Kotimaa http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Fri, 23 Aug 2019 10:47:29 +0300 fi Kansanedustaja Mäenpää poliisitutkinnasssa http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279916-kansanedustaja-maenpaa-poliisitutkinnasssa <p>Poliisi tutkii perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään puheita eduskunnassa mahdollisena kiihotuksena kansanryhmää vastaan, &rdquo;vihapuheena&rdquo;, kuten muodikas ilmaisu kuuluu. Mäenpää kehui (ironisesti tietenkin) Antti Rinteen hallituksen ohjelman sitä kohtaa, jossa asetetaan tavoitteita niin sanottujen vieraslajien torjumiseksi. Vieraslajit oli Mäenpään mielestä ainoa hyvä asia minkä hän ohjelmasta löysi, ja sekin oli väärässä kohdassa.</p><p>Asia provosoi esiin muutaman kommentin.&nbsp; Yleisellä tasolla olen skeptinen sen suhteen, että rikoslakiin on sisällytetty ja vaaditaan sisällytettäväksi yhä uusia ideologisesti väritettyjä rikosnimikkeitä, vaikka kyseessä olevista teoista olisi aivan hyvin mahdollista tuomita rangaistukseen nykyistenkin rikosnimikkeiden puitteissa. Vaikka teot olisivat sinänsä kiistämättä tuomittavia, tällaisten asioiden sisällyttäminen lakiin rangaistavina tekoina haiskahtaa ikävällä tavalla poliittisia tarkoitusperiä palvelevalta teennäiseltä hyveellisyydeltä, josta englanninkielessä on käytetty termiä <em>cant</em>, ja joka antaa uskottavuutta esimerkiksi puheenjohtaja Jussi Halla-ahon taitavalle &rdquo;moraaliposeeraus&rdquo; -retoriikalle. Niin pitkälle ei sentään Suomessa ole vielä menty kuin esimerkiksi takavuosina Ranskassa, jossa Turkissa ensimmäisen maailmansodan aikaan tehtyjen armenialaisten joukkomurhien (tai kansanmurhan) kiistäminen kriminalisoitiin.</p><p>Mitä siten tulee tähän nimenomaiseen edustaja Mäenpään lausuntoon, se on tietenkin faktuaalisesti kestämätön, koska &rdquo;vieraslajit&rdquo;, joita hän ilmiselvästi tarkoittaa eli hänen ja aatetovereidensa inhoamat ulkomaalaiset, ne joiden ulkonäköä ja mukanaan tuomaa kulttuuria kuten uskontoa, tapoja ja moraalikäsityksiä hän ei hyväksy, ovat kaikki samaa lajia kuin me kantasuomalaiset. Maapallolla ei viimeiseen 30&nbsp;000 vuoteen ole elänyt kuin yksi ihmislaji, <em>homo sapiens</em>. En kuitenkaan elättele harhaluuloja siitä, että tämän faktavirheen osoittaminen Mäenpäälle saisi hänet luopumaan käsityksistään tai edes puheistaan.</p><p>Varsinainen vieraslaji-käsite ja niiden vimmainen torjuntatarve kohdistettuna kasveihin ja eläimiin (muihin kuin ihmiseen) on minusta perusteiltaan epämääräinen ja epäilyttävä, mutta ei kuulu tähän yhteyteen. Tässä yhteydessä oleellista on, että jos ulkomaalaisiin ja ulkomaalaisperäisiin ihmisiin sovellettaisiin Mäenpään ajattelua kirjaimellisesti ja pidettäisiin heitä eri lajina, silloin heitä saisi (tai ehkä Mäenpään ja kaltaistensa mielestä suorastaan pitäisi) kohdella kuten ihminen kohtelee ylipäänsä muita eliölajeja, ja varsinkin lajeja, joita pyritään vahingollisina juurimaan. Niinpä heillä ei olisi ihmiselle kuuluvia perusoikeuksia alkaen oikeudesta elämään, puhumattakaan muista ihmisoikeuksista, ei myöskään tietenkään poliittisia, taloudellisia tai sosiaalisia oikeuksia sen enempää kuin lehmillä tai hevosilla tai edes saimaannorpilla, puhumattakaan liito-oravista.