. Kommenttini on mielestäni asiallinen, mutta kriittinen. Koska asia on minusta tärkeä, päädyin julkaisemaan sen näine tarvittavine saatesanoineen tämän kirjoituksen lopussa.

Itse pidän tällä hetkellä suorastaan parempana vaihtoehtona sitä, että yritykset nostavat hlbtiq+ vähemmistöjä esiin sateenkaariliputuksineen omin voimin. Hlbtiq+ -järjestötoimintaan (ml. pride-järjestäjiin) on pesiytynyt niin vankka feministis- ja punavihertaustainen klikki, että hlbtiq+ -kansalaistoiminta ei edusta enää puhtaasti ja kattavasti koko hlbtiq+ -vähemmistökenttää.

Minusta tilanne näyttäytyy sellaisena, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa edistävässä kansalaistoiminnassa valtaan on noussut tietty klikki aatteellis-poliittiselta kartalta - ja tuolla klikillä ei ole minkäänlaista halua kurotella klikkinsä - tai kuplansa - ulkopuolelle. Vaikka kaikenlaiset mielipiteet ja näkemykset toivotetaan korulauseissa tervetulleiksi, on todellisuus toinen: yksityisajattelulle ja varsinkaan kyseenalaistamiselle ei tahdo olla tilaa. Olen kuullut joidenkin suorastaan uupuneen nykyisissä hlbtiq+ -järjestöympyröissä, koska joutuvat jatkuvasti uuvuttavasti puolustuskannalle nykyistä "klikkiä" vastaan. Sivusin aihepiiriä runsas viikko sitten julkaistussa Kenelle pride kuuluu? -kirjoituksessani ( http://ranneliike.net/teema/kenelle-pride-kuuluu?aid=13255 ).

Ongelman ydin on siinä, että kaikenlaiset hlbtiq+ -vähemmistöihin liittymättömät ryhmäkuntaiset ihanteet rakentavat vahingollisia kynnyksiä osallistumiselle yhdenvertaisuuden edistämiseen, sillä kaikki yhdenvertaisuutta tukevat eivät halua sitoutua hlbtiq+ -järjestöympyröissä kaupanpäällisenä "tarjottuihin" ihanteisiin tai aatteisiin. Mikäli ryhmäkuntaisia ihanteita pakkosyötetään priden ja muun järjestötoiminnan yhteydessä, kääntävät omiin elämänmahdollisuuksiinsa tyytyväiset selkänsä prideille ja muulle yhdenvertaisuutta edistävälle toiminnalle ensimmäisenä. Sen jälkeen seuraavat tyytymättömätkin, jos vallan saavat aiheet, joihin he eivät usko. 

Tällaisen hlbtiq+ -aktivismin klikkiytymisen seurauksena kärsijöinä ovat vähemmistöjen heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, esimerkiksi transsukupuoliset.

Tuen hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuutta

Jotta en saisi hlbtiq+ -vähemmistöihin kohdistuvista (kuvitelluista) asenteistani osakseni someraivoa tai muita rankaisutoimia, niin totean: 1) kannatan, että translaki uudistetaan sellaiseksi, että yksilöllä on lähtökohtainen oikeus määritellä oma juridinen sukupuoli, eikä juridisen sukupuoen korjaamisen edellytyksenä pidä olla steriliteetti, 2) äitiyslaki-kansalaisaloite on vietävä maaliin, 3) kannatan peruskoulujen opetussuunnitelmaan tuotua kokonaisvaltaista sukupuolisuuden ja perhemallien moninaisuuden esilläpitoa kaikessa kouluopetuksessa, 4) kannatan naisille ja miehille yhtäläisiä oikeuksia/velvollisuuksia ja 5) ylipäätään kannatan kaikkia toimia, jotka syrjinnän ja perusteettomien rajoitusten poistamisen näkökulmasta antavat ihmisille lisää tilaa elää täysipainoista elämää sellaisena kuin on.

Kommentti Voima-julkaisun artikkeliin (muuten alkuperäisessä muodossa, mutta kirjoittajan nimen asemesta käytetty viittausta "kirjoittajaan")

Kirjoitus oli sävyltään raja-aitoja rakentava. Sääli, sillä juuri sitä ei nyt tarvittaisi. Tällainen toiminta on kuitenkin harmittavan yleistä, kun pridea ja hlbtiq+ -aihetta läänitetään itselle eräiten poliittisten aatesuuntien parissa. Läänittämisen asemesta tarvittaisiin kaikki aatteelliset ja poliittiset nautinta-alueet ylittävää kurottelua ja yhteistyötä.

Kirjoittaja näyttää myös tarraavan juuri siihen, mistä Turku Priden yhteydessäkin itse asiassa näitä karnevaalihalukkaita moitittiin; avioliittolakiuudistuksen hyväksymisen murtuneeseen hyväksynnän patoon. Translakiuudistus, äitiyslaki ja asenteiden muuttaminen on vielä konkreettisesti kesken. 

Kirjoittajan vihainen ja syyllistävä retoriikka vetää mattoa alta siltä työltä, joka oikeasti jouduttaisi translain uudistamista.

Trans-aihepiirin normalisoinnista on karvas kokemus jo Lidl-kauppaketjulla. Ammattiloukkaantujat huolehtivat tehokkaasti siitä, että trans-aihepiiriä ei kukaan uskalla nostaa esiin someraivon pelossa ( https://ranneliike.net/teema/veiko-some-raivo-mahdollisuuden-edistaa-hlbti-yhdenvertaisuutta?aid=12612 ).

Ja mitä tulee rahan antamiseen: antakaa pride-organisaatiot sitten vuorostanne rahaa antaville yrityksille kunnolla mielekästä näkyvyyttä tapahtumassa. Olen läheltä seurannut vuosituhannen alusta asti asiaa, ja nähnyt, että raha kelpaisi - mutta vastineeksi suostuttaisiin antamaan vain marginaalista näkyvyyttä. Minä toivon, että jokainen yritys lähtee mukaan prideen, ja että pride-järjestäjät antavat rahaa antavalle vastineetta. 

]]>
39 http://samimollgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243069-vastine-voima-lehden-hyvan-mielen-homohypetys-ei-riita-kirjoitukseen#comments Feminismi Pride Punavihreä kupla Punavihreät Tue, 19 Sep 2017 04:45:31 +0000 Sami Mollgren http://samimollgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243069-vastine-voima-lehden-hyvan-mielen-homohypetys-ei-riita-kirjoitukseen
Vihreää jytkyä pukkaa http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241440-vihreaa-jytkya-pukkaa <p>Aikoinaan, silloin kun Timo Soini oli vielä persujen sankari, eikä persujen petturi kuten tällä hetkellä, persujen gaallupkannatuksen lähestyessä niitä lukuja joissa vihreiden suosio on nyt, persujen riemuitessa ja paistatellessa median valokeilassa, monet pelkäsivät, monet pelkäsivät juuri persuja ja tulevaa jytkyä ja sitä mitä se mahtaa merkitä.</p><p>Nyt kun vihreiden suosio on yhtä poikkeuksellisen suurta kuin persujen silloin, tuntuu kuin kukaan ei riemuitsisi, kukaan ei pelkäisi, eikä vihreiden uusi puheenjohtaja loista eikä säteile julkisuuden valokeilassa lainkaan samalla tavalla kuin Timo Soini silloin ennen loisti ja säteili.</p><p>Mikä tässä mättää? Mikä on vialla? Mistä tämä johtuu?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikoinaan, silloin kun Timo Soini oli vielä persujen sankari, eikä persujen petturi kuten tällä hetkellä, persujen gaallupkannatuksen lähestyessä niitä lukuja joissa vihreiden suosio on nyt, persujen riemuitessa ja paistatellessa median valokeilassa, monet pelkäsivät, monet pelkäsivät juuri persuja ja tulevaa jytkyä ja sitä mitä se mahtaa merkitä.

Nyt kun vihreiden suosio on yhtä poikkeuksellisen suurta kuin persujen silloin, tuntuu kuin kukaan ei riemuitsisi, kukaan ei pelkäisi, eikä vihreiden uusi puheenjohtaja loista eikä säteile julkisuuden valokeilassa lainkaan samalla tavalla kuin Timo Soini silloin ennen loisti ja säteili.

Mikä tässä mättää? Mikä on vialla? Mistä tämä johtuu?

]]>
23 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241440-vihreaa-jytkya-pukkaa#comments Järkivihreys Jytkyjen jytky Punavihreä kupla Fri, 18 Aug 2017 08:50:16 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241440-vihreaa-jytkya-pukkaa
Tuulivoimatöppäyksestä saa valittaa http://hannuaro1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240372-tuulivoimatoppayksesta-saa-valittaa <p>Valitukset kuitenkin hylätään viimeistään KHO:ssa. Laki syöttötariffista tuulivoimalle antaa koskemattomuuden suojan valtion tuen varassa toimivalle rahasammolle. &quot;Väärin saatu, ei ole saatua&quot;. Tämän perusasian herrat vaan unohtavat, ja se tulee Suomelle kalliiksi.</p><p>Syöttötariffin synnyttäminen vei poliitikoilta ArvoPohjat mutiin, saman perheen Arvo Valinta petti, ja kepulikonsteilla saatiin&nbsp;aikaan rahasampo, &quot;viisas tariffi&quot;, rahaa tuulen tupiin, siitä syntyi uusi runo Kalevalaiseen tapaan:</p><p>&quot;Sitä punavihreät ja Pekkarinen, puhuja iän-ikuinen,<br />puhua tuputtelivat, lakeja venyttelivät.<br />Puhuivat tariffin taitavasti: perustahan on takuuhinta,<br />toiseksi on sähkövero, syntyi pohjaton rahamylly tukijoille&quot;.</p><p>Tulossa on vielä uusi &quot;teknologianeutraali&quot; tukimuoto, paljonko se tuleekaan lisäämään tukirahaa ja mihin se sitten suuntautuu? Tukimäärä kuitenkin lisääntyy aiemmista lukemista reilusti ja kätkee myös piilotukia alleen ainakin sähkölaskun nousun muodossa.</p><p>Mylläreillä ja heidän seuraajillaan on laput silmillä kun väittävät, että tuulivoimaa arvostelevia juttuja käsitellään tasapuolisesti uusiutuvia ylistävien ja ilmastonmuutosta demonisoivien artikkeleiden kanssa. Mutta suhteellisuudentaju on vaikea asia niin tuulivoiman kokonaisenergiantuotannon ymmärtämisessä kuin julkisuudessa käsiteltyjen tuulivoimakriittisten kannanottojen lukumäärän yhteenlaskussa.&nbsp;</p><p>Ennen haluttiin vähentää energiankulutusta, nyt sitä halutaan ehdoin tahdoin lisätä rakentamalla uutta ns. &quot;puhdasta&quot; energiaa, &quot;ympäristön kannalta kestävästi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti&quot; - Vaikka tämänkaltainen sanahelinä on hyvin ulkokultaista selittelyä terveyden- ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta suurten haittojen takia.</p><p>&quot;<strong>Uusi Tutkimus Päättelee Euroopan Tarvitsevan Aina 100% Perinteisen Energian Varavoimaa</strong>&quot;</p><p>&quot;Tässä yksi viesti &nbsp;tuulivoimaan takertujille jotka kieltäytyvät tunnustamasta kuinka surkeaa se todella on&quot;.</p><p><a href="https://myteurastaja.wordpress.com/2017/07/06/tuulen-tupia/" target="_blank">https://myteurastaja.wordpress.com/2017/07/06/tuulen-tupia/</a></p><p><a href="https://www.vgb.org/studie_windenergie_deutschland_europa_teil1.html" target="_blank">ttps://www.vgb.org/studie_windenergie_deutschland_europa_teil1.html</a></p><p><strong>SuomiAreenalla</strong> myös näkyi ja kuului tämä jatkuvasti kiihtyvä tuulivoimakriittisten ihmisten eriarvoinen kohtelu, se on niin somessa kuin mediassakin näemmä hyväksytty, - leimaaminen ja mollaaminen, ei tällaista muiden energiamuotojen vastustajiin kohdistu.</p><p><a href="https://www.katsomo.fi/#!/jakso/786902" target="_blank">https://www.katsomo.fi/#!/jakso/786902</a></p><p>&nbsp;&quot;....matalataajuinen melu vaimenee dramaattisen nopeasti ilmakehässä...&quot; (Kati Juva) &nbsp;= Fysiikan lakien vastainen väite!</p><p>&quot;<strong>Nosebo, tuulimyllyt ja homealtistus</strong>&quot; &nbsp;- Kirjoittaja, dosentti, neurologian erikoislääkäri, Kati Juva oli asiantuntijana &quot;monta ääntä tuulivoimasta&quot; tilaisuudessa<strong> SuomiAreenalla</strong>.</p><p>Nosebo &ndash; negatiivinen plasebo</p><p>&quot;Placebolla on kuitenkin ilkeä sisarpuoli nosebo, jonka vain harva tuntee.&nbsp; Tässä on kyse samasta, mutta vastakkaiseen suuntaan vaikuttavasta ilmiöstä. Negatiiviset odotukset, uskomukset ja pelot aiheuttavat ja lisäävät monenlaisia oireita&quot;.</p><p><a href="http://viite.org/2016/11/nosebo-tuulimyllyt-ja-homealtistus/" target="_blank">http://viite.org/2016/11/nosebo-tuulimyllyt-ja-homealtistus/</a></p><p><strong>Ja tätä erikoislääkäriä Suomen tuulivoimayhdistys pitää asiantuntijana, joka saa MTV:n tilaisuudessa kertoa tuulivoimaloiden ominaisuuksista, joka lähetetään suorana Suomen kansalle</strong>? - Kritiikki tilaisuudessa kiellettiin.</p><p>Kudosten ominaisvärähtelytaajuus on infra-aaltojen alueella. Jos ymmärtää hiukankin fysiikkaa ja fysiologiaa niin ilman mitään tutkimustakin järkevä ihminen ymmärtää, ettei tuollaisissa vellovissa olosuhteissa elintoiminnat ole normaaleja ja varmasti pitkään vaikuttaessaan aiheuttavat monenlaisia vahinkoja ja häiritsevät todella pahasti solutason toimintaa.</p><p>Entä ydinvoima, sitä saa vastustaa vaikka kuinka mielipuolisin argumentein ja siihen suhtaudutaan täysin korrektisti, mutta tuulivoiman aiheuttamista terveys- ja ympäristö ongelmista huolestuneita, sairastuneita ja ahdistuneita ihmisiä saa mollata ja leimata surutta ja huoletta. - Räjähtävät lepakot, jotka perustuvat täysin tieteellisesti todistettuun barotraumaan, väännetään hullujen horinaksi eikä juttuja oikaista vaikka toimittajille lähetettäisiin linkit tieteellisiin tutkimuksiin.</p><p>Kaksoisstandardit ovat julmia, hakkuita saa ja pitää vastustaa mutta vain vihreille sopivista syistä, luontoarvoja saa puolustaa mutta vain vihreille sopivista syistä, tuulivoimalaa ja puita saa halata, ja metsiä rakastaa, mutta vain vihreille sopivista syistä, rantarakentamista pitää rajoittaa, mutta vain vihreille sopivista syistä, hiljaisuutta saa ylistää ja melusta saa valittaa mutta vain vihreille sopivista syistä, kansalaisoikeuksia pitää puolustaa mutta vain vihreille sopivista syistä, listaa voi jatkaa loputtomiin. Tämänkin saa toki kuitata sillä, että meistä vain tuntuu siltä. &nbsp;<strong>&quot;Harmittaa yleensä&quot; asiaa &quot;pelon hälventämiseksi&quot; selvitettiin SuomiAreenalla</strong> vihreiden tuulivoima lobbareiden yksinoikeudella totuuteen.</p><p>Hallitus ei ymmärrä kuinka ihmisiä nyt jo viluttaa (huom. l- ja t- kirjaimen pieni ero), kun hallitus edellyttää fossiilisista polttoaineista luopumista ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi, ja edellyttää siirtymistä tuuli- ja aurinkovoiman käytön tehostamiseen energiankulutuksen vähentämiseksi.</p><p>Tollokatastrofilla on tarkoituksensa? -Ehkä joku osaa sanoa mikä se on, ja perustelujen kanssa, että ymmärtäisin sen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarkoituksen, samalla moni muukin denialistiksi haukuttu ja pilkattu ymmärtäisi. Yleensä asiantuntijat suosittelevat virheellisen toiminnan ratkaisemiseksi kolmen askeleen metodia (toimii vain jos vilpittömästi tarkoittaa näitä):<br />1. Myönnä<br />2. Pahoittele<br />3. Korjaa</p><p>Suomen tuulivoimayhdistys (STY) ja asian hyväksyneet päättäjät valitsivat tässä tuulivoima lobbauksessa tyystin eri lähestymistavan:<br />1. Vähättele<br />2. Selittele<br />3. Syyttele</p><p>Kukin taaplaa tyylillään. Tämä on hyvin linjassa aiemman toiminnan kanssa, ei tämä ole pahansuopaisuutta, koska Johdonmukaisuus on hyve! - Tuulivoima huijauksessa viedään julkista rahaa muutaman sijoittajan salaisille tileille pois Suomesta hyvin johdonmukaisesti. (Hallitus johtaa toimintaa)</p><p>Mielettömän kallista ajoittaista tuulisähköä tuotetaan valtion n. 250% tuella. Tuote on sekundaa, jonka perinteiset sähköntuotantomuodot korjaavat priimaksi sähköverkon pystyssä pitämisen takia. &quot;<strong>Tuki ja voitto ovat isommat kuin liikevaihto, tuki suurempi kuin kaikki kustannukset ja sähkön saa vielä myydä markkinoille</strong>&quot;. (E-J Korhola)</p><p><strong>Tietoisesti tappiollista liiketoimintaa 2500 euron pääomalla perustetuissa firmoissa tehdään yleensä rahanpesun takia</strong>, mutta olisiko tuulivoima bisneksessä rahanpesusta valtion tuella kysymys? - Ei mitään myönnetä. - <strong>Entä CO2 päästöjen vähentäminen ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi? Se on alkuperäinen tuulivoiman rakentamiseen pakottava perusta</strong>, jonka varaan lobbarit propagandaa julistivat ja saivat syöttötariffi asetuksen läpi eduskunnassa. - CO2 lisääntyy, ilmasto viilenee, ja tuulivoiman tukeminen jatkuu??</p><p><a href="http://www.tiede.fi/keskustelu/71102/ilmasto-viilenee?page=67" target="_blank">http://www.tiede.fi/keskustelu/71102/ilmasto-viilenee?page=67</a></p><p><a href="http://www.saaforum.tk/2016/08/25/golf-virran-reitti-ja-sen-muutokset-ja-taman-vaikutussuomen-saahan-suomen-saatilastoihin/" target="_blank">http://www.saaforum.tk/2016/08/25/golf-virran-reitti-ja-sen-muutokset-ja-taman-vaikutussuomen-saahan-suomen-saatilastoihin/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valitukset kuitenkin hylätään viimeistään KHO:ssa. Laki syöttötariffista tuulivoimalle antaa koskemattomuuden suojan valtion tuen varassa toimivalle rahasammolle. "Väärin saatu, ei ole saatua". Tämän perusasian herrat vaan unohtavat, ja se tulee Suomelle kalliiksi.