</p><p>No, epäilen, vaikka kun en miestä tunne, en voi tietää, että Mäenpää ei ole vienyt omaa ajatustaan sen johdonmukaiseen lopputulemaan saakka, onpahan vain murjaissut mielestään sattuvan ja julkisuuden tarvettaan palvelevan tokaisun, <em>oneliner</em>in. Puheenjohtaja Halla-aho väitti tokaisua huumoriksi, ja ehkä se olikin naurua loihtimaan tarkoitettu, mutta jotain &ndash; tai oikeastaan paljonkinhan &ndash; se samalla paljastaa siitä, minkä hän ja hänen johtajansa arvelevat huvittavan ja mikä heitä itseään huvittaa. Julkisuutta Mäenpää on saanutkin, ja jos rikostutkinta johtaa oikeudenkäyntiin ja tuomioon, mikä kyllä näyttää erittäin epätodennäköiseltä kansanedustajan korkean syytesuojan (5/6 enemmistö eduskunnassa olisi saatava sen murtamisen taakse) takia, oli se vapauttava tai langettava, hän saa sitä yhä lisää. Eikä vain julkisuutta, vaan muutakin. Langettavasta tuomiosta tulisi bonuksena marttyyrin viitta hengenheimolaisten silmissä, vapauttavasta valtakirja.</p><p>Toisellakin laidalla tosin pilkistää esiin totalitäärinen mielenlaatu: professori Martin Scheininin mielestä perussuomalaiset ovat kaikki rasisteja, jos estävät Mäenpään syytteeseen joutumisen määrävähemmistöllään. Hänelle ei näytä riittävän, että on oikeaa mieltä, se täytyy julistaa mieltä osoittamalla. (Sivumennen sanoen: niin vastenmielistä kuin rasismi onkin, miksi sitä pitää terminä käyttää väärin? Eiväthän ulkomaalaiset tai ulkomaalaisperäiset ole mikään rotu, enkä edes usko, että Mäenpää heimolaisineen nimenomaan tai ainakaan pelkästään rotua ajattelee kun heitä inhoaa. Pikemminkin kyse erilaisuudesta ja outoudesta sen eri muodoissaan, joista rotuominaisuudet ovat vain yksi osatekijä.)</p><p>Kukaan, kansanedustajakaan, ei saisi seurauksitta ajaa politiikkaa, jossa käytettäisiin Mäenpään tarkoittamien &rdquo;vieraslajien&rdquo; torjuntaan ei-toivottuihin eläin- ja kasvilajeihin sovellettavia keinoja. Sellaisesta politiikasta tuomittiin natsijohtajat Nürnbergin tuomioistuimessa eikä asia muutu muuksi sen takia, että erinäiset muut totalitääriset regiimit ovat onnistuneet tuomioistuimet välttämään.</p><p>Kiistellä tietysti voidaan siitä, missä kulkee raja, jonka ylitettyään poliitikko on siirtynyt puheista tekoihin (ottaen huomioon että politiikassa puheetkin voivat olla tekoja, joskaan eivät aina) ja milloin häntä vastaan on ylipäänsä paitsi oikein myös tarkoituksenmukaista siirtyä poliittisesta taistelusta rikosoikeuteen. Mitään yleistä sääntöä tuskin voidaan muotoilla, mutta osviittana pitäisin, että ihan köykäisin näytöin ei rikosoikeuden tietä pitäisi lähteä kulkemaan, vaan käydä poliittista taistelua poliittisilla keinoilla (eli voittamalla heidät vaaleissa), kuten kansanvaltaa puolustavat poliitikot korostivat jo Suomessa 1930-luvulla, kun (ääri)nationalistit pyrkivät koko poliittisen vasemmiston toiminnan kieltämiseen. Näiden mäenpäiden retoriikkaan täytyy pystyä vastaamaan osoittamalla mitä heidän puheensa todella toteutettuina merkitsisivät, ja tietysti tarjoamalla parempi vaihtoehto latteisiin yleistyksiin syyllistymättä. Raastupaan raahaaminen ei tepsi; ei ole koskaan tepsinyt; historiallista näyttöä löytyy runsaasti kautta aikojen siitä, miten taitava agitaattori muuttaa sellaisen foorumin omaksi edukseen.</p> Poliisi tutkii perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään puheita eduskunnassa mahdollisena kiihotuksena kansanryhmää vastaan, ”vihapuheena”, kuten muodikas ilmaisu kuuluu. Mäenpää kehui (ironisesti tietenkin) Antti Rinteen hallituksen ohjelman sitä kohtaa, jossa asetetaan tavoitteita niin sanottujen vieraslajien torjumiseksi. Vieraslajit oli Mäenpään mielestä ainoa hyvä asia minkä hän ohjelmasta löysi, ja sekin oli väärässä kohdassa.

Asia provosoi esiin muutaman kommentin.  Yleisellä tasolla olen skeptinen sen suhteen, että rikoslakiin on sisällytetty ja vaaditaan sisällytettäväksi yhä uusia ideologisesti väritettyjä rikosnimikkeitä, vaikka kyseessä olevista teoista olisi aivan hyvin mahdollista tuomita rangaistukseen nykyistenkin rikosnimikkeiden puitteissa. Vaikka teot olisivat sinänsä kiistämättä tuomittavia, tällaisten asioiden sisällyttäminen lakiin rangaistavina tekoina haiskahtaa ikävällä tavalla poliittisia tarkoitusperiä palvelevalta teennäiseltä hyveellisyydeltä, josta englanninkielessä on käytetty termiä cant, ja joka antaa uskottavuutta esimerkiksi puheenjohtaja Jussi Halla-ahon taitavalle ”moraaliposeeraus” -retoriikalle. Niin pitkälle ei sentään Suomessa ole vielä menty kuin esimerkiksi takavuosina Ranskassa, jossa Turkissa ensimmäisen maailmansodan aikaan tehtyjen armenialaisten joukkomurhien (tai kansanmurhan) kiistäminen kriminalisoitiin.

Mitä siten tulee tähän nimenomaiseen edustaja Mäenpään lausuntoon, se on tietenkin faktuaalisesti kestämätön, koska ”vieraslajit”, joita hän ilmiselvästi tarkoittaa eli hänen ja aatetovereidensa inhoamat ulkomaalaiset, ne joiden ulkonäköä ja mukanaan tuomaa kulttuuria kuten uskontoa, tapoja ja moraalikäsityksiä hän ei hyväksy, ovat kaikki samaa lajia kuin me kantasuomalaiset. Maapallolla ei viimeiseen 30 000 vuoteen ole elänyt kuin yksi ihmislaji, homo sapiens. En kuitenkaan elättele harhaluuloja siitä, että tämän faktavirheen osoittaminen Mäenpäälle saisi hänet luopumaan käsityksistään tai edes puheistaan.

Varsinainen vieraslaji-käsite ja niiden vimmainen torjuntatarve kohdistettuna kasveihin ja eläimiin (muihin kuin ihmiseen) on minusta perusteiltaan epämääräinen ja epäilyttävä, mutta ei kuulu tähän yhteyteen. Tässä yhteydessä oleellista on, että jos ulkomaalaisiin ja ulkomaalaisperäisiin ihmisiin sovellettaisiin Mäenpään ajattelua kirjaimellisesti ja pidettäisiin heitä eri lajina, silloin heitä saisi (tai ehkä Mäenpään ja kaltaistensa mielestä suorastaan pitäisi) kohdella kuten ihminen kohtelee ylipäänsä muita eliölajeja, ja varsinkin lajeja, joita pyritään vahingollisina juurimaan. Niinpä heillä ei olisi ihmiselle kuuluvia perusoikeuksia alkaen oikeudesta elämään, puhumattakaan muista ihmisoikeuksista, ei myöskään tietenkään poliittisia, taloudellisia tai sosiaalisia oikeuksia sen enempää kuin lehmillä tai hevosilla tai edes saimaannorpilla, puhumattakaan liito-oravista.