Syöttötariffin synnyttäminen vei poliitikoilta ArvoPohjat mutiin, saman perheen Arvo Valinta petti, ja kepulikonsteilla saatiin aikaan rahasampo, "viisas tariffi", rahaa tuulen tupiin, siitä syntyi uusi runo Kalevalaiseen tapaan:

"Sitä punavihreät ja Pekkarinen, puhuja iän-ikuinen,
puhua tuputtelivat, lakeja venyttelivät.
Puhuivat tariffin taitavasti: perustahan on takuuhinta,
toiseksi on sähkövero, syntyi pohjaton rahamylly tukijoille".

Tulossa on vielä uusi "teknologianeutraali" tukimuoto, paljonko se tuleekaan lisäämään tukirahaa ja mihin se sitten suuntautuu? Tukimäärä kuitenkin lisääntyy aiemmista lukemista reilusti ja kätkee myös piilotukia alleen ainakin sähkölaskun nousun muodossa.

Mylläreillä ja heidän seuraajillaan on laput silmillä kun väittävät, että tuulivoimaa arvostelevia juttuja käsitellään tasapuolisesti uusiutuvia ylistävien ja ilmastonmuutosta demonisoivien artikkeleiden kanssa. Mutta suhteellisuudentaju on vaikea asia niin tuulivoiman kokonaisenergiantuotannon ymmärtämisessä kuin julkisuudessa käsiteltyjen tuulivoimakriittisten kannanottojen lukumäärän yhteenlaskussa. 

Ennen haluttiin vähentää energiankulutusta, nyt sitä halutaan ehdoin tahdoin lisätä rakentamalla uutta ns. "puhdasta" energiaa, "ympäristön kannalta kestävästi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti" - Vaikka tämänkaltainen sanahelinä on hyvin ulkokultaista selittelyä terveyden- ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta suurten haittojen takia.

"Uusi Tutkimus Päättelee Euroopan Tarvitsevan Aina 100% Perinteisen Energian Varavoimaa"

"Tässä yksi viesti  tuulivoimaan takertujille jotka kieltäytyvät tunnustamasta kuinka surkeaa se todella on".

https://myteurastaja.wordpress.com/2017/07/06/tuulen-tupia/

ttps://www.vgb.org/studie_windenergie_deutschland_europa_teil1.html

SuomiAreenalla myös näkyi ja kuului tämä jatkuvasti kiihtyvä tuulivoimakriittisten ihmisten eriarvoinen kohtelu, se on niin somessa kuin mediassakin näemmä hyväksytty, - leimaaminen ja mollaaminen, ei tällaista muiden energiamuotojen vastustajiin kohdistu.

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/786902

 "....matalataajuinen melu vaimenee dramaattisen nopeasti ilmakehässä..." (Kati Juva)  = Fysiikan lakien vastainen väite!

"Nosebo, tuulimyllyt ja homealtistus"  - Kirjoittaja, dosentti, neurologian erikoislääkäri, Kati Juva oli asiantuntijana "monta ääntä tuulivoimasta" tilaisuudessa SuomiAreenalla.

Nosebo – negatiivinen plasebo

"Placebolla on kuitenkin ilkeä sisarpuoli nosebo, jonka vain harva tuntee.  Tässä on kyse samasta, mutta vastakkaiseen suuntaan vaikuttavasta ilmiöstä. Negatiiviset odotukset, uskomukset ja pelot aiheuttavat ja lisäävät monenlaisia oireita".

http://viite.org/2016/11/nosebo-tuulimyllyt-ja-homealtistus/

Ja tätä erikoislääkäriä Suomen tuulivoimayhdistys pitää asiantuntijana, joka saa MTV:n tilaisuudessa kertoa tuulivoimaloiden ominaisuuksista, joka lähetetään suorana Suomen kansalle? - Kritiikki tilaisuudessa kiellettiin.

Kudosten ominaisvärähtelytaajuus on infra-aaltojen alueella. Jos ymmärtää hiukankin fysiikkaa ja fysiologiaa niin ilman mitään tutkimustakin järkevä ihminen ymmärtää, ettei tuollaisissa vellovissa olosuhteissa elintoiminnat ole normaaleja ja varmasti pitkään vaikuttaessaan aiheuttavat monenlaisia vahinkoja ja häiritsevät todella pahasti solutason toimintaa.

Entä ydinvoima, sitä saa vastustaa vaikka kuinka mielipuolisin argumentein ja siihen suhtaudutaan täysin korrektisti, mutta tuulivoiman aiheuttamista terveys- ja ympäristö ongelmista huolestuneita, sairastuneita ja ahdistuneita ihmisiä saa mollata ja leimata surutta ja huoletta. - Räjähtävät lepakot, jotka perustuvat täysin tieteellisesti todistettuun barotraumaan, väännetään hullujen horinaksi eikä juttuja oikaista vaikka toimittajille lähetettäisiin linkit tieteellisiin tutkimuksiin.

Kaksoisstandardit ovat julmia, hakkuita saa ja pitää vastustaa mutta vain vihreille sopivista syistä, luontoarvoja saa puolustaa mutta vain vihreille sopivista syistä, tuulivoimalaa ja puita saa halata, ja metsiä rakastaa, mutta vain vihreille sopivista syistä, rantarakentamista pitää rajoittaa, mutta vain vihreille sopivista syistä, hiljaisuutta saa ylistää ja melusta saa valittaa mutta vain vihreille sopivista syistä, kansalaisoikeuksia pitää puolustaa mutta vain vihreille sopivista syistä, listaa voi jatkaa loputtomiin. Tämänkin saa toki kuitata sillä, että meistä vain tuntuu siltä.  "Harmittaa yleensä" asiaa "pelon hälventämiseksi" selvitettiin SuomiAreenalla vihreiden tuulivoima lobbareiden yksinoikeudella totuuteen.

Hallitus ei ymmärrä kuinka ihmisiä nyt jo viluttaa (huom. l- ja t- kirjaimen pieni ero), kun hallitus edellyttää fossiilisista polttoaineista luopumista ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi, ja edellyttää siirtymistä tuuli- ja aurinkovoiman käytön tehostamiseen energiankulutuksen vähentämiseksi.

Tollokatastrofilla on tarkoituksensa? -Ehkä joku osaa sanoa mikä se on, ja perustelujen kanssa, että ymmärtäisin sen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarkoituksen, samalla moni muukin denialistiksi haukuttu ja pilkattu ymmärtäisi. Yleensä asiantuntijat suosittelevat virheellisen toiminnan ratkaisemiseksi kolmen askeleen metodia (toimii vain jos vilpittömästi tarkoittaa näitä):
1. Myönnä
2. Pahoittele
3. Korjaa

Suomen tuulivoimayhdistys (STY) ja asian hyväksyneet päättäjät valitsivat tässä tuulivoima lobbauksessa tyystin eri lähestymistavan:
1. Vähättele
2. Selittele
3. Syyttele

Kukin taaplaa tyylillään. Tämä on hyvin linjassa aiemman toiminnan kanssa, ei tämä ole pahansuopaisuutta, koska Johdonmukaisuus on hyve! - Tuulivoima huijauksessa viedään julkista rahaa muutaman sijoittajan salaisille tileille pois Suomesta hyvin johdonmukaisesti. (Hallitus johtaa toimintaa)

Mielettömän kallista ajoittaista tuulisähköä tuotetaan valtion n. 250% tuella. Tuote on sekundaa, jonka perinteiset sähköntuotantomuodot korjaavat priimaksi sähköverkon pystyssä pitämisen takia. "Tuki ja voitto ovat isommat kuin liikevaihto, tuki suurempi kuin kaikki kustannukset ja sähkön saa vielä myydä markkinoille". (E-J Korhola)

Tietoisesti tappiollista liiketoimintaa 2500 euron pääomalla perustetuissa firmoissa tehdään yleensä rahanpesun takia, mutta olisiko tuulivoima bisneksessä rahanpesusta valtion tuella kysymys? - Ei mitään myönnetä. - Entä CO2 päästöjen vähentäminen ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi? Se on alkuperäinen tuulivoiman rakentamiseen pakottava perusta, jonka varaan lobbarit propagandaa julistivat ja saivat syöttötariffi asetuksen läpi eduskunnassa. - CO2 lisääntyy, ilmasto viilenee, ja tuulivoiman tukeminen jatkuu??

http://www.tiede.fi/keskustelu/71102/ilmasto-viilenee?page=67

http://www.saaforum.tk/2016/08/25/golf-virran-reitti-ja-sen-muutokset-ja-taman-vaikutussuomen-saahan-suomen-saatilastoihin/

]]>
2 http://hannuaro1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240372-tuulivoimatoppayksesta-saa-valittaa#comments Hyväveliverkosto Punavihreä kupla Tuulivoima korruptio Fri, 21 Jul 2017 14:00:47 +0000 Hannu Aro http://hannuaro1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240372-tuulivoimatoppayksesta-saa-valittaa
Yhteenlaskutaito ei jokamiehen asia http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238800-yhteenlaskutaito-ei-jokamiehen-asia <p>Vihreiden puheenjohtajavaalin ääntenlaskenta on jo kaksi tuntia myöhässä.&nbsp;</p><p>Siinä, missä persut onnistuivat käsittelemään yli 2000 kokousedustajaa, Vihreät epäonnistuvat surkeasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreiden puheenjohtajavaalin ääntenlaskenta on jo kaksi tuntia myöhässä. 

Siinä, missä persut onnistuivat käsittelemään yli 2000 kokousedustajaa, Vihreät epäonnistuvat surkeasti.