No, epäilen, vaikka kun en miestä tunne, en voi tietää, että Mäenpää ei ole vienyt omaa ajatustaan sen johdonmukaiseen lopputulemaan saakka, onpahan vain murjaissut mielestään sattuvan ja julkisuuden tarvettaan palvelevan tokaisun, onelinerin. Puheenjohtaja Halla-aho väitti tokaisua huumoriksi, ja ehkä se olikin naurua loihtimaan tarkoitettu, mutta jotain – tai oikeastaan paljonkinhan – se samalla paljastaa siitä, minkä hän ja hänen johtajansa arvelevat huvittavan ja mikä heitä itseään huvittaa. Julkisuutta Mäenpää on saanutkin, ja jos rikostutkinta johtaa oikeudenkäyntiin ja tuomioon, mikä kyllä näyttää erittäin epätodennäköiseltä kansanedustajan korkean syytesuojan (5/6 enemmistö eduskunnassa olisi saatava sen murtamisen taakse) takia, oli se vapauttava tai langettava, hän saa sitä yhä lisää. Eikä vain julkisuutta, vaan muutakin. Langettavasta tuomiosta tulisi bonuksena marttyyrin viitta hengenheimolaisten silmissä, vapauttavasta valtakirja.

Toisellakin laidalla tosin pilkistää esiin totalitäärinen mielenlaatu: professori Martin Scheininin mielestä perussuomalaiset ovat kaikki rasisteja, jos estävät Mäenpään syytteeseen joutumisen määrävähemmistöllään. Hänelle ei näytä riittävän, että on oikeaa mieltä, se täytyy julistaa mieltä osoittamalla. (Sivumennen sanoen: niin vastenmielistä kuin rasismi onkin, miksi sitä pitää terminä käyttää väärin? Eiväthän ulkomaalaiset tai ulkomaalaisperäiset ole mikään rotu, enkä edes usko, että Mäenpää heimolaisineen nimenomaan tai ainakaan pelkästään rotua ajattelee kun heitä inhoaa. Pikemminkin kyse erilaisuudesta ja outoudesta sen eri muodoissaan, joista rotuominaisuudet ovat vain yksi osatekijä.)

Kukaan, kansanedustajakaan, ei saisi seurauksitta ajaa politiikkaa, jossa käytettäisiin Mäenpään tarkoittamien ”vieraslajien” torjuntaan ei-toivottuihin eläin- ja kasvilajeihin sovellettavia keinoja. Sellaisesta politiikasta tuomittiin natsijohtajat Nürnbergin tuomioistuimessa eikä asia muutu muuksi sen takia, että erinäiset muut totalitääriset regiimit ovat onnistuneet tuomioistuimet välttämään.

Kiistellä tietysti voidaan siitä, missä kulkee raja, jonka ylitettyään poliitikko on siirtynyt puheista tekoihin (ottaen huomioon että politiikassa puheetkin voivat olla tekoja, joskaan eivät aina) ja milloin häntä vastaan on ylipäänsä paitsi oikein myös tarkoituksenmukaista siirtyä poliittisesta taistelusta rikosoikeuteen. Mitään yleistä sääntöä tuskin voidaan muotoilla, mutta osviittana pitäisin, että ihan köykäisin näytöin ei rikosoikeuden tietä pitäisi lähteä kulkemaan, vaan käydä poliittista taistelua poliittisilla keinoilla (eli voittamalla heidät vaaleissa), kuten kansanvaltaa puolustavat poliitikot korostivat jo Suomessa 1930-luvulla, kun (ääri)nationalistit pyrkivät koko poliittisen vasemmiston toiminnan kieltämiseen. Näiden mäenpäiden retoriikkaan täytyy pystyä vastaamaan osoittamalla mitä heidän puheensa todella toteutettuina merkitsisivät, ja tietysti tarjoamalla parempi vaihtoehto latteisiin yleistyksiin syyllistymättä. Raastupaan raahaaminen ei tepsi; ei ole koskaan tepsinyt; historiallista näyttöä löytyy runsaasti kautta aikojen siitä, miten taitava agitaattori muuttaa sellaisen foorumin omaksi edukseen.