]]>
49 http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238800-yhteenlaskutaito-ei-jokamiehen-asia#comments #Vihreät Punavihreä kupla Sat, 17 Jun 2017 12:56:38 +0000 Harri Rautiainen http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238800-yhteenlaskutaito-ei-jokamiehen-asia
Vihreän liikkeen psykohistoria http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237804-vihrean-liikkeen-psykohistoria <p>&nbsp;</p><p>1.&nbsp;</p><p>Poliittisia liikkeitä pitää tarkastella jatkumoina joiden ajamat asiasisällöt tulevat ja menevät, mutta motivoiva dynaaminen draivi pysyy suunnilleen samana ja voi jopa puhutella sukupolvia toisensa perään.</p><p>Itse asiassa itsekunkin puolueen historia voitaisiin kirjoittaa kirjavana valikoimana historiallisia asiasisältöjä, jotka yleisen yhteiskunnallisen muutoksen virrassa nousevat pyörteistä pinnalle, nostattavat aikansa kohuja ja kuohuja, seilataan läpi purjeet komeasti pullollaan, ja häviävät puoluepurren vanaveteen -- se on jatkuvaa taistelua, pinnalla pysymistä, reitin valintaa, ruorin pyöritystä, miehistön motivoimista, kannattajien kannustusta. Päivänpoliittinen haaste on aina niin tiukka, ettei kukaan oikeastaan koskaan edes mieti mistä kaikki alkoi ja miksi kaikki jatkuu, kohinan koskaan lakkaamatta ja tuulen tyyntymättä, päämäärän häämöttäessä aina seuraavan saaren, niemen tai joenmutkan takana.</p><p>Tunnettua vertausta käyttäen: kaikki poliittiset puolueet leipovat aina omaa kakkuaan, eikä kakun jakamisen aika tule koskaan. Koskaan se ei ole ollut, ei ole, eikä koskaan tule olemaan kyllin iso, eikä koskaan tule sitä päämäärän päivää, jolloin kakkua alettaisiin oikeasti jakaa. -- Toinen vertaus, yhtä tuttu, on aasi ja porkkana. Puolueet ovat aaseja, asiasisällölliset päämäärät niitä turvan eteen ripustettuja porkkanoita.</p><p>Suuret aatteet synnyttävät myös puolueita, joista osa jatkaa elämistään kerran synnyttyään ja osa kuihtuu ja kuolee pois -- tuskin koskaan kuitenkaan siksi että se olisi saanut tehtävänsä tehtyä. Poliittisia liikkeitä kannattaakin tarkastella asiasisältöjen takana vaikuttavien toimintatarpeiden ja -motiivien kannalta, kysyä: &quot;Mikä tätä-ja-tätä aatteellista ideologiaa oikeasti motivoi, miksi juuri tällaiset-ja-tällaiset ihmiset ovat tunteneet tämän ideologian omakseen?&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>2.</p><p>Ikääntyneimmät meistä muistavat vielä sodanjälkeisen viisikymmenluvun ajat, kylmän sodan ja kilpavarustelun vuodet, jolloin kumpikin suurvalta vuoron perään suoritti toinen toistaan suurempia ydinkoeräjäytyksiä. Uutislähetykset ja sanomalehdet olivat täynnä tuhon uhkaa, jännite kasvoi ja kolmas maailmansota näytti monen poliitikon mielessä väistämättömältä. Totaalisen tuhon uhka oli laajuudessaan ja laadussaan jotain jota ei koskaan aiemmin oltu koettu. Koskaan aiemmin ei mikään säteilyn kaltainen näkymätön tappaja voinut tunkeutua vastaan panemattomasti kaikkialle -- nyt jokaisella oli radioaktiivisia aineita luissaan.</p><p>Ydinasevarustelua vastustavien tiedemiesten vetoomukset olivat voimattomia poliittisen kahtiajaon ja propagandan rinnalla. Bertrand Russellin, Albert Einsteinin, Linus Paulingin, Frederik Joliot-Curien, jne, perustama Pugwash-rauhanliike onnistui vain historiallisesti todistamaan sen, että kun toiseen vaakakuppiin pannaan poliittisten pukareiden taistelutahto ja toiseen vaakakuppiin maailman paras järki, politiikka voittaa aina. Vasta kun Russell popularisoi ja politisoi liikkeen, kaikkialla länsimaailman suurkaupungeissa järjestetyt, satoja tuhansia ihmisiä koonneet mielenosoitusmarssit saivat hallitukset varauksellisemmalle kannalle. Lopulta maanpäälliset räjäytykset kieltävä sopimus solmittiin 1963.</p><p>Psykohistoriallisesti tulkiten toisen maailmansodan jälkeinen kilpavarustelukierre kertoo isossa kokokuvassa siitä miten mahdotonta kansakuntia sosiopsykologisesti regressoivista konflikteista on päästä eroon. Aggressiot merkitsevät aina regressiota, ja regressiosta on vaikeaa ellei mahdotonta nousta. Sotaa käyneet maat kärsivät sotien jälkeen pitkään myös siviilielämässä lisääntyneestä väkivallasta. Rintamalinjoja jakava antagonistinen ajattelu on niin taantunutta ja vahvaa. &ndash;</p><p>Suurvaltapolitiikassa kahtiajakautumisen jatkumo urautui aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi itsenäistyvien siirtomaavaltioiden -- kuten muuten Suomenkin -- itsenäistymistä säännöllisesti seuraavissa sisällissodissa. Ei niinikään ole mikään ihme, että kun kylmän sodan uhkat jollain lailla lievittyivät maanpäälliset ydinräjäytykset kieltävän sopimuksen jälkeen, maailma edelleen tarvitsi vahvoja psyykkisiä uhkakuvia. Sellaisiksi muodostuivat <em>mutatis mutandis</em> sitten myös niin sanotun &quot;vihreän liikkeen&quot; esiin maalailemat uudet totaalisen tuhon ennusteet.</p><p>Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Kyse ei ole siitä, etteikö ydinräjäytyksiin liittynyt radioaktiivisen säteilyn uhka -- joka sekin sellaisenaan siis edelleen jatkoi olemassaoloaan &quot;vihreän liikkeen&quot; asiasisältönä, ydinvoiman vastaisena propaganda-aseena -- olisi todellista ja tiedollisesti perusteltua. Sitä se nimenomaan on. Radiumin keksijät maksoivat kovan hinnan siitä että olivat oikeassa. Mutta politiikka on jotain joka olennaisesti, olemuksellisesti, on muuta kuin mitä tiede ja tiedollinen ajattelu ovat.</p><p>Kyse on siitä että tositieto ei suinkaan ole ainoa tai edes eniten ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttava seikka. Jos se olisi, tiedemiehet voisivat koska tahansa puhua poliitikkojen päähän järkeä. Se ei onnistunut edes silloin kun panoksena todella oli tappavan säteilyn määrä. Tosiasiassa politiikka päihittää asiasisällöt mennen tullen &ndash; sekä isoissa että pienissä asioissa. Myös siellä missä asiat hävitetään näkyviltä muuttamalla ne &rdquo;talouden&rdquo; numeroiksi. &rdquo;Taloudeksi&rdquo; nimitetty uskonnollisen ajattelun nykymuoto vähät välittää perustavanlaatuisista elämän edellytyksistä, esimerkiksi yhteiskuntien sosiaalisen eheyden ehdoista.</p><p>Politiikassa vaikuttavat psyykkiselle syvätasolle sijoittuvat motiivit ja itsetarkoituksellinen valtataistelu, eikä propagandaksi muotoilluilla ohjelmilla, jotka toki saavat &quot;asiasisällöllisiä&quot; &quot;tiedollisia&quot; ilmentymiä, ole kuitenkaan politiikan kakkujuhlissa enempää kuin raakaa poliittista peliä peittelevä kulissinomainen rooli.</p><p>&nbsp;</p><p>3.</p><p>Vihreän liikkeen maailmanmittaisessa pioneeriajattelussa Rachel Carsonin kirja &rdquo;Äänetön kevät&rdquo; ilmestyi 1962, ja suomennettiin heti seuraavana vuonna. Juuri tuo kirja omasi sen tositiedollisen repertuaarin josta uusien, atomituhoa korvaavien uhkakuvien oli mahdollista kasvaa. Tiedollinen itäminen oli otollisessa maaperässä nopeaa. Pian &rdquo;atomien&rdquo; ja &rdquo;vedyn&rdquo; taikasanojen rinnalle tulivat siihen saakka aivan tuntemattomat käsitteet kuten &rdquo;ravintoketjut&rdquo;. Teemat laajenivat, yleinen ympäristön myrkyttyminen jäi yhdeksi niistä.</p><p>Sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien itsenäistymistaistelu muodostui maailmanlaajaksi nuoriso- ja arvovallankumoukseksi, joka omi aatteelliseen ohjelmistoonsa kaiken millä saattoi irtisanoutua ja ottaa etäisyyttä vanhempaan sukupolveen. Sotatraumojen väsyttämä ikääntyvä väki oli vähän liiankin helppo kukistettava, ja nuorison ideologinen ihanteellisuus saattoi kasvaa estoitta. Kukkaiskansan huumekokeilut jättivät itämään siitä lähtien ikuisen ongelmalähteen, eikä paljoa paremmin käynyt niille ideologioille jotka kehittyivät ydinaseiden vastaisen pasifismin rinnalle, mutta eivät omanneet samaa todellisuuspohjaa protestinsa asiasisällöksi.</p><p>Suomalainen vihreä liike syntyi aikalailla samojen piirien keskuudessa ja paljolti samoissa tiloissa joissa russellilaisen agitaation perillinen sadankomitealainen rauhanliike, feministinen Yhdistys 9, asunnottomien asiaa ajava Marraskuunliike, liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ja kolmannen maailman asioista kampanjoiva sekä selvästi jo politisoituva Tricont toimintaansa käynnistelivät. Tuollaisia aktivaatioita syntyi myös akuutimpien aiheiden ympärille &ndash; ja monessa kampanjassa olivat usein mukana samat aktivistit. Varsinainen politisoituminen -- siis poliittisiin puolueisiin liittyminen ja järjestäytyminen -- tuli kuvaan puhtaasti aatteellista &quot;yhden asian&quot; vaihetta vähän myöhemmin.</p><p>Muistan vielä miten tyytyväisiä luonnonsuojelijatyypit olivat saatuaan jonkin yhden palstan kymmenen senttiä pitkän uutisen jostain luonnontuhosta Helsingin Sanomiin. Tietoisuus ekologisista kysymyksistä syntyi vähitellen. Se on kaiken merkittävän, näkemyksiä perinpohjin mullistavan pioneeriajattelun sääntö &ndash; kaikki on aloitettava &quot;<em>from scratch</em>&quot;. Nalle Valtialan pamfletti &rdquo;Varokaa ihmistä&rdquo; oli meillä yksi ensimmäisiä kokonaisesityksiä, se ilmestyi 1968. Seuraavana vuonna ilmestyi suomennos Gordon Rattray Taylorin &rdquo;Biologisesta aikapommista&rdquo;, ja sitä seuraavana vuonna presidentti Kekkonen, joka oli monia radikaaleja paremmin ajan hermolla, viittasi uudenvuodenpuheessaan saman tekijän teokseen &rdquo;Tuomiopäivä&rdquo;.</p><p>Jos joku joskus tuossa varhaisessa vaiheessa olisi sanonut, että odottakaapa viisikymmentä vuotta niin nämä &rdquo;vihreiden&rdquo; edelläkävijöiden arvot ovat muuttuneet valtavirraksi, kukaan ei olisi uskonut. Niin kuitenkin tapahtui. Niin koko länsivetoisessa maailmassa kuin myös meillä kotosuomessa. &ndash; Koijärvellä 1979 oltiin jo toimintaan organisoituvassa vaiheessa. Kansalaistottelemattomuudesta oli 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneista aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäynneistä saatu esimerkkiä, ja jotkut ehkä olleet niissä mukanakin. &ndash; Puolueeksi vihreä liike järjestäytyi 1988.</p><p>Järjestäytymiskehitys edustaa edelläkävijöiden pioneeriajattelussa jo sitä vaihetta jolloin ideologia alkaa institutionalisoitua. Se on siis jo tavallaan melkoisen sementoitua ajattelua -- ja instituutiot sitten alkavat elää omaa jo olennaisesti itsetarkoituksellista elämäänsä. Puolue on tai siitä väistämättä tulee pelkkä instituutio. Jos käy niinkuin maailman vihreälle liikkeelle kävi, muutos niin ajattelussa kuin institutionalisoitumisessa on yleismaailmallista mittaluokkaa. Moneen aikaan ei enää maailmassa ole ollut montakaan valtiota joka ei tuntisi hienoksi ylläpitää hallituksessaan jonkinlaista ympäristöministeriötä.</p><p>&nbsp;</p><p>4.</p><p>Valtavirtaahan kaikki nuorisovallankumouksen arvot nyt ovat. &quot;Jäljestätulevien valtavat laumat&quot; ovat nuo yleismaailmalliset arvosisällöt nyt sisäistäneet -- sikäli kuin nyt valtavirta-ajattelu koskaan mitään varsinaisesti sisäistää. Enempihän siinä on aina kyse jostakin jolle yhteiskunnassa vain on kasvanut statusarvoa. Edelläkävijöiden ajattelu ei vähitellen levitessään suinkaan sisällöllisesti kehity, päinvastoin, se menettää kärkensä ja kriittisyytensä, ja institutionalisoituu konformismilla kuorrutetuksi kliseeksi.</p><p>Politisoitunut vihreä agenda on aikanaan haastanut koko puoluekentän, ja muutkin puolueet ovat omaksuneet omaan propaganda-arsenaaliinsa vihreitä teemoja. Vihreiden oma agiteeraava voima on tuon aatteellisen liukenemisen seurauksena laimentunut, ja joissakin maissa vihreät ovat jo äänestäjien hävittyä jäämässä poliittisen vaikutuskoneiston ulkopuolelle. Poliittisella kentällä on näin ollen käynnissä itse asiassa sama edelläkävijä-aatteiden lanseerautumiskehitys, joka tapahtuu maailmassa yleisemminkin. Viisikymmentä vuotta poliittiseksi propagandaksi vaihtunutta pioneeriajattelua &ndash; jäljellä tänä päivänä on enää jo syntymälahjana annettua latteaa näennäisen &rdquo;valistunutta&rdquo; valtavirta-ajattelua.</p><p>On huomattava, etteivät valtavirta-arvot yhteisöilmiönä ole koskaan sama asia kuin kansalaisten enemmistön mielipidemittauksissa kannattamat arvot. Valtavirta-arvot ovat ikään kuin &quot;virallista&quot; hyväksyntää ja auktorisointia nauttivia arvoja, jotka otetaan &quot;annettuina&quot; ja joita ei kyseenalaisteta. Ne ovat yhteiskunnan julkispintaa, jota toistetaan itseisarvoisena ja kyseenalaistamatta aivan kaikissa yhteyksissä. Ne ovat eräänlainen vallitsevan ajattelun alusta tai taustajärjestelmä, johon kaikkea suhteutetaan &ndash; myös niitä arvoja joita kansan enemmistö &rdquo;sisimmässään&rdquo; pitää hyvinä. Wittgensteinilaisittain yleisesti hyväksytty &rdquo;varmuuden&rdquo; komponentti on kuin kaikelle tiedolliselle ajattelulle välttämätön käsitteellinen vedenpinta, jonka päällä yleisesti &rdquo;järkevänä&rdquo; koettu puhe kelluu.</p><p>Itse asiassa ne toimivat jopa totuudellisuuden kriteereinä. Sillä on olemassa yleisesti hyväksytty virallinen julkinen &rdquo;totuus&rdquo;, jota ei niin vain horjuteta. Ei vaikka siinä ei olisi mitään totta.</p><p>Durkheimilaisen sosiologian mukaan valtavirta-arvoilla on ominaisuuksia, jotka liittyvät enemmän niiden statusasemaan ja auktorisoivaan mahtiin kuin niiden kulloiseenkin sisältöön. &rdquo;Vihreät arvot&quot; ovat pinnalle noustuaan olleet auktorisoituja &quot;totuuksia&quot;, ja itseään nimenomaan &quot;sivistyneenä ja suvaitsevana&quot; pitävä &quot;eliitti&quot; -- jonka olemassaolo on myös yhteiskunnallinen vakio -- mukaanlukien tiedonvälityksen edustajat -- on nyt elänyt tällaisessa &quot;punavihreässä kuplassa&quot;. Siinä kuplassa elävät eivät tietenkään itse pysty kyseenalaistamaan omaa &rdquo;järkeään&rdquo;.</p><p>Siksi uutiset eivät kerro oikeita totuuksia -- ne kertovat vain sen mikä vallitsevassa valtavirta-ajattelussa on omiaan tukemaan vallitsevia totuusarvoja. Ja valtavirta-ajattelun omaksuneet todella kokevat sen &quot;totena&quot;. Se varsinainen totuus muhii jossakin yhteiskunnan julkispinnan alla -- ja jos puhumattomuuden pinta on esimerkiksi journalistisen kyvyttömyyden seurauksena muurattu pahasti umpeen, nuo uudet totuudet purkautuvat esille lopulta hallitsemattomina ja ehkä väkivaltaisinakin.</p><p>Jos pitäisi antaa malleja siitä miten perusteellisesti harhassa valtavirta-ajattelu voi olla, sanoisin, että esimerkiksi &quot;suvaitsevuuden&quot; ymmärtäminen kuin siinä olisi kyse <em>moraaliarvosta </em>on yksi &quot;punavihreän kuplan&quot; perustavimmanlaatuisista älyllisistä väistöliikkeistä. Moraaliarvot ovat olemassa vain tietyn moraalin sisällä, ja moraali on ratkaisevan tärkeä yhteisöllisen eheyden liima-aine. Puhuminen &rdquo;suvaitsevuudesta&rdquo; kuin se olisi yksilön valittavissa oleva arvo estää meitä näkemästä tosiasiaa, etteivät yksilötason asenteet ratkaise eriperusteisten moraalijärjestelmien tai yleensä yhteisötason kulttuurisen yhteensopimattomuuden ongelmia.</p><p>Toinen esimerkki on se, että voimme puhua &quot;monikulttuurisuudesta&quot; kuin se olisi jokin yleisesti hyväksyttävä yhteiskuntatilanne, vaikka siinä on kyse nimenomaan ja pelkästään poliittisesta ideologiasta ja propagandasta.</p><p>&nbsp;</p><p>5.</p><p>On ihmetelty miksi suomalainen vihreä liike pitää sisällään niin erilaisista poliittisista suunnista tulleita ihmisiä. Sille on kaksi syytä. Ensinnäkin on niin että 60-luvun nuorisovallankumous oli olennaisin osin opiskelijakapinaa, ja yliopistoihin tosiaan tuolloin tuli oppilaita kaikenlaisista poliittisista kodeista. Toinen juttu on se että vihreän liikkeen puolueeksi järjestäytyminen tapahtui meillä vaiheessa jolloin puolueita hajosi ja niiden aktiivit etsivät uutta kotia. Mukaan tuli varsinkin liberaaleja, ja kokonaan toiselta laidalta tunsivat vetoa vihreitä maailmanmittaisia fantasioita kohtaan aiemmin maailmanvallankumouksesta haaveilleet taistolaiset.</p><p>Liberalistit inhoavat riippuvuuksia ja haluavat aina lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Uusi alku uuden alun perään. Entinen on unohdettava, ihan sama mitä se oli. Stallarit inhoavat sitä mitä pöydässä tarjotaan, kapitalismia, eivätkä ikinä halua unohtaa sen iljettävyyttä. He haluavat puhdistaa sen pöydältä. Kummatkin ovat saman pöydän ääressä.</p><p>Psyykenrakenteen kannalta kaikki vihreät ovat toki aika kaavamaisia tyyppejä, jotka kiinnittyvät esimerkiksi erilaisiin tuhon ja tuhoamisen mielikuviin ja muotoihin. Siksi vihreän liikkeen historia on sarja maailmanlopun variaatioita, jotka vihreän liikkeen viisikymmenvuotisen taipaleen varrella ovat heitä milloinkin puhutelleet. Raaka-aineiden ehtyminen, ympäristön myrkyttyminen, ydinkatastrofit, ekokatastrofit, ravintoketjujen katkeamiset ja lajien sukupuutot, teollinen hyvinvointi ja kerskakulutus, otsonikato, uusi jääkausi, ja nyt viimeisimpänä ilmaston lämpeneminen -- siinä osa sitä eskatologista ikonikuvastoa joka vihreässä ideologiassa on eri versioina kannattajia vuosien varrella puhutellut ja ollut varsinainen todellinen syvätason motiivi.</p><p>Olen joskus kirjoittanut siitä, miten vastakkaisille ideologisille orientaatioille on ominaista sama motivaatiopohja ja psyykendynamiikka, eikä ole siis ihme että nimenomaan toisensa aatevihollisina tunnistavat ihmiset löytävät toisistaan myös yhteisen sävelen. Esimerkiksi kiihkouskovaisista tulee helposti kiihkoateisteja, porvariskodin kasvateista taistolaiskommunisteja, mässäilijöistä nälkiinnyttämisestä tyydytystä tuntevia askeetteja, jne. --</p><p>Kaikkia aatteellisia äärilaitoja yhdistävä ilmiö onkin tuollainen ääri-individualismi &ndash; ääri-ihmisillä on aina erityisellä tavalla korostunut itseidentifioinnin tarve. Siksi he erityisellä idealistisella tavalla kiinnittyvät heitä puhutteleviin ideologioihin.</p><p>Niin sanotussa &rdquo;punavihreässä kuplassa&rdquo; eletään narsismin asteelle kasvaneen individualismin vallassa &ndash; vain narsistinen itserefleksio voi selittää sitä näennäistä ristiriitaisuutta joka &rdquo;punavihreään&rdquo; ajatteluun sisäänrakentuu. Juuri narsistinen itserefleksio kokee palkitsevaksi poikkeavuuden ja &rdquo;toiseuden&rdquo; ihannoinnin, irtioton sosiaali- ja kulttuuritaustoista ja lopulta itsensä määrittelemisen &quot;kielteisestä käsin&quot; &ndash; eli tarpeen rakentaa vahvoja projektiivisia viholliskuvia. &ndash; Autoeroottinen narsismi on oikeastaan ainoa selitys joka tekee ymmärrettäviksi miksi joku voi rakastua vieraskulttuureihin niin sokeasti, ettei esimerkiksi tällaisille kulttuureille ominainen ihmisoikeuksien totaalinen kunnioittamattomuus muodosta mitään ongelmaa.</p><p>&nbsp;</p><p>6.</p><p>Pioneeriajattelun lanseerautuminen valtavirta-ajatteluksi noin viidenkymmenen vuoden viiveellä on se yhteiskunnallinen yhteisöilmiö, jonka sosiologisiin lainalaisuuksiin kannattaa paneutua. Vihreä ajattelu todellakin löi maailmanlaajasti läpi, vaikka tämän ajattelun &quot;tiedolliset&quot; sisällöt -- eli erilaiset versiot maailmanlopputeemasta -- vaihtelivatkin matkan varrella jatkuvasti. Mielikuvat katastrofeista ovat kuitenkin olleet pohjimmaisena motivaationa ja keskustelun keskiössä koko ajan.</p><p>Narsismi on sitten ihan viime aikoina tullut ja korjannut koko potin -- ja se on varmaan sitten jo kaiken tiedollisesti rakennellun ajattelun hajoamisilmiö. Jäljelle jää enää typeriä hyökkäilyjä &quot;populismia&quot; ja niin sanottua &quot;rasismia&quot; vastaan, erilaisten poikkeavuuksien ja vieraskulttuurien ihannointia, sekä kaiken takana koko ajan vahvasti vaikuttanut tarve määritellä itseä &quot;kielteisestä käsin&quot; -- eli pystyttämällä projektiivisia tuho- ja viholliskuvia. Niiden todellisiksi kokeminen ei aina tapahdu itsestään, vaikka valtavirran tiedonvälitys tarjoaa jatkuvaa vahvistusvinoutumaa. Joskus aate vaatii ryhmävahvistautumista ja todellisuusefektejä &ndash; tekoja sanojen sijaan. Se on kaikkien rasistijahtaajien ja terroristien yhteinen agenda.</p><p>Mutta laajasti &ndash; valtavirta-ajattelua koskien &ndash; edellisten sukupolvien räyhähengistä on tullut entisiä kapinallisia ja nykyisiä hyvinvointimassaan häviäviä, vihreitä äänestäviä, hyvätuloisia yhteiskunnan esimerkkihenkilöitä. Heillä ei ole enää mitään käsitystä siitä tiestä jonka heidän &rdquo;totuutensa&rdquo; on taivaltanut ennen kuin siitä tuli heille annettu ajatusmaailma. Verrattuna ydinkoeräjäytysten aikaan ja kolmannen maailmansodan uhkaan heidän halunsa kirjoittaa maailmanhistoria uusiksi Georgian tai Ukrainan tapausten kaltaisten seikkojen perusteella on naurettavaa.</p><p>Tällä hetkellä CND:n, russellilaisen rauhanliikkeen aikanaan tunnuksekseen ottama harakanvarvasmerkki, rauhanmerkki, jota esimerkiksi Einsteinin yksi manttelinperijä Stephen Hawking kantaa rintapielessään, taitaa olla maailman laajimmin levinnyt logo. Greenpeace otti tuon merkin ja liimasi siihen vain oman nimensä päälle. Se on yksi tapa omia perinne omien intressien alustaksi. Vihreällä liikkeellä on noita tapoja riittänyt. On tultu pitkä matka, mutta maisema autioituu ja olkiukotkin hajoavat tuuleen. Viha pitää miestä kasassa vielä hetken.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

1. 

Poliittisia liikkeitä pitää tarkastella jatkumoina joiden ajamat asiasisällöt tulevat ja menevät, mutta motivoiva dynaaminen draivi pysyy suunnilleen samana ja voi jopa puhutella sukupolvia toisensa perään.

Itse asiassa itsekunkin puolueen historia voitaisiin kirjoittaa kirjavana valikoimana historiallisia asiasisältöjä, jotka yleisen yhteiskunnallisen muutoksen virrassa nousevat pyörteistä pinnalle, nostattavat aikansa kohuja ja kuohuja, seilataan läpi purjeet komeasti pullollaan, ja häviävät puoluepurren vanaveteen -- se on jatkuvaa taistelua, pinnalla pysymistä, reitin valintaa, ruorin pyöritystä, miehistön motivoimista, kannattajien kannustusta. Päivänpoliittinen haaste on aina niin tiukka, ettei kukaan oikeastaan koskaan edes mieti mistä kaikki alkoi ja miksi kaikki jatkuu, kohinan koskaan lakkaamatta ja tuulen tyyntymättä, päämäärän häämöttäessä aina seuraavan saaren, niemen tai joenmutkan takana.

Tunnettua vertausta käyttäen: kaikki poliittiset puolueet leipovat aina omaa kakkuaan, eikä kakun jakamisen aika tule koskaan. Koskaan se ei ole ollut, ei ole, eikä koskaan tule olemaan kyllin iso, eikä koskaan tule sitä päämäärän päivää, jolloin kakkua alettaisiin oikeasti jakaa. -- Toinen vertaus, yhtä tuttu, on aasi ja porkkana. Puolueet ovat aaseja, asiasisällölliset päämäärät niitä turvan eteen ripustettuja porkkanoita.

Suuret aatteet synnyttävät myös puolueita, joista osa jatkaa elämistään kerran synnyttyään ja osa kuihtuu ja kuolee pois -- tuskin koskaan kuitenkaan siksi että se olisi saanut tehtävänsä tehtyä. Poliittisia liikkeitä kannattaakin tarkastella asiasisältöjen takana vaikuttavien toimintatarpeiden ja -motiivien kannalta, kysyä: "Mikä tätä-ja-tätä aatteellista ideologiaa oikeasti motivoi, miksi juuri tällaiset-ja-tällaiset ihmiset ovat tunteneet tämän ideologian omakseen?"

 

2.

Ikääntyneimmät meistä muistavat vielä sodanjälkeisen viisikymmenluvun ajat, kylmän sodan ja kilpavarustelun vuodet, jolloin kumpikin suurvalta vuoron perään suoritti toinen toistaan suurempia ydinkoeräjäytyksiä. Uutislähetykset ja sanomalehdet olivat täynnä tuhon uhkaa, jännite kasvoi ja kolmas maailmansota näytti monen poliitikon mielessä väistämättömältä. Totaalisen tuhon uhka oli laajuudessaan ja laadussaan jotain jota ei koskaan aiemmin oltu koettu. Koskaan aiemmin ei mikään säteilyn kaltainen näkymätön tappaja voinut tunkeutua vastaan panemattomasti kaikkialle -- nyt jokaisella oli radioaktiivisia aineita luissaan.

Ydinasevarustelua vastustavien tiedemiesten vetoomukset olivat voimattomia poliittisen kahtiajaon ja propagandan rinnalla. Bertrand Russellin, Albert Einsteinin, Linus Paulingin, Frederik Joliot-Curien, jne, perustama Pugwash-rauhanliike onnistui vain historiallisesti todistamaan sen, että kun toiseen vaakakuppiin pannaan poliittisten pukareiden taistelutahto ja toiseen vaakakuppiin maailman paras järki, politiikka voittaa aina. Vasta kun Russell popularisoi ja politisoi liikkeen, kaikkialla länsimaailman suurkaupungeissa järjestetyt, satoja tuhansia ihmisiä koonneet mielenosoitusmarssit saivat hallitukset varauksellisemmalle kannalle. Lopulta maanpäälliset räjäytykset kieltävä sopimus solmittiin 1963.

Psykohistoriallisesti tulkiten toisen maailmansodan jälkeinen kilpavarustelukierre kertoo isossa kokokuvassa siitä miten mahdotonta kansakuntia sosiopsykologisesti regressoivista konflikteista on päästä eroon. Aggressiot merkitsevät aina regressiota, ja regressiosta on vaikeaa ellei mahdotonta nousta. Sotaa käyneet maat kärsivät sotien jälkeen pitkään myös siviilielämässä lisääntyneestä väkivallasta. Rintamalinjoja jakava antagonistinen ajattelu on niin taantunutta ja vahvaa. –

Suurvaltapolitiikassa kahtiajakautumisen jatkumo urautui aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi itsenäistyvien siirtomaavaltioiden -- kuten muuten Suomenkin -- itsenäistymistä säännöllisesti seuraavissa sisällissodissa. Ei niinikään ole mikään ihme, että kun kylmän sodan uhkat jollain lailla lievittyivät maanpäälliset ydinräjäytykset kieltävän sopimuksen jälkeen, maailma edelleen tarvitsi vahvoja psyykkisiä uhkakuvia. Sellaisiksi muodostuivat mutatis mutandis sitten myös niin sanotun "vihreän liikkeen" esiin maalailemat uudet totaalisen tuhon ennusteet.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Kyse ei ole siitä, etteikö ydinräjäytyksiin liittynyt radioaktiivisen säteilyn uhka -- joka sekin sellaisenaan siis edelleen jatkoi olemassaoloaan "vihreän liikkeen" asiasisältönä, ydinvoiman vastaisena propaganda-aseena -- olisi todellista ja tiedollisesti perusteltua. Sitä se nimenomaan on. Radiumin keksijät maksoivat kovan hinnan siitä että olivat oikeassa. Mutta politiikka on jotain joka olennaisesti, olemuksellisesti, on muuta kuin mitä tiede ja tiedollinen ajattelu ovat.

Kyse on siitä että tositieto ei suinkaan ole ainoa tai edes eniten ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttava seikka. Jos se olisi, tiedemiehet voisivat koska tahansa puhua poliitikkojen päähän järkeä. Se ei onnistunut edes silloin kun panoksena todella oli tappavan säteilyn määrä. Tosiasiassa politiikka päihittää asiasisällöt mennen tullen – sekä isoissa että pienissä asioissa. Myös siellä missä asiat hävitetään näkyviltä muuttamalla ne ”talouden” numeroiksi. ”Taloudeksi” nimitetty uskonnollisen ajattelun nykymuoto vähät välittää perustavanlaatuisista elämän edellytyksistä, esimerkiksi yhteiskuntien sosiaalisen eheyden ehdoista.

Politiikassa vaikuttavat psyykkiselle syvätasolle sijoittuvat motiivit ja itsetarkoituksellinen valtataistelu, eikä propagandaksi muotoilluilla ohjelmilla, jotka toki saavat "asiasisällöllisiä" "tiedollisia" ilmentymiä, ole kuitenkaan politiikan kakkujuhlissa enempää kuin raakaa poliittista peliä peittelevä kulissinomainen rooli.

 

3.

Vihreän liikkeen maailmanmittaisessa pioneeriajattelussa Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät” ilmestyi 1962, ja suomennettiin heti seuraavana vuonna. Juuri tuo kirja omasi sen tositiedollisen repertuaarin josta uusien, atomituhoa korvaavien uhkakuvien oli mahdollista kasvaa. Tiedollinen itäminen oli otollisessa maaperässä nopeaa. Pian ”atomien” ja ”vedyn” taikasanojen rinnalle tulivat siihen saakka aivan tuntemattomat käsitteet kuten ”ravintoketjut”. Teemat laajenivat, yleinen ympäristön myrkyttyminen jäi yhdeksi niistä.

Sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien itsenäistymistaistelu muodostui maailmanlaajaksi nuoriso- ja arvovallankumoukseksi, joka omi aatteelliseen ohjelmistoonsa kaiken millä saattoi irtisanoutua ja ottaa etäisyyttä vanhempaan sukupolveen. Sotatraumojen väsyttämä ikääntyvä väki oli vähän liiankin helppo kukistettava, ja nuorison ideologinen ihanteellisuus saattoi kasvaa estoitta. Kukkaiskansan huumekokeilut jättivät itämään siitä lähtien ikuisen ongelmalähteen, eikä paljoa paremmin käynyt niille ideologioille jotka kehittyivät ydinaseiden vastaisen pasifismin rinnalle, mutta eivät omanneet samaa todellisuuspohjaa protestinsa asiasisällöksi.

Suomalainen vihreä liike syntyi aikalailla samojen piirien keskuudessa ja paljolti samoissa tiloissa joissa russellilaisen agitaation perillinen sadankomitealainen rauhanliike, feministinen Yhdistys 9, asunnottomien asiaa ajava Marraskuunliike, liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ja kolmannen maailman asioista kampanjoiva sekä selvästi jo politisoituva Tricont toimintaansa käynnistelivät. Tuollaisia aktivaatioita syntyi myös akuutimpien aiheiden ympärille – ja monessa kampanjassa olivat usein mukana samat aktivistit. Varsinainen politisoituminen -- siis poliittisiin puolueisiin liittyminen ja järjestäytyminen -- tuli kuvaan puhtaasti aatteellista "yhden asian" vaihetta vähän myöhemmin.

Muistan vielä miten tyytyväisiä luonnonsuojelijatyypit olivat saatuaan jonkin yhden palstan kymmenen senttiä pitkän uutisen jostain luonnontuhosta Helsingin Sanomiin. Tietoisuus ekologisista kysymyksistä syntyi vähitellen. Se on kaiken merkittävän, näkemyksiä perinpohjin mullistavan pioneeriajattelun sääntö – kaikki on aloitettava "from scratch". Nalle Valtialan pamfletti ”Varokaa ihmistä” oli meillä yksi ensimmäisiä kokonaisesityksiä, se ilmestyi 1968. Seuraavana vuonna ilmestyi suomennos Gordon Rattray Taylorin ”Biologisesta aikapommista”, ja sitä seuraavana vuonna presidentti Kekkonen, joka oli monia radikaaleja paremmin ajan hermolla, viittasi uudenvuodenpuheessaan saman tekijän teokseen ”Tuomiopäivä”.

Jos joku joskus tuossa varhaisessa vaiheessa olisi sanonut, että odottakaapa viisikymmentä vuotta niin nämä ”vihreiden” edelläkävijöiden arvot ovat muuttuneet valtavirraksi, kukaan ei olisi uskonut. Niin kuitenkin tapahtui. Niin koko länsivetoisessa maailmassa kuin myös meillä kotosuomessa. – Koijärvellä 1979 oltiin jo toimintaan organisoituvassa vaiheessa. Kansalaistottelemattomuudesta oli 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneista aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäynneistä saatu esimerkkiä, ja jotkut ehkä olleet niissä mukanakin. – Puolueeksi vihreä liike järjestäytyi 1988.

Järjestäytymiskehitys edustaa edelläkävijöiden pioneeriajattelussa jo sitä vaihetta jolloin ideologia alkaa institutionalisoitua. Se on siis jo tavallaan melkoisen sementoitua ajattelua -- ja instituutiot sitten alkavat elää omaa jo olennaisesti itsetarkoituksellista elämäänsä. Puolue on tai siitä väistämättä tulee pelkkä instituutio. Jos käy niinkuin maailman vihreälle liikkeelle kävi, muutos niin ajattelussa kuin institutionalisoitumisessa on yleismaailmallista mittaluokkaa. Moneen aikaan ei enää maailmassa ole ollut montakaan valtiota joka ei tuntisi hienoksi ylläpitää hallituksessaan jonkinlaista ympäristöministeriötä.

 

4.

Valtavirtaahan kaikki nuorisovallankumouksen arvot nyt ovat. "Jäljestätulevien valtavat laumat" ovat nuo yleismaailmalliset arvosisällöt nyt sisäistäneet -- sikäli kuin nyt valtavirta-ajattelu koskaan mitään varsinaisesti sisäistää. Enempihän siinä on aina kyse jostakin jolle yhteiskunnassa vain on kasvanut statusarvoa. Edelläkävijöiden ajattelu ei vähitellen levitessään suinkaan sisällöllisesti kehity, päinvastoin, se menettää kärkensä ja kriittisyytensä, ja institutionalisoituu konformismilla kuorrutetuksi kliseeksi.

Politisoitunut vihreä agenda on aikanaan haastanut koko puoluekentän, ja muutkin puolueet ovat omaksuneet omaan propaganda-arsenaaliinsa vihreitä teemoja. Vihreiden oma agiteeraava voima on tuon aatteellisen liukenemisen seurauksena laimentunut, ja joissakin maissa vihreät ovat jo äänestäjien hävittyä jäämässä poliittisen vaikutuskoneiston ulkopuolelle. Poliittisella kentällä on näin ollen käynnissä itse asiassa sama edelläkävijä-aatteiden lanseerautumiskehitys, joka tapahtuu maailmassa yleisemminkin. Viisikymmentä vuotta poliittiseksi propagandaksi vaihtunutta pioneeriajattelua – jäljellä tänä päivänä on enää jo syntymälahjana annettua latteaa näennäisen ”valistunutta” valtavirta-ajattelua.

On huomattava, etteivät valtavirta-arvot yhteisöilmiönä ole koskaan sama asia kuin kansalaisten enemmistön mielipidemittauksissa kannattamat arvot. Valtavirta-arvot ovat ikään kuin "virallista" hyväksyntää ja auktorisointia nauttivia arvoja, jotka otetaan "annettuina" ja joita ei kyseenalaisteta. Ne ovat yhteiskunnan julkispintaa, jota toistetaan itseisarvoisena ja kyseenalaistamatta aivan kaikissa yhteyksissä. Ne ovat eräänlainen vallitsevan ajattelun alusta tai taustajärjestelmä, johon kaikkea suhteutetaan – myös niitä arvoja joita kansan enemmistö ”sisimmässään” pitää hyvinä. Wittgensteinilaisittain yleisesti hyväksytty ”varmuuden” komponentti on kuin kaikelle tiedolliselle ajattelulle välttämätön käsitteellinen vedenpinta, jonka päällä yleisesti ”järkevänä” koettu puhe kelluu.

Itse asiassa ne toimivat jopa totuudellisuuden kriteereinä. Sillä on olemassa yleisesti hyväksytty virallinen julkinen ”totuus”, jota ei niin vain horjuteta. Ei vaikka siinä ei olisi mitään totta.

Durkheimilaisen sosiologian mukaan valtavirta-arvoilla on ominaisuuksia, jotka liittyvät enemmän niiden statusasemaan ja auktorisoivaan mahtiin kuin niiden kulloiseenkin sisältöön. ”Vihreät arvot" ovat pinnalle noustuaan olleet auktorisoituja "totuuksia", ja itseään nimenomaan "sivistyneenä ja suvaitsevana" pitävä "eliitti" -- jonka olemassaolo on myös yhteiskunnallinen vakio -- mukaanlukien tiedonvälityksen edustajat -- on nyt elänyt tällaisessa "punavihreässä kuplassa". Siinä kuplassa elävät eivät tietenkään itse pysty kyseenalaistamaan omaa ”järkeään”.

Siksi uutiset eivät kerro oikeita totuuksia -- ne kertovat vain sen mikä vallitsevassa valtavirta-ajattelussa on omiaan tukemaan vallitsevia totuusarvoja. Ja valtavirta-ajattelun omaksuneet todella kokevat sen "totena". Se varsinainen totuus muhii jossakin yhteiskunnan julkispinnan alla -- ja jos puhumattomuuden pinta on esimerkiksi journalistisen kyvyttömyyden seurauksena muurattu pahasti umpeen, nuo uudet totuudet purkautuvat esille lopulta hallitsemattomina ja ehkä väkivaltaisinakin.

Jos pitäisi antaa malleja siitä miten perusteellisesti harhassa valtavirta-ajattelu voi olla, sanoisin, että esimerkiksi "suvaitsevuuden" ymmärtäminen kuin siinä olisi kyse moraaliarvosta on yksi "punavihreän kuplan" perustavimmanlaatuisista älyllisistä väistöliikkeistä. Moraaliarvot ovat olemassa vain tietyn moraalin sisällä, ja moraali on ratkaisevan tärkeä yhteisöllisen eheyden liima-aine. Puhuminen ”suvaitsevuudesta” kuin se olisi yksilön valittavissa oleva arvo estää meitä näkemästä tosiasiaa, etteivät yksilötason asenteet ratkaise eriperusteisten moraalijärjestelmien tai yleensä yhteisötason kulttuurisen yhteensopimattomuuden ongelmia.

Toinen esimerkki on se, että voimme puhua "monikulttuurisuudesta" kuin se olisi jokin yleisesti hyväksyttävä yhteiskuntatilanne, vaikka siinä on kyse nimenomaan ja pelkästään poliittisesta ideologiasta ja propagandasta.

 

5.

On ihmetelty miksi suomalainen vihreä liike pitää sisällään niin erilaisista poliittisista suunnista tulleita ihmisiä. Sille on kaksi syytä. Ensinnäkin on niin että 60-luvun nuorisovallankumous oli olennaisin osin opiskelijakapinaa, ja yliopistoihin tosiaan tuolloin tuli oppilaita kaikenlaisista poliittisista kodeista. Toinen juttu on se että vihreän liikkeen puolueeksi järjestäytyminen tapahtui meillä vaiheessa jolloin puolueita hajosi ja niiden aktiivit etsivät uutta kotia. Mukaan tuli varsinkin liberaaleja, ja kokonaan toiselta laidalta tunsivat vetoa vihreitä maailmanmittaisia fantasioita kohtaan aiemmin maailmanvallankumouksesta haaveilleet taistolaiset.

Liberalistit inhoavat riippuvuuksia ja haluavat aina lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Uusi alku uuden alun perään. Entinen on unohdettava, ihan sama mitä se oli. Stallarit inhoavat sitä mitä pöydässä tarjotaan, kapitalismia, eivätkä ikinä halua unohtaa sen iljettävyyttä. He haluavat puhdistaa sen pöydältä. Kummatkin ovat saman pöydän ääressä.

Psyykenrakenteen kannalta kaikki vihreät ovat toki aika kaavamaisia tyyppejä, jotka kiinnittyvät esimerkiksi erilaisiin tuhon ja tuhoamisen mielikuviin ja muotoihin. Siksi vihreän liikkeen historia on sarja maailmanlopun variaatioita, jotka vihreän liikkeen viisikymmenvuotisen taipaleen varrella ovat heitä milloinkin puhutelleet. Raaka-aineiden ehtyminen, ympäristön myrkyttyminen, ydinkatastrofit, ekokatastrofit, ravintoketjujen katkeamiset ja lajien sukupuutot, teollinen hyvinvointi ja kerskakulutus, otsonikato, uusi jääkausi, ja nyt viimeisimpänä ilmaston lämpeneminen -- siinä osa sitä eskatologista ikonikuvastoa joka vihreässä ideologiassa on eri versioina kannattajia vuosien varrella puhutellut ja ollut varsinainen todellinen syvätason motiivi.

Olen joskus kirjoittanut siitä, miten vastakkaisille ideologisille orientaatioille on ominaista sama motivaatiopohja ja psyykendynamiikka, eikä ole siis ihme että nimenomaan toisensa aatevihollisina tunnistavat ihmiset löytävät toisistaan myös yhteisen sävelen. Esimerkiksi kiihkouskovaisista tulee helposti kiihkoateisteja, porvariskodin kasvateista taistolaiskommunisteja, mässäilijöistä nälkiinnyttämisestä tyydytystä tuntevia askeetteja, jne. --

Kaikkia aatteellisia äärilaitoja yhdistävä ilmiö onkin tuollainen ääri-individualismi – ääri-ihmisillä on aina erityisellä tavalla korostunut itseidentifioinnin tarve. Siksi he erityisellä idealistisella tavalla kiinnittyvät heitä puhutteleviin ideologioihin.

Niin sanotussa ”punavihreässä kuplassa” eletään narsismin asteelle kasvaneen individualismin vallassa – vain narsistinen itserefleksio voi selittää sitä näennäistä ristiriitaisuutta joka ”punavihreään” ajatteluun sisäänrakentuu. Juuri narsistinen itserefleksio kokee palkitsevaksi poikkeavuuden ja ”toiseuden” ihannoinnin, irtioton sosiaali- ja kulttuuritaustoista ja lopulta itsensä määrittelemisen "kielteisestä käsin" – eli tarpeen rakentaa vahvoja projektiivisia viholliskuvia. – Autoeroottinen narsismi on oikeastaan ainoa selitys joka tekee ymmärrettäviksi miksi joku voi rakastua vieraskulttuureihin niin sokeasti, ettei esimerkiksi tällaisille kulttuureille ominainen ihmisoikeuksien totaalinen kunnioittamattomuus muodosta mitään ongelmaa.

 

6.

Pioneeriajattelun lanseerautuminen valtavirta-ajatteluksi noin viidenkymmenen vuoden viiveellä on se yhteiskunnallinen yhteisöilmiö, jonka sosiologisiin lainalaisuuksiin kannattaa paneutua. Vihreä ajattelu todellakin löi maailmanlaajasti läpi, vaikka tämän ajattelun "tiedolliset" sisällöt -- eli erilaiset versiot maailmanlopputeemasta -- vaihtelivatkin matkan varrella jatkuvasti. Mielikuvat katastrofeista ovat kuitenkin olleet pohjimmaisena motivaationa ja keskustelun keskiössä koko ajan.

Narsismi on sitten ihan viime aikoina tullut ja korjannut koko potin -- ja se on varmaan sitten jo kaiken tiedollisesti rakennellun ajattelun hajoamisilmiö. Jäljelle jää enää typeriä hyökkäilyjä "populismia" ja niin sanottua "rasismia" vastaan, erilaisten poikkeavuuksien ja vieraskulttuurien ihannointia, sekä kaiken takana koko ajan vahvasti vaikuttanut tarve määritellä itseä "kielteisestä käsin" -- eli pystyttämällä projektiivisia tuho- ja viholliskuvia. Niiden todellisiksi kokeminen ei aina tapahdu itsestään, vaikka valtavirran tiedonvälitys tarjoaa jatkuvaa vahvistusvinoutumaa. Joskus aate vaatii ryhmävahvistautumista ja todellisuusefektejä – tekoja sanojen sijaan. Se on kaikkien rasistijahtaajien ja terroristien yhteinen agenda.