]]>
60 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279916-kansanedustaja-maenpaa-poliisitutkinnasssa#comments Kotimaa Perussuomalaiset Rasismi Vieraslaji Vihapuhe Fri, 23 Aug 2019 07:47:29 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279916-kansanedustaja-maenpaa-poliisitutkinnasssa
Katainen nousemassa Sitran johtoon - miksi? http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279907-katainen-nousemassa-sitran-johtoon-miksi <p><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006213116.html">Iltasanomien mukaan Jyrki Katainen</a> on nousemassa Sitran johtoon yliasiamieheksi toisena pääministerinä Esko Ahon jälkeen, joka yllätysvetona aikanaan nimettiin poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston toimesta ohi Bengt Holmströmin. Itseäni kummastuttaa, mikä oikein pätevöittää tämän koko uransa politiikassa tehneen Kataisen tehtävään? Lisäksi Sitran politisoitumisesta on ollut ajoittain keskustelua - tälläkö valinnalla vastataan siihen kritiikkiin?</p><p><strong>Mikä poliittisessa toiminnassa pätevöittää ohi yrityselämän ja tutkimuksen ehdokkaiden?</strong></p><p>Mikä poliittisessa toiminnassa on sellaista, että se näyttää pätevöittävän ihmisen mihin tahansa korkeaan virkaan ohi pätevämpien ja osaavampien hakijoiden, vaikka koulutustausta eikä työura ei tue nimitystä kyseiseen tehtävään?</p><p>Kataisen tapauksessa CV:stä ei löydy päivääkään toimintaa yrityksessä. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuttuaan 1998 hän teki vuoden aikana opettajan sijaisuuksia sekä toimi Kokoomuksen Kansallisen sivistysliiton koulutussuunnittelijana ja kouluttajana. Tämän jälkeen sitten 1999 eduskuntaan viideksitoista vuodeksi.</p><p><strong>Tieteen ja politiikan edustajista politiikka voittamassa</strong></p><p>Esko Aho nousi aikanaan Bengt Holmströmin ohi yliasiamieheksi. Nyt yliasiamiehenä toimiva Mikko Kosonen on taustaltaan enemmän tieteen ja yrityselämän edustaja.</p><p>Vaihtoehtona 51:n hakijan joukossa olisi ollut mm Turun yliopiston tulevaisuustutkimuksen professori Markku Wilenius. Jostain kumman syystä nyt kuitenkin halutaan poliitikko johtoon, miksi?</p><p>Minulla ei sinällään ole antipatioita Kataista kohtaan kuten monilla. En vain pidä häntä oikeana henkilönä tähän tehtävään. Itse näkisin tehtävässä mieluusti jonkun, jolla on kokemusta sekä yrityselämästä että tulevaisuuden tutkimuksesta sekä myös teknologioista. Edes näennäinen poliittinen riippumattomuus ei myöskään olisi haitaksi.</p><p>Sitran rooli on välillä ollut jonkin verran hakusessa ja sen luotsaaminen poliittisesti riippumattomampaan suuntaan olisi ollut tärkeää. Tämä todennäköinen valinta ei sitä oikein lupaile.</p><p>Mikä politiikassa pätevöittää tällaiseen tehtävään ohi muiden alojen ehdokkaiden?</p> Iltasanomien mukaan Jyrki Katainen on nousemassa Sitran johtoon yliasiamieheksi toisena pääministerinä Esko Ahon jälkeen, joka yllätysvetona aikanaan nimettiin poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston toimesta ohi Bengt Holmströmin. Itseäni kummastuttaa, mikä oikein pätevöittää tämän koko uransa politiikassa tehneen Kataisen tehtävään? Lisäksi Sitran politisoitumisesta on ollut ajoittain keskustelua - tälläkö valinnalla vastataan siihen kritiikkiin?

Mikä poliittisessa toiminnassa pätevöittää ohi yrityselämän ja tutkimuksen ehdokkaiden?

Mikä poliittisessa toiminnassa on sellaista, että se näyttää pätevöittävän ihmisen mihin tahansa korkeaan virkaan ohi pätevämpien ja osaavampien hakijoiden, vaikka koulutustausta eikä työura ei tue nimitystä kyseiseen tehtävään?