Mutta laajasti – valtavirta-ajattelua koskien – edellisten sukupolvien räyhähengistä on tullut entisiä kapinallisia ja nykyisiä hyvinvointimassaan häviäviä, vihreitä äänestäviä, hyvätuloisia yhteiskunnan esimerkkihenkilöitä. Heillä ei ole enää mitään käsitystä siitä tiestä jonka heidän ”totuutensa” on taivaltanut ennen kuin siitä tuli heille annettu ajatusmaailma. Verrattuna ydinkoeräjäytysten aikaan ja kolmannen maailmansodan uhkaan heidän halunsa kirjoittaa maailmanhistoria uusiksi Georgian tai Ukrainan tapausten kaltaisten seikkojen perusteella on naurettavaa.

Tällä hetkellä CND:n, russellilaisen rauhanliikkeen aikanaan tunnuksekseen ottama harakanvarvasmerkki, rauhanmerkki, jota esimerkiksi Einsteinin yksi manttelinperijä Stephen Hawking kantaa rintapielessään, taitaa olla maailman laajimmin levinnyt logo. Greenpeace otti tuon merkin ja liimasi siihen vain oman nimensä päälle. Se on yksi tapa omia perinne omien intressien alustaksi. Vihreällä liikkeellä on noita tapoja riittänyt. On tultu pitkä matka, mutta maisema autioituu ja olkiukotkin hajoavat tuuleen. Viha pitää miestä kasassa vielä hetken.

 

 

 

]]>
0 Kylmä sota Populaarisuus Punavihreä kupla Puoluepolitiikka Valtavirta Thu, 01 Jun 2017 21:00:18 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237804-vihrean-liikkeen-psykohistoria
Vihreät kamppailevat Saksassa ja Ruotsissa olemassaolostaan: miksi YLE vaikenee http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237675-vihreat-kamppailevat-saksassa-ja-ruotsissa-olemassaolostaan-miksi-yle-vaikenee <p>Vihreät kamppailevat olemassaolostaan liikkeen emämaassa Saksassa ja länsinaapurissa Ruotsissa.</p><p>&quot;Vihreät ovat katoamassa useimmilta alueilta kokonaan&rdquo;, kirjoitti <em>Der Spiegel </em>pari viikkoa sitten Saksan tilanteesta. Kansainvälinen media on uutisoinut asiasta aiemminkin. Mutta YLE on ollut asiasta hämmästyttävän hiljaa. Miksi?</p><p>Vastikään järjestetyissä Nordrhein-Westfalenin osavaltion parlamenttivaaleissa vihreät hävisivät hallituskumppaninsa demarien&nbsp;kanssa roimasti. Vihreät ylittivät äänikynnyksen niukasti: puolue sai 6,2 % äänistä, kun kannatus ennen oli 11,3 %.</p><p>Maahanmuuttokriittinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) meni vihreiden ohi ja pääsi parlamenttiin ensimmäisellä yrittämällään. Mutta tämäkään tieto ei ylittänyt Suomen valtionmediassa uutiskynnystä. Miksi?</p><p>Tuskinpa sillä mitään uutisarvoa onkaan, jos puolue &ndash; joka osallistuu ENSIMMÄISTÄ kertaa maan VÄKIRIKKAIMMAN osavaltion vaaleihin &ndash; ylittää heti äänikynnyksen ja saa äänistä 7,5 %? &ndash; Ei kerrassaan mitään poliittista merkitystä.&nbsp;Vai olisiko sittenkin?</p><p>Ylipäätään se, mitä Saksan politiikassa tapahtuu, taitaa Suomen kannalta olla yhdentekevää? &ndash; Historiakin sen todistaa. Vai todistaako?</p><p>Jos yleiset uutisointikriteerit asian läheisyydestä tai merkityksestä eivät sattuisi sopimaan valtiollisen median &quot;journalistiseen&quot; linjaan, sen pahempi periaatteille. &ndash; Itsesensuurin perinteet velvoittavat?</p><p>Silläkään tuskin oli uutisarvoa, että kahdessa aiemmassa osavaltiovaalissa vihreät putosivat poliittiselta kartalta. Puolue on kuluneen vuoden aikana joutunut sulkemaan toimistonsa jo kahdessa osavaltiossa hävittyään aluevaalit ja jäätyään alle äänikynnyksen.</p><p>Saksan vihreä puolue eli Vihreät (<em>Bündnis 90 / Die Grünen</em>) syntyi 1960- ja 70-lukujen vasemmistolaisen rauhanliikkeen, feministisen naisliikkeen ja ympäristöliikkeen pohjalta. Se onnistui paikallisvaaleista alkaen rakentamaan itsestään &quot;todellisen poliittisen puolueen&quot;. Saksassa se menestyi paremmin kuin vastaavat puolueet englanninkielisissä maissa.</p><p>Myös tulevissa liittopäivävaaleissa syyskuussa vihreiden pahin vastustaja tulee luultavasti olemaan äänikynnys. <em>Der Spiegelin</em> mukaan puolue on romahtamassa ja se voi todella menettää kaikki paikkansa maan lakiasäätävässä kansanedustuslaitoksessa.</p><p>Alamäen arvioidaan johtuvan siitä, että muut puolueet ovat omaksuneet vihreiden pääteemat eikä puolue ole kyennyt sen takia enää profiloitumaan niillä.</p><p>Toisaalta poliittiset jakolinjat ovat länsimaissa muuttuneet merkittävästi, kuten Brexit ja Yhdysvaltain presidentinvaali osoittavat. Länsimaisen yhteiskunnan perusteet ovat uhattuina ennen muuta massiivisen maahanmuuton ja poliittisen islamin leviämisen seurauksena. Kansallismielisyyden kannatus on nousussa.</p><p>Ruotsissakin ympäristöpuolue vihreät (<em>Miljöpartiet de gröna</em>) ovat profiloituneet maahanmuuttopuolueena. Vihreissä on koettu useita skandaaleja, kun on ilmennyt, että mukana on useita islamisteja. Kannatus on pysynyt pienenä.</p><p>Viime kuussa tehdyssä mielipidemittauksessa puolue sai enää 2,5 % kannatuksen. Sillä tuloksella vaaleissa se olisi reippaasti pudonnut Ruotsin valtiopäiviltä. <em>Aftonbladet</em> puhuu jo romahduksesta.</p><p>Lauantaina pidettiin Linköpingissä puoluekokous. Siellä naulattiin aiempaakin jyrkempi linjaus: Maahanmuuttajia on saatava entistä enemmän. Puolue julkaisi eräänlaisen pakolaismanifestin, jonka mukaan kenen tahansa pitää voida saada Ruotsista turvapaikka ja loppuelämän kestävä ilmainen ylläpito.</p><p>Ruotsin vihreissä ilmeisesti kuvitellaan, että Svea-mamman sosiaalitoimistosta riittää loputtomasti rusinapullaa puolelle maailmaa. Luulisi, että puolueessa olisi edes sen verran tervejärkisiä, että tajuaisivat sahaavansa omaa oksaansa. Se, miten muslimien vaatimukset on yhdistettävissä seksuaalivähemmistöjen ja feministien vaatimusten kanssa on dilemma, jonka kanssa liikkeessä joudutaan kamppailemaan.</p><p>YLE ei ole osoittanut kiinnostusta vihreiden kuolinkamppailuun myöskään Ruotsissa. Etäisyys taitaa sinnekin olla niin suuri, ettei uutiskynnys ylity. &ndash; Vai onko?</p><p>Vihreät ovat alusta alkaen olleet ideologisesti heikko, vailla selkeää puolueideologiaa. Puolue on koostunut monenkirjavasta vaihtoehtoväestä. Sellainen liike on muita alttiimpi erilaisille ristiriitaisillekin vaikutteille, kuten on havaittu. Ei siis ihme, jos puolueen kaappaavat agendansa ajamiseen, milloin islamistit tai milloin muut militantit ryhmät.</p><p>Se, että julkisin varoin ylläpidetty mediahegemonia näyttää valitsevan uutisoitavat asiat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden mukaan ja vaikenevan niistä, jotka eivät tue valittua linjaa, sopii huonosti siihen, mitä YLE-laki edellyttää.</p><p>Vaikenemalla epämiellyttävistä poliittisista tosiasioista, voi ehkä uskotella, ettei sellaisia ole olemassa. Pohjoiskorealaiseen malliin.</p><p>Ettei valtionmedian &quot;journalistisessa&quot; linjassa vain olisi kysymys siitä surullisen kuuluisasta punavihreästä kuplasta?</p><p>Päätoimittajan vaihtaminen tuskin riittää palauttamaan uskottavuutta, jonka murentuminen johtuu poliittisideologisesti värittyneestä ja yksipuolisesta uutisoinnista.</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lähteitä ja lisätietoja:</strong></p><p><a href="http://dailycaller.com/2017/03/27/germanys-green-party-booted-out-of-govt-in-key-election/">&quot;Germany&rsquo;s Green Party Booted Out Of Gov&rsquo;t In Key Election&quot;. Andrew Follett. <em>The Daily Caller </em>03/27/2017.</a></p><p><a href="http://dailycaller.com/2017/05/15/german-green-party-collapsing-in-existential-crisis/">&quot;German Green Party Collapsing In &lsquo;Existential Crisis&rsquo;&quot;. Andrew Follett. <em>The Daily Caller</em> 05/15/2017.</a></p><p><a href="http://www.dw.com/en/germanys-green-party-victims-of-their-own-success/a-38682708?maca=en-Facebook-sharing">&quot;Germany&#39;s Green party: Victims of their own success&quot;. Elizabeth Schumacher. <em>Deutsche Welle</em> 03.05.2017.</a></p><p><a href="http://www.spiegel.de/politik/deutschland/nordrhein-westfalen-wahl-ergebnis-stuerzt-gruene-in-die-krise-a-1147645.html">&quot;Grüne in der Krise: Halbiert und schockiert&quot;. Von Annett Meiritz. <em>Der Spiegel </em>Montag, 15.05.2017.</a></p><p><a href="http://www.expressen.se/nyheter/krisen-i-miljopartiet--steg-for-steg/">&quot;Krisen i Miljöpartiet &ndash; steg för steg&quot;. Niklas Svensson, Hanna Jakobson. <em>Expressen </em>24 apr 2016.&nbsp; </a></p><p><a href="http://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/a/woXQd/krissiffran-for-mp-31-procents-stod">&quot;Krissiffran för MP: 3,1 procents stöd&quot;. PÄR KARLSSON.<em> Aftonbladet</em> 16 mar 2017.</a></p><p><a href="http://yle.fi/uutiset/3-9612734">&quot;Merkelin kristillisdemokraatit voittamassa tärkeät osavaltiovaalit&quot;. <em>Johanna Numminen. YLE Uutiset </em>14.5.2017.</a></p><p><a href="http://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/a/zpAR4/mp-stortdyker--far-25-procent-i-nya-matningen">&quot;MP störtdyker &ndash; får 2,5 procent i nya mätningen&quot;. OLOF SVENSSON. <em>Aftonbladet</em> 20 april 2017.</a></p><p><a href="https://pt-media.org/2017/05/28/ruotsin-miljoopuolue-yksintulleille-annettava-loppuelaman-kestava-ole/">&quot;Ruotsin Miljööpuolue: Yksintulleille annettava loppuelämän kestävä &rdquo;ole&rdquo;&quot;. Paavo Tajukangas. <em>PT-Media </em>28.5.2017.</a></p><p><a href="http://www.zeit.de/politik/deutschland/2017-03/green-party-election-voters-saarland">&quot;What&rsquo;s Green and Has No Voters?&quot; Von Matthias Geis.<em> Die Zeit</em> 1. April 2017. </a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät kamppailevat olemassaolostaan liikkeen emämaassa Saksassa ja länsinaapurissa Ruotsissa.

"Vihreät ovat katoamassa useimmilta alueilta kokonaan”, kirjoitti Der Spiegel pari viikkoa sitten Saksan tilanteesta. Kansainvälinen media on uutisoinut asiasta aiemminkin. Mutta YLE on ollut asiasta hämmästyttävän hiljaa. Miksi?

Vastikään järjestetyissä Nordrhein-Westfalenin osavaltion parlamenttivaaleissa vihreät hävisivät hallituskumppaninsa demarien kanssa roimasti. Vihreät ylittivät äänikynnyksen niukasti: puolue sai 6,2 % äänistä, kun kannatus ennen oli 11,3 %.

Maahanmuuttokriittinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) meni vihreiden ohi ja pääsi parlamenttiin ensimmäisellä yrittämällään. Mutta tämäkään tieto ei ylittänyt Suomen valtionmediassa uutiskynnystä. Miksi?

Tuskinpa sillä mitään uutisarvoa onkaan, jos puolue – joka osallistuu ENSIMMÄISTÄ kertaa maan VÄKIRIKKAIMMAN osavaltion vaaleihin – ylittää heti äänikynnyksen ja saa äänistä 7,5 %? – Ei kerrassaan mitään poliittista merkitystä. Vai olisiko sittenkin?

Ylipäätään se, mitä Saksan politiikassa tapahtuu, taitaa Suomen kannalta olla yhdentekevää? – Historiakin sen todistaa. Vai todistaako?

Jos yleiset uutisointikriteerit asian läheisyydestä tai merkityksestä eivät sattuisi sopimaan valtiollisen median "journalistiseen" linjaan, sen pahempi periaatteille. – Itsesensuurin perinteet velvoittavat?

Silläkään tuskin oli uutisarvoa, että kahdessa aiemmassa osavaltiovaalissa vihreät putosivat poliittiselta kartalta. Puolue on kuluneen vuoden aikana joutunut sulkemaan toimistonsa jo kahdessa osavaltiossa hävittyään aluevaalit ja jäätyään alle äänikynnyksen.

Saksan vihreä puolue eli Vihreät (Bündnis 90 / Die Grünen) syntyi 1960- ja 70-lukujen vasemmistolaisen rauhanliikkeen, feministisen naisliikkeen ja ympäristöliikkeen pohjalta. Se onnistui paikallisvaaleista alkaen rakentamaan itsestään "todellisen poliittisen puolueen". Saksassa se menestyi paremmin kuin vastaavat puolueet englanninkielisissä maissa.

Myös tulevissa liittopäivävaaleissa syyskuussa vihreiden pahin vastustaja tulee luultavasti olemaan äänikynnys. Der Spiegelin mukaan puolue on romahtamassa ja se voi todella menettää kaikki paikkansa maan lakiasäätävässä kansanedustuslaitoksessa.

Alamäen arvioidaan johtuvan siitä, että muut puolueet ovat omaksuneet vihreiden pääteemat eikä puolue ole kyennyt sen takia enää profiloitumaan niillä.

Toisaalta poliittiset jakolinjat ovat länsimaissa muuttuneet merkittävästi, kuten Brexit ja Yhdysvaltain presidentinvaali osoittavat. Länsimaisen yhteiskunnan perusteet ovat uhattuina ennen muuta massiivisen maahanmuuton ja poliittisen islamin leviämisen seurauksena. Kansallismielisyyden kannatus on nousussa.

Ruotsissakin ympäristöpuolue vihreät (Miljöpartiet de gröna) ovat profiloituneet maahanmuuttopuolueena. Vihreissä on koettu useita skandaaleja, kun on ilmennyt, että mukana on useita islamisteja. Kannatus on pysynyt pienenä.

Viime kuussa tehdyssä mielipidemittauksessa puolue sai enää 2,5 % kannatuksen. Sillä tuloksella vaaleissa se olisi reippaasti pudonnut Ruotsin valtiopäiviltä. Aftonbladet puhuu jo romahduksesta.

Lauantaina pidettiin Linköpingissä puoluekokous. Siellä naulattiin aiempaakin jyrkempi linjaus: Maahanmuuttajia on saatava entistä enemmän. Puolue julkaisi eräänlaisen pakolaismanifestin, jonka mukaan kenen tahansa pitää voida saada Ruotsista turvapaikka ja loppuelämän kestävä ilmainen ylläpito.

Ruotsin vihreissä ilmeisesti kuvitellaan, että Svea-mamman sosiaalitoimistosta riittää loputtomasti rusinapullaa puolelle maailmaa. Luulisi, että puolueessa olisi edes sen verran tervejärkisiä, että tajuaisivat sahaavansa omaa oksaansa. Se, miten muslimien vaatimukset on yhdistettävissä seksuaalivähemmistöjen ja feministien vaatimusten kanssa on dilemma, jonka kanssa liikkeessä joudutaan kamppailemaan.

YLE ei ole osoittanut kiinnostusta vihreiden kuolinkamppailuun myöskään Ruotsissa. Etäisyys taitaa sinnekin olla niin suuri, ettei uutiskynnys ylity. – Vai onko?

Vihreät ovat alusta alkaen olleet ideologisesti heikko, vailla selkeää puolueideologiaa. Puolue on koostunut monenkirjavasta vaihtoehtoväestä. Sellainen liike on muita alttiimpi erilaisille ristiriitaisillekin vaikutteille, kuten on havaittu. Ei siis ihme, jos puolueen kaappaavat agendansa ajamiseen, milloin islamistit tai milloin muut militantit ryhmät.

Se, että julkisin varoin ylläpidetty mediahegemonia näyttää valitsevan uutisoitavat asiat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden mukaan ja vaikenevan niistä, jotka eivät tue valittua linjaa, sopii huonosti siihen, mitä YLE-laki edellyttää.

Vaikenemalla epämiellyttävistä poliittisista tosiasioista, voi ehkä uskotella, ettei sellaisia ole olemassa. Pohjoiskorealaiseen malliin.

Ettei valtionmedian "journalistisessa" linjassa vain olisi kysymys siitä surullisen kuuluisasta punavihreästä kuplasta?

Päätoimittajan vaihtaminen tuskin riittää palauttamaan uskottavuutta, jonka murentuminen johtuu poliittisideologisesti värittyneestä ja yksipuolisesta uutisoinnista.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteitä ja lisätietoja:

"Germany’s Green Party Booted Out Of Gov’t In Key Election". Andrew Follett. The Daily Caller 03/27/2017.

"German Green Party Collapsing In ‘Existential Crisis’". Andrew Follett. The Daily Caller 05/15/2017.

"Germany's Green party: Victims of their own success". Elizabeth Schumacher. Deutsche Welle 03.05.2017.

"Grüne in der Krise: Halbiert und schockiert". Von Annett Meiritz. Der Spiegel Montag, 15.05.2017.

"Krisen i Miljöpartiet – steg för steg". Niklas Svensson, Hanna Jakobson. Expressen 24 apr 2016. 

"Krissiffran för MP: 3,1 procents stöd". PÄR KARLSSON. Aftonbladet 16 mar 2017.

"Merkelin kristillisdemokraatit voittamassa tärkeät osavaltiovaalit". Johanna Numminen. YLE Uutiset 14.5.2017.

"MP störtdyker – får 2,5 procent i nya mätningen". OLOF SVENSSON. Aftonbladet 20 april 2017.

"Ruotsin Miljööpuolue: Yksintulleille annettava loppuelämän kestävä ”ole”". Paavo Tajukangas. PT-Media 28.5.2017.

"What’s Green and Has No Voters?" Von Matthias Geis. Die Zeit 1. April 2017.

 

]]>
80 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237675-vihreat-kamppailevat-saksassa-ja-ruotsissa-olemassaolostaan-miksi-yle-vaikenee#comments Journalismin luotettavuus Miljöpartiet Punavihreä kupla Saksan vihreät Yleisradio Wed, 31 May 2017 03:08:00 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237675-vihreat-kamppailevat-saksassa-ja-ruotsissa-olemassaolostaan-miksi-yle-vaikenee
Natsi-Pirkko pikatuomioistuimessa http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237329-natsi-pirkko-pikatuomioistuimessa <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/MYm9vo2NCAI?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/MYm9vo2NCAI?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Viime viikon alussa taiteilija Pirkko Saisio, stadilaisen punavihreän vasemmistokuplan kasvatti, erehtyi ääneen epäilemään viiteryhmänsä retoriikan ja argumentaation kestävyyttä pakolaispolitiikan suhteen. Varovaisesti tolkun sanoja tapaillut taiteilija taluteltiin sen toisen ääripään, sen jota ei pitänyt olla olemassa, toimesta suoraan noitaroviolle.</p><p>Ympäri nettiä löytyy jos jonkinlaisia syytöksiä, joiden mukaan Saisio on nyt hypännyt rasistien kelkkaan, mutta annetaan yksittäisten nettikommentoijien olla. Sen sijaan haluan purkaa vasemmistopoliitikko ja feministiaktivisti Riikka Yrttiahon sekä Uuninpankkopoika Saku Timosen näkemykset aiheesta, koska ne molemmat typistävät niin kuvaavalla tavalla sen, mikä heidän viiteryhmänsä narratiivissa on niin ongelmallista.</p><p>Saku Timonen on jo pitkään yrittänyt maalata tolkun ihmisistä kuvaa natsiöyhöttäjinä ja antanut ymmärtää, että juuri tolkun ihminen on syyllinen rasismiin Suomessa. Timonen sättii tekstissään Saisiota siitä, että hän sanoo Helsingin Rautatientorilla leiriä pitäneitä Oikeus Elää!-mielenosoittajia ja Suomi Ensin-mielenosoittajia pakolaiskeskustelun ääripäinä, vaikkei Saisio Hesarin haastattelussa sellaista edes moista sanonut. Artikkelin perusteella Saisio pitää maahanmuuttokeskustelun ääripäinä niitä ryhmiä, jotka eivät suostu keskustelemaan asioista avoimesti ja faktoihin nojaten, vaan sulkeutuvat samanmielisten kanssa sosiaalisiin kupliinsa ruokkimaan omaa vahvistusvinoumaansa.</p><p>Tällä kertaa Suomi Ensin-tollojen sananvapauskäsityksestä sinällään aiheellisesti irvaileva Timonen myös antaa tahattoman itseironisesti ymmärtää, että hänen aatteelliselle vastapuolelleen ei tule antaa mitään tilaa mediassa eikä julkisessa keskustelussa. Oire tästä ilmeisen alitajuisesta kaksinaismoraalista on se, että asiallista keskustelua ja sananvapautta muka varjeleva Timonen blokkaa ja bannaa sosiaalisessa mediassa armottomasti lähes jokaisen, joka ei taivu varauksetta ylistämään hänen narratiivinsa oikeellisuutta.</p><p>Minä taas ajattelen, että koska Marco De Witin johtama ääliöputinistien kultti on rakentanut argumenttinsa erittäin heikosti ja sen toiminta ei kestä edes kevyttä eettistä ja moraalista tarkastelua, tulisi heitä nimenomaan haastatella julkisesti. Rasismin ja äärikansallismielisyyden vastustaminen on noiden vatipäiden typeryyden ansiosta niin helppoa, että tilaisuus kannattaisi ehdottomasti hyödyntää.</p><p>Myös Riikka Yrttiahon kirjoituksesta huokuu se ymmärryksen, itsekritiikin ja reflektion puute, joka leimaa Timosenkin ristiretkeä tolkullista julkista keskustelua kohtaan. Tekstissään Yrttiaho kertoo, kuinka äärioikeistolainen puhe on erimielisten vaientamiseen pyrkivää pelon retoriikkaa vaikka hän itse yrittää leimakirvestä heiluttamalla vaientaa Saision ja muut erimieliset. Tätä pelon ilmapiiriä Saisio valottaa pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Ylen haastattelussaan, jossa kertoo tämän kohun tiimoilta saamistaan häpeäleimoista ja ystävistään, jotka eivät leimautumisen pelossa uskalla sanoa mielipiteitään ääneen. Että osataan sitä paremmissakin piireissä.</p><p>Ikävä kyllä Yrttiaho myös sivuuttaa Saision esittämät argumentit tilastodatan analysoinnista, ihmisten inhimillisistä huolista, kotouttamisresurssiemme riittävyydestä tai niistä lieveilmiöistä, joita pakolaistulvasta on seurannut. Eikä hänen omasta mielestään varmasti tarvitsekaan ottaa niitä huomioon, koska tietysti vain puhdasoppisilla oikeamielisillä on oikeus tuomita ihmisiä roviolle heidän ihonvärinsä, sukupuolensa tai muun itselle epämiellyttävän ominaisuuden perusteella.</p><p>Ilman itseironian häivääkään Yrttiaho sortuu juuri tähän kaksoisstandardiin nälväistessään valkoihoisia suomalaisia miehiä rasismia ja vihapuhetta kritisoivassa kirjoituksessa. Muistuttaapa hän myös suomalaisista evakoista ja sotaorvoista, mutta ei taida itse muistaa, että esimerkiksi Ruotsissa on käyty sotien jälkeen aivan näihin päiviin asti keskustelua sikäläisen suomalaisvähemmistön kulttuurista ja asemasta yhteiskunnassa, eikä missään nimessä täysin syyttä. En minä ainakaan pysty tuomitsemaan sitä ruotsalaista, jota aikoinaan harmitti suomeksi Slussenilla örisevä, rikoksilla ja sosiaalituilla itsensä elättävä sissi. Minusta sellaiset lieveilmiöt olivat aivan hyvä syy käydä keskustelua siitä, kuka oikeasti tarvitsee kansankodin turvaa ja kuka ei.</p><p>Mitä tulee itsensä likoon laittamiseen ja esitetyn kritiikin aiheuttamiin reaktioihin, niin minä olen blogannut ja vlogannut jo monta kertaa teemanani vastustaa niin kansallissosialisteja, rasisteja, äärioikeistolaisia ja Suomi ensin-räyhääjiä siinä, missä olen kritisoinut &nbsp;myös maahanmuuttoidealistien näkemyksiä.</p><p>Rasistiksi ja jopa natsiksi minua kyllä on haukuttu lähes joka kerta ja Facebookin Rasmus-ryhmästä sain kenkää parin ensimmäisen maltillisuutta ja faktoja peräänkuuluttavan viestin jälkeen. Myös sananvapaussoturi Timonen esti minulta kommentoinnin Facebook-ryhmänsä julkaisuissa, kun kehtasin huomauttaa aukon hänen logiikassaan. Rajat kiinni-ryhmässäkin minut toki haukuttiin tarhaikäisten kekseliäisyydellä, mutta sieltä sentään saanut bannia heti ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta.</p><p>Yrttiaholle, Timoselle kuin Rasmus-porukallekin lähettäisin sellaisia terveisiä, että ymmärrän kyllä haluttomuutenne keskustella nimenomaan Suomi Ensin-räyhääjien ja mauttomimpien Rajat kiinni-aktivistien kanssa. Mutta jos te ette kykene keskustelemaan edes meidän maltillisten pragmaatikkojen kanssa, niin millä tavalla te kuvittelette olevanne osa ratkaisua ettekä osa ongelmaa?</p><p>Vaikka te sinällään olettekin hyvällä asialla puolustaessanne sodan jaloista pakenevia ihmisiä, niin ei ylevä tarkoitus tee kenenkään argumentista automaattisesti vedenpitävää eikä törkeästä käytöksestä hyväksyttävää, tuntui oma agenda subjektiivisesti kuinka hyvältä tahansa.</p><p>Ei tolkun ihmiselle ääripäätä edusta asiallisesti pakolaispolitiikan haasteista ja ratkaisuista keskusteleva henkilö, joka toivoo ihmisten pääsevän sodan jaloista turvaan. Ääripäätä edustaa esimerkiksi Marco De Witin lietsoma Suomi Ensin-ääliökultti ja ne tyypit, jotka leimaavat esimerkiksi kotouttamisresurssien riittävyydestä, pakolaisten Suomessa tekemistä rikoksista ja sisäisestä turvallisuudesta huolissaan olevat suomalaiset epäinhimillisiksi ja rasistisiksi äärioikeistolaisiksi.</p><p>Siitä toki voidaan keskustella, kumman ääripään toiminta keskimäärin loukkaa enemmän toisten oikeuksia ja tulehduttaa enemmän julkista keskustelua, mutta molemmat vieraannuttavat maltillista ja ratkaisukeskeistä keskustelijaa luotaan, halusitte tai ette.</p><p><a href="http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html" title="http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html">http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html</a><br /><a href="http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/19/mahdollisuus-dialogiin/" title="http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/19/mahdollisuus-dialogiin/">http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/19/mahdollisuus...</a><br /><a href="http://yle.fi/uutiset/3-9624830" title="http://yle.fi/uutiset/3-9624830">http://yle.fi/uutiset/3-9624830</a></p> www.youtube.com/watch?v=MYm9vo2NCAI

Viime viikon alussa taiteilija Pirkko Saisio, stadilaisen punavihreän vasemmistokuplan kasvatti, erehtyi ääneen epäilemään viiteryhmänsä retoriikan ja argumentaation kestävyyttä pakolaispolitiikan suhteen. Varovaisesti tolkun sanoja tapaillut taiteilija taluteltiin sen toisen ääripään, sen jota ei pitänyt olla olemassa, toimesta suoraan noitaroviolle.

Ympäri nettiä löytyy jos jonkinlaisia syytöksiä, joiden mukaan Saisio on nyt hypännyt rasistien kelkkaan, mutta annetaan yksittäisten nettikommentoijien olla. Sen sijaan haluan purkaa vasemmistopoliitikko ja feministiaktivisti Riikka Yrttiahon sekä Uuninpankkopoika Saku Timosen näkemykset aiheesta, koska ne molemmat typistävät niin kuvaavalla tavalla sen, mikä heidän viiteryhmänsä narratiivissa on niin ongelmallista.

Saku Timonen on jo pitkään yrittänyt maalata tolkun ihmisistä kuvaa natsiöyhöttäjinä ja antanut ymmärtää, että juuri tolkun ihminen on syyllinen rasismiin Suomessa. Timonen sättii tekstissään Saisiota siitä, että hän sanoo Helsingin Rautatientorilla leiriä pitäneitä Oikeus Elää!-mielenosoittajia ja Suomi Ensin-mielenosoittajia pakolaiskeskustelun ääripäinä, vaikkei Saisio Hesarin haastattelussa sellaista edes moista sanonut. Artikkelin perusteella Saisio pitää maahanmuuttokeskustelun ääripäinä niitä ryhmiä, jotka eivät suostu keskustelemaan asioista avoimesti ja faktoihin nojaten, vaan sulkeutuvat samanmielisten kanssa sosiaalisiin kupliinsa ruokkimaan omaa vahvistusvinoumaansa.

Tällä kertaa Suomi Ensin-tollojen sananvapauskäsityksestä sinällään aiheellisesti irvaileva Timonen myös antaa tahattoman itseironisesti ymmärtää, että hänen aatteelliselle vastapuolelleen ei tule antaa mitään tilaa mediassa eikä julkisessa keskustelussa. Oire tästä ilmeisen alitajuisesta kaksinaismoraalista on se, että asiallista keskustelua ja sananvapautta muka varjeleva Timonen blokkaa ja bannaa sosiaalisessa mediassa armottomasti lähes jokaisen, joka ei taivu varauksetta ylistämään hänen narratiivinsa oikeellisuutta.

Minä taas ajattelen, että koska Marco De Witin johtama ääliöputinistien kultti on rakentanut argumenttinsa erittäin heikosti ja sen toiminta ei kestä edes kevyttä eettistä ja moraalista tarkastelua, tulisi heitä nimenomaan haastatella julkisesti. Rasismin ja äärikansallismielisyyden vastustaminen on noiden vatipäiden typeryyden ansiosta niin helppoa, että tilaisuus kannattaisi ehdottomasti hyödyntää.

Myös Riikka Yrttiahon kirjoituksesta huokuu se ymmärryksen, itsekritiikin ja reflektion puute, joka leimaa Timosenkin ristiretkeä tolkullista julkista keskustelua kohtaan. Tekstissään Yrttiaho kertoo, kuinka äärioikeistolainen puhe on erimielisten vaientamiseen pyrkivää pelon retoriikkaa vaikka hän itse yrittää leimakirvestä heiluttamalla vaientaa Saision ja muut erimieliset. Tätä pelon ilmapiiriä Saisio valottaa pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Ylen haastattelussaan, jossa kertoo tämän kohun tiimoilta saamistaan häpeäleimoista ja ystävistään, jotka eivät leimautumisen pelossa uskalla sanoa mielipiteitään ääneen. Että osataan sitä paremmissakin piireissä.

Ikävä kyllä Yrttiaho myös sivuuttaa Saision esittämät argumentit tilastodatan analysoinnista, ihmisten inhimillisistä huolista, kotouttamisresurssiemme riittävyydestä tai niistä lieveilmiöistä, joita pakolaistulvasta on seurannut. Eikä hänen omasta mielestään varmasti tarvitsekaan ottaa niitä huomioon, koska tietysti vain puhdasoppisilla oikeamielisillä on oikeus tuomita ihmisiä roviolle heidän ihonvärinsä, sukupuolensa tai muun itselle epämiellyttävän ominaisuuden perusteella.

Ilman itseironian häivääkään Yrttiaho sortuu juuri tähän kaksoisstandardiin nälväistessään valkoihoisia suomalaisia miehiä rasismia ja vihapuhetta kritisoivassa kirjoituksessa. Muistuttaapa hän myös suomalaisista evakoista ja sotaorvoista, mutta ei taida itse muistaa, että esimerkiksi Ruotsissa on käyty sotien jälkeen aivan näihin päiviin asti keskustelua sikäläisen suomalaisvähemmistön kulttuurista ja asemasta yhteiskunnassa, eikä missään nimessä täysin syyttä. En minä ainakaan pysty tuomitsemaan sitä ruotsalaista, jota aikoinaan harmitti suomeksi Slussenilla örisevä, rikoksilla ja sosiaalituilla itsensä elättävä sissi. Minusta sellaiset lieveilmiöt olivat aivan hyvä syy käydä keskustelua siitä, kuka oikeasti tarvitsee kansankodin turvaa ja kuka ei.

Mitä tulee itsensä likoon laittamiseen ja esitetyn kritiikin aiheuttamiin reaktioihin, niin minä olen blogannut ja vlogannut jo monta kertaa teemanani vastustaa niin kansallissosialisteja, rasisteja, äärioikeistolaisia ja Suomi ensin-räyhääjiä siinä, missä olen kritisoinut  myös maahanmuuttoidealistien näkemyksiä.

Rasistiksi ja jopa natsiksi minua kyllä on haukuttu lähes joka kerta ja Facebookin Rasmus-ryhmästä sain kenkää parin ensimmäisen maltillisuutta ja faktoja peräänkuuluttavan viestin jälkeen. Myös sananvapaussoturi Timonen esti minulta kommentoinnin Facebook-ryhmänsä julkaisuissa, kun kehtasin huomauttaa aukon hänen logiikassaan. Rajat kiinni-ryhmässäkin minut toki haukuttiin tarhaikäisten kekseliäisyydellä, mutta sieltä sentään saanut bannia heti ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta.

Yrttiaholle, Timoselle kuin Rasmus-porukallekin lähettäisin sellaisia terveisiä, että ymmärrän kyllä haluttomuutenne keskustella nimenomaan Suomi Ensin-räyhääjien ja mauttomimpien Rajat kiinni-aktivistien kanssa. Mutta jos te ette kykene keskustelemaan edes meidän maltillisten pragmaatikkojen kanssa, niin millä tavalla te kuvittelette olevanne osa ratkaisua ettekä osa ongelmaa?

Vaikka te sinällään olettekin hyvällä asialla puolustaessanne sodan jaloista pakenevia ihmisiä, niin ei ylevä tarkoitus tee kenenkään argumentista automaattisesti vedenpitävää eikä törkeästä käytöksestä hyväksyttävää, tuntui oma agenda subjektiivisesti kuinka hyvältä tahansa.

Ei tolkun ihmiselle ääripäätä edusta asiallisesti pakolaispolitiikan haasteista ja ratkaisuista keskusteleva henkilö, joka toivoo ihmisten pääsevän sodan jaloista turvaan. Ääripäätä edustaa esimerkiksi Marco De Witin lietsoma Suomi Ensin-ääliökultti ja ne tyypit, jotka leimaavat esimerkiksi kotouttamisresurssien riittävyydestä, pakolaisten Suomessa tekemistä rikoksista ja sisäisestä turvallisuudesta huolissaan olevat suomalaiset epäinhimillisiksi ja rasistisiksi äärioikeistolaisiksi.

Siitä toki voidaan keskustella, kumman ääripään toiminta keskimäärin loukkaa enemmän toisten oikeuksia ja tulehduttaa enemmän julkista keskustelua, mutta molemmat vieraannuttavat maltillista ja ratkaisukeskeistä keskustelijaa luotaan, halusitte tai ette.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html
http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/19/mahdollisuus-dialogiin/
http://yle.fi/uutiset/3-9624830

]]>
42 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237329-natsi-pirkko-pikatuomioistuimessa#comments Kotimaa Argumentointi Maahanmuutto Punavihreä kupla Rasismi Retoriikka Tue, 23 May 2017 06:28:39 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237329-natsi-pirkko-pikatuomioistuimessa
Keskustelun ääripäät ja politiikan päättömyys http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237231-keskustelun-aaripaiden-naennaisyys <p>Monet ovat monin tavoin huolissaan niin sanotuista ääriliikkeistä. Huolestuneista useimmat tuntuvat uskovan erityisesti sen nimenomaisen ääriliikkeen turmiollisuuteen jota he itse vastustavat. Sovinnollisimmat konformistit vastustavat vastakkainasetteluja periaatteessa -- ikään kuin Hegel olisi ollut perusteellisesti väärässä, eivätkä mielipiteet muodostuisikaan eikä tieto karttuisikaan <em>teesi -- antiteesi -- synteesi</em>&nbsp; -systeemillä. Ikään kuin jokainen mielipide, myös ääriliike, ei itsesytytyksellä synnyttäisikään itselleen varjoa, vastakkaista mielipidettä ja ääriliikettä. Ikään kuin jonkun olisi mahdollista rakentaa maailma joka koostuisi vain oikeista tiedoista ja hyvistä arvoista.</p><p>Sellainen on kuitenkin mahdotonta. Sellaisen kuvitteleminen ja toivominen osoittaa totaalista historian- ja todellisuudentajuttomuutta. Maailmamme muodostuu nimenomaan käsitteellisistä vastakohtaisuuksista, ja ilman niitä kaikki ajattelumme olisi tyhjän päällä. -- Mutta niin se valitettavan usein onkin. Olemme nykyisin täydellisesti läpivärjättyjä idealisteja, ja uskomme vain yhteen, siis omaan ideologiaamme. Ihanteellisen idealismin määrää mittaa se ettemme pysty kyseenalaistamaan itseämme vaan keskitymme vimmatusti vastapuolen mitätöintiin. Tutustuminen omassa ajattelussa nouseviin haasteisiin on meille torjunnan kohde, vaikka se tosiasiassa olisi ainoa mahdollisuus oppia jotain uutta.</p><p>Yhteiskunnallisen keskustelun rintamalinjat asettuvat palvelemaan äärilaitojen toisistaan erottamista, ei mitään synteesiä. Koska suomalaiset ovat historiallisesti alistettua kansaa, jonka keskuudessa henkinen kahtiajako ja kaksinapainen ajattelu -- jako omat ajatuksensa ja arvonsa itseoikeutetusti auktorisoivaan eliittiin ja toisaalta niin sanottuun &quot;roskaväkeen&quot; -- on poikkeuksellisen korostunut, meillä ei juuri ole edellytyksiäkään syntetisoivaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä eliitti ei ota vastaan tiedollisia haasteita omalta vertaistasoltaan vaan sille riittää päivittäinen paskan viskaaminen &quot;roskaväen&quot; niskaan. Sillä se herkuttelee.</p><p>Ja sellaisesta perusasetelmasta sitten nousee tuo tekopyhä -- sovinnollisen konsensuksen pyhittävä -- puhe siitä miten ääripäät muka kärjistävät keskustelua ja tekevät järkipuheen mahdottomaksi. Ja siitä seuraa se merkillinen kuvitelma että &quot;tolkullinen vaihtoehto&quot; sijoittuisi kompromissina johonkin ääripäiden välille. --</p><p>Mutta synteesi ei ole <em>kompromissi</em>, vaan jotain aivan muuta. Kehitystä edistävä synteesi syntyy siitä että teesi kehittää <em>komplementaarisesti </em>itselleen antiteesin. Sellainen tulee mahdolliseksi jos ajattelussa ja keskustelussa vastataan nimenomaan <em>vertaistasolla </em>esiin nouseviin tiedollisiin haasteisiin. Vertaistaso on asiataso -- unohtakaa ääriyksilöt. Hyökkäys &quot;rasisteja&quot; vastaan ei riitä, vaan pitäisi pystyä vastaamaan durkheimilaisen sosiologian perusasetuksista suoraan nousevaan kysymykseen: &quot;<em>Miten siitä, että kaikilla on &#39;ihmisarvo&#39;, seuraa </em><em>muka </em><em>se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään?</em>&quot;</p><p>Ne eivät nimittäin sopeudu. Kulttuurit edustavat yksilötasolle palautumattomia yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, ja sosiodynaamisesti eriperusteiset ja erilaisen moraalilaadun omaavat kulttuurit saattavat vain kääntää toistensa kielteisimmät puolet esiin ja aiheuttaa molemminpuolisen moraaliromahduksen. Kulttuurit ovat loppupeleissä kovia kognitiivisia tosiasioita, paljon kovempia kuin mikään mikä liittyy yksilöihin. Kulttuurit eivät tee kompromisseja kuten keskenään kärhämöivien yksilöiden on mahdollista tehdä. Yhteensopimattomat kulttuurit eivät kehitä mitään komplementoivia ominaisuuksia, vaan jättävät yksilönsä anomiseen tilaan. -- Mutta ihanteellinen ideologinen puhe koskee &quot;yksilöoikeuksia&quot; vaikka yhteisöjä ylläpitävä koheesio murenee alta.</p><p>Niin kauan kuin eliitille riittää &quot;roskaväen&quot; nimittely, niin kauan keskustelu on pelkkiä älyllisiä väistöliikkeitä.&nbsp;</p><p>Niin kauan kuin eliitti pitää esimerkiksi &quot;suvaitsevuutta&quot; moraaliarvona, se ei ymmärrä eri kulttuureille ominaisista erilaisista moraalilaaduista tai ylimalkaan moraalin yhteisöllisistä edellytyksistä mitään. Se tekee vain ikioman moraalisen väistöliikkeen.</p><p>Niin kauan kuin ideologiat saavat luvan säilyttää ihanteellisimmat ominaisuutensa ja todellisuudentajuttomuutensa, eliitti pitää kirkasotsaiset päänsä pilvessä. Siis siellä niin sanotussa &quot;punavihreässä kuplassa&quot;.</p><p>Jokunen itsekriittinen huolestumisen merkki pilkahtaa silloin tällöin eliittikuplan sisältä, mutta ollaan vielä toivottoman kaukana siitä että kupla poksahtaisi. Pirkko Saision ulostulo sai punavihreät vain tiivistämään rivejään. Se on normaali itsesuojelureaktio ja sellaisena ymmärrettävä. Mutta se on omiaan vain kasvattamaan sitä hintaa jonka eliitti omasta älyllisestä ja moraalisesta epärehellisyydestään joutuu lopulta maksamaan.</p><p>Tällä palstalla espoolainen vihreä Timo Kilpiäinen kysyi toimituksen karuselliin nostetussa blogissaan: &quot;<a href="http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237196-missa-on-sinun-ideologinen-sokea-pisteesi-politiikassa?ref=poiminnat"><em>Missä on sinun ideologinen sokea pisteesi politiikassa?</em></a>&quot; -- Hänkin lähtee liikkeelle perusasetelmia kyseenalaistamatta ja keskittyy suoraan konkreettisiin&nbsp; kysymyksiin.&nbsp; Valitettavasti yhteiskunnallisen keskustelumme kompastuskivet eivät kuitenkaan sijoitu mihinkään yksittäisiin kysymyksiin, vaan siihen kaikkea vaivaavaan kansalliseen kahtiajakautumistaipumukseen joka kaikille historiallisesti alistetuille kansoille on ominainen.</p><p>Siksi meidän tulisi ensin keskittyä keskustelun lähtökohtiin -- kysyä mikä meitä vaivaa kun yhteiskunnallinen keskustelu ylimalkaan tuntuu muuttuvan vain toinen toistaan ihanteellisempien ideologioiden puoliuskonnolliseksi tunnustamiseksi. Meidän pitäisi kaivaa teeseistä esille ne perustavanlaatuiset lähtökohtavirheet joiden päälle ihanteelliset ideologiat itsesuojelu- ja torjuntamekanismeineen on mahdollista rakentaa.</p><p>Kilpiäisen omaa ideologiaa, vihreää liikettä, kaivelevan syväanalyysin päällimmäinen havainto nostaa esiin tässä kuplassa kautta aikain hellityn katastrofiajattelun, siis maailmanlopputeesin tai -teeman. Maailmanloppu on yksi niistä pohjimmiltaan uskonnollislaatuisista myyteistä, joilla vallanhaluiset ihmiset ovat aina pelotelleet seurakuntiaan ja jotka, paradoksaalista kyllä, ovat aina vedonneet ihmisiin, koska niissä syvätasolla itää myös keskinäisen tasa-arvoisuuden idea. Maailmanlopun edessähän kaikki ovat lopulta samanarvoisia.</p><p>Olen seurannut vihreän liikkeen historiaa yli viidenkymmenen vuoden ajan -- liikkeen suomalaismuunnoksen syntyä hyvinkin läheltä -- ja tuo historia on ollut sarja erilaisia maailmanlopun ennustuksia. Raaka-aineiden ehtyminen, ympäristön myrkyttyminen, ydinkatastrofit, ekokatastrofit, ravintoketjujen katkeamiset ja lajien sukupuutot, teollinen hyvinvointi ja kerskakulutus, otsonikato, uusi jääkausi, ja nyt viimeisimpänä ilmaston lämpeneminen -- siinä osa sitä eskatologista ikonikuvastoa joka vihreässä ideologiassa on eri versioina kannattajia vuosien varrella puhutellut ja ollut varsinainen todellinen syvatason motiivi.</p><p>Maailmanlopun muodonmuutosten rinnalla liike on institutionalisoitunut puolueeksi puolueiden joukkoon. Se, että kannatettavat asiasisällöt vaihtelevat myös kunkinhetkisten poliittisten suhdanteiden mukaan, on edelleen lisännyt kyvyttömyyttä nähdä mistä liikkeen ideologiassa on ollut pohjimmiltaan kyse. Tällä hetkellähän esimerkiksi osa kannatuksesta tulee sangen epämääräisestä päivänpolitiikkaan liittyvästä &quot;persujen ja rasistien&quot; aatteellisesta vastustamisesta. Siinäkin vihreä eliitti on totisesti orwellilaisittain tasa-arvoisempaa kuin maailmanlopusta mitään ymmärtämätön populistinen roskasakki.</p><p>Tällainen tietysti pitkälle riittääkin, varsinkin jos kannattajakunta valikoituu narsistien joukosta, jossa poikkeavuus ja irtiotto on arvo sinänsä ja itsensä määritteleminen tapahtuu niin sanotusti kielteisestä käsin. Kaikki tuhoon viehtyneet liikkeet tarvitsevat kipeästi projektiivisia viholliskuvia. Se on toki tuo vihreän liikkeen pitkä linjakin: maailmanlopun ennustukset ovat olemuksellisesti myös itseidentiteetin määrittämistä totaalisen tuhon ja jonkinlaisen lopullisen irtioton kautta.</p><p>Kyvyttömyys itseanalyysiin yhtäältä sokeuttaa vihreät ja toisaalta antaa heille luvan tuntea alitajuista julkilausumatonta sielunveljeyttä sellaisten kulttuurien kanssa joissa yhteisöjen sisäinen eheys suorastaan edellyttää yhteisesti tunnustettujen projektiivisten viholliskuvien ylläpitämistä. Se on se sokea piste johon koko Eurooppa&nbsp; romahtaa. Mitä enemmän Eurooppa &quot;suvaitsee&quot;, sitä vahvempia viholliskuvia tänne vaeltavat vieraskulttuurit tarvitsevat ja keskuudessaan kehittävät. Jo maahanmuuttajien toiset sukupolvet ovat edeltäjiään radikalisoituneempia.</p><p>Juuri narsismi on mielestäni vihreän ideologian todellinen sokea piste. Vain narsistinen itserefleksio kokee palkitsevaksi ja viehättyy vieraskulttuureista niin autoeroottisesti, etteivät edes tällaisille kulttuureille ominaiset pahanlaatuiset ihmisoikeusloukkaukset rakastumista haittaa. Itse asiassa maailmanlopun, siis itsetuhon mielikuvien ja ääriliikkeille ominaisten väkivaltaisten tuhoamistarpeiden välille saattaa kytkeytyä syvä symbioottisesti sympatiseeraava yhteys. --</p><p>Joka tapauksessa juuri narsismi aiheuttaa senkin sokeuden jonka seurauksena individualismi näyttäytyy yhteiskuntaelämän ainoana selitysperusteena, ja kaikki perustavanlaatuinen sosiologinen, yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä koskeva ymmärrys jää pyöreksi nollaksi.</p><p>Mitä sitten tulee muihin, tai yleensä poliittisiin ideologioihin, tuskinpa niissä missään on mitään eväitä mihinkään syvempään tiedolliseen ajatteluun tai asiahallintaan. Politiikka vetoaa vain esilläoloa kaipaaviin julkisuuteen tyrkyttäytyviin valtataistelijoihin, ja puolueet puhuttelevat pikemminkin erilaisia ihmistyyppejä kuin pystyvät esittämään todellisia ratkaisuja aikalaisajattelun laajalti vallitseviin harhoihin. Siis esimerkiksi sellaisiin kuin on tämä mainittu <a href="http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138403-sokea-individualismi"><em>sokea individualismi</em></a>. Tai ikiaikaisen uskonnollisuuden nykyinen muoto, taloususkonto, jossa numeerinen näennäiseksaktius noituu täydellisesti ymmärryksen. --</p><p>Durkheimiin viitaten: puolueet ovat oman aikamme toteemeja, ja toteemeista tulee kuin huomaamatta totalitarismeja silloin kun yhteiskunta ajautuu kahtiajakautumisen seurauksena todelliseen kriisiin. Sellaista ei sitten enää millään ideologisella ihanteellisuudella kyetä ymmärtämään saati ratkaisemaan. Tämä on niin vihreän liikkeen kuin muidenkin poliittisten ideologioiden todellinen sokea piste -- siis se, ettei yksikään ideologia pysty ottamaan vakavasti sitä sosiologista tosiasiaa, että totalitarismiin voidaan ajautua <em>ihan minkänimisen ismin tahansa</em> lippujen alla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet ovat monin tavoin huolissaan niin sanotuista ääriliikkeistä. Huolestuneista useimmat tuntuvat uskovan erityisesti sen nimenomaisen ääriliikkeen turmiollisuuteen jota he itse vastustavat. Sovinnollisimmat konformistit vastustavat vastakkainasetteluja periaatteessa -- ikään kuin Hegel olisi ollut perusteellisesti väärässä, eivätkä mielipiteet muodostuisikaan eikä tieto karttuisikaan teesi -- antiteesi -- synteesi  -systeemillä. Ikään kuin jokainen mielipide, myös ääriliike, ei itsesytytyksellä synnyttäisikään itselleen varjoa, vastakkaista mielipidettä ja ääriliikettä. Ikään kuin jonkun olisi mahdollista rakentaa maailma joka koostuisi vain oikeista tiedoista ja hyvistä arvoista.

Sellainen on kuitenkin mahdotonta. Sellaisen kuvitteleminen ja toivominen osoittaa totaalista historian- ja todellisuudentajuttomuutta. Maailmamme muodostuu nimenomaan käsitteellisistä vastakohtaisuuksista, ja ilman niitä kaikki ajattelumme olisi tyhjän päällä. -- Mutta niin se valitettavan usein onkin. Olemme nykyisin täydellisesti läpivärjättyjä idealisteja, ja uskomme vain yhteen, siis omaan ideologiaamme. Ihanteellisen idealismin määrää mittaa se ettemme pysty kyseenalaistamaan itseämme vaan keskitymme vimmatusti vastapuolen mitätöintiin. Tutustuminen omassa ajattelussa nouseviin haasteisiin on meille torjunnan kohde, vaikka se tosiasiassa olisi ainoa mahdollisuus oppia jotain uutta.

Yhteiskunnallisen keskustelun rintamalinjat asettuvat palvelemaan äärilaitojen toisistaan erottamista, ei mitään synteesiä. Koska suomalaiset ovat historiallisesti alistettua kansaa, jonka keskuudessa henkinen kahtiajako ja kaksinapainen ajattelu -- jako omat ajatuksensa ja arvonsa itseoikeutetusti auktorisoivaan eliittiin ja toisaalta niin sanottuun "roskaväkeen" -- on poikkeuksellisen korostunut, meillä ei juuri ole edellytyksiäkään syntetisoivaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä eliitti ei ota vastaan tiedollisia haasteita omalta vertaistasoltaan vaan sille riittää päivittäinen paskan viskaaminen "roskaväen" niskaan. Sillä se herkuttelee.

Ja sellaisesta perusasetelmasta sitten nousee tuo tekopyhä -- sovinnollisen konsensuksen pyhittävä -- puhe siitä miten ääripäät muka kärjistävät keskustelua ja tekevät järkipuheen mahdottomaksi. Ja siitä seuraa se merkillinen kuvitelma että "tolkullinen vaihtoehto" sijoittuisi kompromissina johonkin ääripäiden välille. --

Mutta synteesi ei ole kompromissi, vaan jotain aivan muuta. Kehitystä edistävä synteesi syntyy siitä että teesi kehittää komplementaarisesti itselleen antiteesin. Sellainen tulee mahdolliseksi jos ajattelussa ja keskustelussa vastataan nimenomaan vertaistasolla esiin nouseviin tiedollisiin haasteisiin. Vertaistaso on asiataso -- unohtakaa ääriyksilöt. Hyökkäys "rasisteja" vastaan ei riitä, vaan pitäisi pystyä vastaamaan durkheimilaisen sosiologian perusasetuksista suoraan nousevaan kysymykseen: "Miten siitä, että kaikilla on 'ihmisarvo', seuraa muka se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään?"

Ne eivät nimittäin sopeudu. Kulttuurit edustavat yksilötasolle palautumattomia yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, ja sosiodynaamisesti eriperusteiset ja erilaisen moraalilaadun omaavat kulttuurit saattavat vain kääntää toistensa kielteisimmät puolet esiin ja aiheuttaa molemminpuolisen moraaliromahduksen. Kulttuurit ovat loppupeleissä kovia kognitiivisia tosiasioita, paljon kovempia kuin mikään mikä liittyy yksilöihin. Kulttuurit eivät tee kompromisseja kuten keskenään kärhämöivien yksilöiden on mahdollista tehdä. Yhteensopimattomat kulttuurit eivät kehitä mitään komplementoivia ominaisuuksia, vaan jättävät yksilönsä anomiseen tilaan. -- Mutta ihanteellinen ideologinen puhe koskee "yksilöoikeuksia" vaikka yhteisöjä ylläpitävä koheesio murenee alta.

Niin kauan kuin eliitille riittää "roskaväen" nimittely, niin kauan keskustelu on pelkkiä älyllisiä väistöliikkeitä. 

Niin kauan kuin eliitti pitää esimerkiksi "suvaitsevuutta" moraaliarvona, se ei ymmärrä eri kulttuureille ominaisista erilaisista moraalilaaduista tai ylimalkaan moraalin yhteisöllisistä edellytyksistä mitään. Se tekee vain ikioman moraalisen väistöliikkeen.

Niin kauan kuin ideologiat saavat luvan säilyttää ihanteellisimmat ominaisuutensa ja todellisuudentajuttomuutensa, eliitti pitää kirkasotsaiset päänsä pilvessä. Siis siellä niin sanotussa "punavihreässä kuplassa".

Jokunen itsekriittinen huolestumisen merkki pilkahtaa silloin tällöin eliittikuplan sisältä, mutta ollaan vielä toivottoman kaukana siitä että kupla poksahtaisi. Pirkko Saision ulostulo sai punavihreät vain tiivistämään rivejään. Se on normaali itsesuojelureaktio ja sellaisena ymmärrettävä. Mutta se on omiaan vain kasvattamaan sitä hintaa jonka eliitti omasta älyllisestä ja moraalisesta epärehellisyydestään joutuu lopulta maksamaan.

Tällä palstalla espoolainen vihreä Timo Kilpiäinen kysyi toimituksen karuselliin nostetussa blogissaan: "Missä on sinun ideologinen sokea pisteesi politiikassa?" -- Hänkin lähtee liikkeelle perusasetelmia kyseenalaistamatta ja keskittyy suoraan konkreettisiin  kysymyksiin.  Valitettavasti yhteiskunnallisen keskustelumme kompastuskivet eivät kuitenkaan sijoitu mihinkään yksittäisiin kysymyksiin, vaan siihen kaikkea vaivaavaan kansalliseen kahtiajakautumistaipumukseen joka kaikille historiallisesti alistetuille kansoille on ominainen.

Siksi meidän tulisi ensin keskittyä keskustelun lähtökohtiin -- kysyä mikä meitä vaivaa kun yhteiskunnallinen keskustelu ylimalkaan tuntuu muuttuvan vain toinen toistaan ihanteellisempien ideologioiden puoliuskonnolliseksi tunnustamiseksi. Meidän pitäisi kaivaa teeseistä esille ne perustavanlaatuiset lähtökohtavirheet joiden päälle ihanteelliset ideologiat itsesuojelu- ja torjuntamekanismeineen on mahdollista rakentaa.

Kilpiäisen omaa ideologiaa, vihreää liikettä, kaivelevan syväanalyysin päällimmäinen havainto nostaa esiin tässä kuplassa kautta aikain hellityn katastrofiajattelun, siis maailmanlopputeesin tai -teeman. Maailmanloppu on yksi niistä pohjimmiltaan uskonnollislaatuisista myyteistä, joilla vallanhaluiset ihmiset ovat aina pelotelleet seurakuntiaan ja jotka, paradoksaalista kyllä, ovat aina vedonneet ihmisiin, koska niissä syvätasolla itää myös keskinäisen tasa-arvoisuuden idea. Maailmanlopun edessähän kaikki ovat lopulta samanarvoisia.

Olen seurannut vihreän liikkeen historiaa yli viidenkymmenen vuoden ajan -- liikkeen suomalaismuunnoksen syntyä hyvinkin läheltä -- ja tuo historia on ollut sarja erilaisia maailmanlopun ennustuksia. Raaka-aineiden ehtyminen, ympäristön myrkyttyminen, ydinkatastrofit, ekokatastrofit, ravintoketjujen katkeamiset ja lajien sukupuutot, teollinen hyvinvointi ja kerskakulutus, otsonikato, uusi jääkausi, ja nyt viimeisimpänä ilmaston lämpeneminen -- siinä osa sitä eskatologista ikonikuvastoa joka vihreässä ideologiassa on eri versioina kannattajia vuosien varrella puhutellut ja ollut varsinainen todellinen syvatason motiivi.

Maailmanlopun muodonmuutosten rinnalla liike on institutionalisoitunut puolueeksi puolueiden joukkoon. Se, että kannatettavat asiasisällöt vaihtelevat myös kunkinhetkisten poliittisten suhdanteiden mukaan, on edelleen lisännyt kyvyttömyyttä nähdä mistä liikkeen ideologiassa on ollut pohjimmiltaan kyse. Tällä hetkellähän esimerkiksi osa kannatuksesta tulee sangen epämääräisestä päivänpolitiikkaan liittyvästä "persujen ja rasistien" aatteellisesta vastustamisesta. Siinäkin vihreä eliitti on totisesti orwellilaisittain tasa-arvoisempaa kuin maailmanlopusta mitään ymmärtämätön populistinen roskasakki.

Tällainen tietysti pitkälle riittääkin, varsinkin jos kannattajakunta valikoituu narsistien joukosta, jossa poikkeavuus ja irtiotto on arvo sinänsä ja itsensä määritteleminen tapahtuu niin sanotusti kielteisestä käsin. Kaikki tuhoon viehtyneet liikkeet tarvitsevat kipeästi projektiivisia viholliskuvia. Se on toki tuo vihreän liikkeen pitkä linjakin: maailmanlopun ennustukset ovat olemuksellisesti myös itseidentiteetin määrittämistä totaalisen tuhon ja jonkinlaisen lopullisen irtioton kautta.

Kyvyttömyys itseanalyysiin yhtäältä sokeuttaa vihreät ja toisaalta antaa heille luvan tuntea alitajuista julkilausumatonta sielunveljeyttä sellaisten kulttuurien kanssa joissa yhteisöjen sisäinen eheys suorastaan edellyttää yhteisesti tunnustettujen projektiivisten viholliskuvien ylläpitämistä. Se on se sokea piste johon koko Eurooppa  romahtaa. Mitä enemmän Eurooppa "suvaitsee", sitä vahvempia viholliskuvia tänne vaeltavat vieraskulttuurit tarvitsevat ja keskuudessaan kehittävät. Jo maahanmuuttajien toiset sukupolvet ovat edeltäjiään radikalisoituneempia.

Juuri narsismi on mielestäni vihreän ideologian todellinen sokea piste. Vain narsistinen itserefleksio kokee palkitsevaksi ja viehättyy vieraskulttuureista niin autoeroottisesti, etteivät edes tällaisille kulttuureille ominaiset pahanlaatuiset ihmisoikeusloukkaukset rakastumista haittaa. Itse asiassa maailmanlopun, siis itsetuhon mielikuvien ja ääriliikkeille ominaisten väkivaltaisten tuhoamistarpeiden välille saattaa kytkeytyä syvä symbioottisesti sympatiseeraava yhteys. --

Joka tapauksessa juuri narsismi aiheuttaa senkin sokeuden jonka seurauksena individualismi näyttäytyy yhteiskuntaelämän ainoana selitysperusteena, ja kaikki perustavanlaatuinen sosiologinen, yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä koskeva ymmärrys jää pyöreksi nollaksi.

Mitä sitten tulee muihin, tai yleensä poliittisiin ideologioihin, tuskinpa niissä missään on mitään eväitä mihinkään syvempään tiedolliseen ajatteluun tai asiahallintaan. Politiikka vetoaa vain esilläoloa kaipaaviin julkisuuteen tyrkyttäytyviin valtataistelijoihin, ja puolueet puhuttelevat pikemminkin erilaisia ihmistyyppejä kuin pystyvät esittämään todellisia ratkaisuja aikalaisajattelun laajalti vallitseviin harhoihin. Siis esimerkiksi sellaisiin kuin on tämä mainittu sokea individualismi. Tai ikiaikaisen uskonnollisuuden nykyinen muoto, taloususkonto, jossa numeerinen näennäiseksaktius noituu täydellisesti ymmärryksen. --

Durkheimiin viitaten: puolueet ovat oman aikamme toteemeja, ja toteemeista tulee kuin huomaamatta totalitarismeja silloin kun yhteiskunta ajautuu kahtiajakautumisen seurauksena todelliseen kriisiin. Sellaista ei sitten enää millään ideologisella ihanteellisuudella kyetä ymmärtämään saati ratkaisemaan. Tämä on niin vihreän liikkeen kuin muidenkin poliittisten ideologioiden todellinen sokea piste -- siis se, ettei yksikään ideologia pysty ottamaan vakavasti sitä sosiologista tosiasiaa, että totalitarismiin voidaan ajautua ihan minkänimisen ismin tahansa lippujen alla.

 

]]>
0 Ääriliikkeet Ideologiat Punavihreä kupla Vihreä liike Yhteiskunnallinen keskustelu Sat, 20 May 2017 10:45:10 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237231-keskustelun-aaripaiden-naennaisyys
Kyllä kansa tietää http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235460-kylla-kansa-tietaa <p>Kansa kaikkivaltias on puhunut. &nbsp;Ameriikan &quot;Aku-Ankan&quot;, Donald Trumpin, vaalikampanjasta liikkeelle lähtenyt populismin vastainen trendi Euroopassa jatkui myös Suomen kunnallisvaaleissa. &nbsp;Punavihreä kupla senkuin laajenee ja pullistuu. Todennäköisesti kuitenkin vihreidenkin kupla puhkeaa seuraavissa vaaleissa, kun se luopuu karismaattisesta puheenjohtajastaan.</p><p>Timo Soinin järkipäätös luopua perussuomalaisten johtamisesta uhkaa kiihdyttää perussuomalaisten kutistumista valtapuolueesta mikropuolueeksi ja jos Halla-Aho valitaan puheenjohtajaksi, puolueesta tulee myös yhden asian puolue, &nbsp;jolla on yksi agenda. Toisaalta tämä yksi asia, maahanmuuttokriittisyys, saattaa pitää puolueen jotenkuten hengissä. &nbsp;EU- kriittisyys näyttää puhaltaneen voimansa loppuun Euroopassa Brexitiin.</p><p>Timo Soini sentään näyttää säilyttäneen lupsakkuutensa ja sanavalmiutensa loppuun asti.</p><p>Turpiin tuli, mutta hengissä ollaan.</p><p>Tuohon voisi lisätä vielä loppuun että toistaiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraavissa vaaleissa voimmekin sitten seurata miten vihreä kupla puhkeaa, mutta siihen puhkeamiseen ei vaikuta enää populismin nousu, vaan kyllä se puhkeaa aivan itsestään. &nbsp;Se johtuu siitä että vihreät arvot, toisin kuin populismi, ovat jo muiden puolueiden ohjelmissa sisällä ja vihreiltä jää silloin puuttumaan se syömähammas millä se on kannatustaan hankkinut. &nbsp;Vapaavuori jo voitti Sinnemäen Helsingin pormestarivaaleissa tämän omilla aseilla. Sama tulee toistumaan myös muilla areenoilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansa kaikkivaltias on puhunut.  Ameriikan "Aku-Ankan", Donald Trumpin, vaalikampanjasta liikkeelle lähtenyt populismin vastainen trendi Euroopassa jatkui myös Suomen kunnallisvaaleissa.  Punavihreä kupla senkuin laajenee ja pullistuu. Todennäköisesti kuitenkin vihreidenkin kupla puhkeaa seuraavissa vaaleissa, kun se luopuu karismaattisesta puheenjohtajastaan.

Timo Soinin järkipäätös luopua perussuomalaisten johtamisesta uhkaa kiihdyttää perussuomalaisten kutistumista valtapuolueesta mikropuolueeksi ja jos Halla-Aho valitaan puheenjohtajaksi, puolueesta tulee myös yhden asian puolue,  jolla on yksi agenda. Toisaalta tämä yksi asia, maahanmuuttokriittisyys, saattaa pitää puolueen jotenkuten hengissä.  EU- kriittisyys näyttää puhaltaneen voimansa loppuun Euroopassa Brexitiin.

Timo Soini sentään näyttää säilyttäneen lupsakkuutensa ja sanavalmiutensa loppuun asti.

Turpiin tuli, mutta hengissä ollaan.

Tuohon voisi lisätä vielä loppuun että toistaiseksi.

 

Seuraavissa vaaleissa voimmekin sitten seurata miten vihreä kupla puhkeaa, mutta siihen puhkeamiseen ei vaikuta enää populismin nousu, vaan kyllä se puhkeaa aivan itsestään.  Se johtuu siitä että vihreät arvot, toisin kuin populismi, ovat jo muiden puolueiden ohjelmissa sisällä ja vihreiltä jää silloin puuttumaan se syömähammas millä se on kannatustaan hankkinut.  Vapaavuori jo voitti Sinnemäen Helsingin pormestarivaaleissa tämän omilla aseilla. Sama tulee toistumaan myös muilla areenoilla.

]]>
2 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235460-kylla-kansa-tietaa#comments #kunnallisvaalit2017 Kyllä kansa tietää Punavihreä kupla Mon, 10 Apr 2017 07:09:33 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235460-kylla-kansa-tietaa
Kaikki pyörätiet vievät Helsinkiin http://ojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222158-kaikki-pyoratiet-vievat-helsinkiin <p>Pääkaupunkimme valtuusto on päättänyt rakentaa 260 miljoonaa euroa maksavan sillan, jonka autolla ylittäminen ei ole mahdollista. Samoin toimittiin jo kultaisella 1800-luvulla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun kansalaiset ovat huolissaan ruuhkista, yksityisautoilun hankaluuksista ja poikittaisliikenteestä, niin autottomat keskusta-alueella asuvat poliitikot rakennuttavat uuden joukkoliikenneratkaisun Helsingin keskustaan. Linjalla ei pääse Herttoniemeen, ei Itäkeskukseen, ei Pasilaan, eikä Vuosaareen. Ainoastaan Rautatientorille, ja ainoastaan raitiovaunulla tai polkupyörällä. Parhaimmillaankin silta palvelee ainoastaan yhden ainoan kaupunginosan niitä asukkaita jotka käyttävät julkista liikennettä, mutta sillä on tärkeämpikin tehtävä; Siitä tulee satoja miljoonia euroja maksava monumentti vihreälle kaupunkiajattelulle, muistomerkki joka näkyy kauas merelle.</p> <p>Ahtaat kadut aiheuttavat ruuhkia ja liikenneonnettomuuksia, joten valtuusto päätti poistaa keskustasta myös muutamia ajokaistoja pois raitioliikeenteen tieltä. Kuten valtuutetut kyynel silmässä vakuuttivat, lapsemme kiittävät heitä vielä, tietenkin jos talvisista sillanylityksistä ja ruuhkaisista keskustakaduista selviytyvät.</p> <p>Kivihiilellä, puupelleteillä ja ydinvoimalla toimivat raitiovaunut pyrkivät tulevaisuudessa korvaamaan bensiinikäyttöiset autot. Raitiovaunulla pääset valtuutettujen asuinalueelle, kun yksityisautolla saat itse päättää määränpääsi. Autolla säästät aikaa mennessäsi kouluun, töihin, päiväkotiin, kauppakeskuksiin, harrastuksiin ja kotiin. Keskusta-alueella asuvien autottomien poliitikkojen mukaan nyt lähetetään vahva viesti, mutta ainoastaan keskusta-alueella asuvat autottomat poliitikot ovat kuulolla.</p> <p>Liikennettä ohjataan sitkeästi kohti ruuhkautuvaa keskustaa, ja poikittaisliikenne tehdään mahdollisimman haastavaksi. Joukkoliikenne on minimaalista ja kehätiet ammuttu täyteen nopeusvalvontakameroita. Poliitikkojen toimista huolimatta kansalaiset ostavat autoja enemmän kun koskaan. Kansalaiset ovat valmiit maksamaan kymmenien tuhansien eurojen sijoituksen välttääkseen joukkoliikennettä ja pyöräilyä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Yksi esimerkki keskusjohtoisesta raideliikenneratkaisusta on VR, jonka junavuorot ovat erityisolosuhteissa joko myöhässä tai peruutettu. Nyt vastaavanlainen kokeilu tehdään meren päälle rakennettavalla sillalla. Jos pelkkä ensilumi saa junavuorot sekaisin, mitähän tuhoa merituuli ja lumimyrsky mahtavat tehdä Helsingin vihreällä monumentilla?</p> <p>Päätös sopii erinomaisesti Kruunuvuorenrantaan muuttoa harkitseville ajokortittomille, trendikahviloissa aikaa viettäville ja pummilla kaupungintaloon matkustaville Kaupunkisuunnitteluviraston apulaiskaupunginjohtajille, mutta kauppakeskuksissa asioivat ja erilaisiin harrastuksiin osallistuville perheille silta tuo korkeintaan lisää myöhästyneen kulkuvälineen odottelua tammikuun pakkasissa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Joku saattaa muistaa vielä vanhan tietokonepelin nimeltä Lemmings. Siinä sopuleille rakennetaan esteitä ja reittejä, jotta typerät eläimet osaavat joukossa suunnistaa pelaajan ohjaamaan suuntaan. Joko valtuutetut ohjaavat kaupunkilaisia julkisilla liikennevälineillä kohti keskustaa, tai parantavat omia ja lähipiirinsä kulkuyhteyksiä. Joka tapauksessa kalliille investoinnille löytyy aina ulkopuolinen maksaja, ja tälläkin kertaa se sattuu olemaan autoileva keskiluokka.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääkaupunkimme valtuusto on päättänyt rakentaa 260 miljoonaa euroa maksavan sillan, jonka autolla ylittäminen ei ole mahdollista. Samoin toimittiin jo kultaisella 1800-luvulla.

 

Kun kansalaiset ovat huolissaan ruuhkista, yksityisautoilun hankaluuksista ja poikittaisliikenteestä, niin autottomat keskusta-alueella asuvat poliitikot rakennuttavat uuden joukkoliikenneratkaisun Helsingin keskustaan. Linjalla ei pääse Herttoniemeen, ei Itäkeskukseen, ei Pasilaan, eikä Vuosaareen. Ainoastaan Rautatientorille, ja ainoastaan raitiovaunulla tai polkupyörällä. Parhaimmillaankin silta palvelee ainoastaan yhden ainoan kaupunginosan niitä asukkaita jotka käyttävät julkista liikennettä, mutta sillä on tärkeämpikin tehtävä; Siitä tulee satoja miljoonia euroja maksava monumentti vihreälle kaupunkiajattelulle, muistomerkki joka näkyy kauas merelle.

Ahtaat kadut aiheuttavat ruuhkia ja liikenneonnettomuuksia, joten valtuusto päätti poistaa keskustasta myös muutamia ajokaistoja pois raitioliikeenteen tieltä. Kuten valtuutetut kyynel silmässä vakuuttivat, lapsemme kiittävät heitä vielä, tietenkin jos talvisista sillanylityksistä ja ruuhkaisista keskustakaduista selviytyvät.

Kivihiilellä, puupelleteillä ja ydinvoimalla toimivat raitiovaunut pyrkivät tulevaisuudessa korvaamaan bensiinikäyttöiset autot. Raitiovaunulla pääset valtuutettujen asuinalueelle, kun yksityisautolla saat itse päättää määränpääsi. Autolla säästät aikaa mennessäsi kouluun, töihin, päiväkotiin, kauppakeskuksiin, harrastuksiin ja kotiin. Keskusta-alueella asuvien autottomien poliitikkojen mukaan nyt lähetetään vahva viesti, mutta ainoastaan keskusta-alueella asuvat autottomat poliitikot ovat kuulolla.

Liikennettä ohjataan sitkeästi kohti ruuhkautuvaa keskustaa, ja poikittaisliikenne tehdään mahdollisimman haastavaksi. Joukkoliikenne on minimaalista ja kehätiet ammuttu täyteen nopeusvalvontakameroita. Poliitikkojen toimista huolimatta kansalaiset ostavat autoja enemmän kun koskaan. Kansalaiset ovat valmiit maksamaan kymmenien tuhansien eurojen sijoituksen välttääkseen joukkoliikennettä ja pyöräilyä.

 

Yksi esimerkki keskusjohtoisesta raideliikenneratkaisusta on VR, jonka junavuorot ovat erityisolosuhteissa joko myöhässä tai peruutettu. Nyt vastaavanlainen kokeilu tehdään meren päälle rakennettavalla sillalla. Jos pelkkä ensilumi saa junavuorot sekaisin, mitähän tuhoa merituuli ja lumimyrsky mahtavat tehdä Helsingin vihreällä monumentilla?

Päätös sopii erinomaisesti Kruunuvuorenrantaan muuttoa harkitseville ajokortittomille, trendikahviloissa aikaa viettäville ja pummilla kaupungintaloon matkustaville Kaupunkisuunnitteluviraston apulaiskaupunginjohtajille, mutta kauppakeskuksissa asioivat ja erilaisiin harrastuksiin osallistuville perheille silta tuo korkeintaan lisää myöhästyneen kulkuvälineen odottelua tammikuun pakkasissa.

 

Joku saattaa muistaa vielä vanhan tietokonepelin nimeltä Lemmings. Siinä sopuleille rakennetaan esteitä ja reittejä, jotta typerät eläimet osaavat joukossa suunnistaa pelaajan ohjaamaan suuntaan. Joko valtuutetut ohjaavat kaupunkilaisia julkisilla liikennevälineillä kohti keskustaa, tai parantavat omia ja lähipiirinsä kulkuyhteyksiä. Joka tapauksessa kalliille investoinnille löytyy aina ulkopuolinen maksaja, ja tälläkin kertaa se sattuu olemaan autoileva keskiluokka.

 

 

]]>
1 http://ojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222158-kaikki-pyoratiet-vievat-helsinkiin#comments Kruunusillat Punavihreä kupla Yksityisautoilu Thu, 01 Sep 2016 09:32:48 +0000 Tommi Ojala http://ojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222158-kaikki-pyoratiet-vievat-helsinkiin