Kataisen tapauksessa CV:stä ei löydy päivääkään toimintaa yrityksessä. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuttuaan 1998 hän teki vuoden aikana opettajan sijaisuuksia sekä toimi Kokoomuksen Kansallisen sivistysliiton koulutussuunnittelijana ja kouluttajana. Tämän jälkeen sitten 1999 eduskuntaan viideksitoista vuodeksi.

Tieteen ja politiikan edustajista politiikka voittamassa

Esko Aho nousi aikanaan Bengt Holmströmin ohi yliasiamieheksi. Nyt yliasiamiehenä toimiva Mikko Kosonen on taustaltaan enemmän tieteen ja yrityselämän edustaja.

Vaihtoehtona 51:n hakijan joukossa olisi ollut mm Turun yliopiston tulevaisuustutkimuksen professori Markku Wilenius. Jostain kumman syystä nyt kuitenkin halutaan poliitikko johtoon, miksi?

Minulla ei sinällään ole antipatioita Kataista kohtaan kuten monilla. En vain pidä häntä oikeana henkilönä tähän tehtävään. Itse näkisin tehtävässä mieluusti jonkun, jolla on kokemusta sekä yrityselämästä että tulevaisuuden tutkimuksesta sekä myös teknologioista. Edes näennäinen poliittinen riippumattomuus ei myöskään olisi haitaksi.

Sitran rooli on välillä ollut jonkin verran hakusessa ja sen luotsaaminen poliittisesti riippumattomampaan suuntaan olisi ollut tärkeää. Tämä todennäköinen valinta ei sitä oikein lupaile.

Mikä politiikassa pätevöittää tällaiseen tehtävään ohi muiden alojen ehdokkaiden?

]]>
60 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279907-katainen-nousemassa-sitran-johtoon-miksi#comments Kotimaa Hyvävelijärjestelmä Jyrki Katainen Poliittinen broileri Sitra Substanssiosaaminen Fri, 23 Aug 2019 04:30:11 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279907-katainen-nousemassa-sitran-johtoon-miksi
Halla-aho epäilee poliisia, edessä siintää iso taistelu Arkadianmäellä http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279891-halla-aho-epailee-poliisia-edessa-siintaa-iso-taistelu-arkadianmaella <p>Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho valmistautuu puolueineen poliittiseen taisteluun, josta tulisi eduskunnassa poikkeuksellinen.</p><p>Taistelu liittyy perussuomalaisten kansanedustajan <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/283151-kansanedustaja-puhui-vieraslajeista-eduskunnassa-poliisi-neuvottelee">Juha Mäenpään eduskuntapuheeseen</a>, jossa hän puhui samassa yhteydessä turvapaikanhakijoista, erilaisesta uskonnosta ja vieraslajien torjunnan tehostamisesta.</p><p>Poliisi on käynnistänyt Mäenpään puheesta <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287790-juuri-nyt-poliisilta-paatos-perussuomalaisten-kansanedustajan-juha-maenpaan-puheista">tässä kuussa esitutkinnan</a>, mikä on jo itsessään poikkeuksellista eduskuntapuheen kohdalla. Epäiltynä rikosnimikkeenä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.</p><p>Esitutkinnan jälkeen asia saattaa edetä syyteharkintaan valtakunnansyyttäjävirastoon ja sitä kautta ehkä syytteeseen.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287820-jussi-halla-aho-harskia-politikointia-perussuomalaiset-estaisi-kansanedustajan">Uusi Suomi haastatteli</a> aiheesta viime viikolla puheenjohtaja Halla-ahoa, jonka mielestä poliisin aloittama esitutkinta on &rdquo;härskiä politikointia&rdquo;. Hän viittasi tutkinnanjohtajana toimivaan rikoskomisario Pekka Hätöseen, joka on ollut vihreiden ehdokas kuntavaaleissa.</p><p>Halla-aho jatkoi poliisin uskottavuuden epäilyä Uuden Suomen haastattelua <a href="https://twitter.com/Halla_aho/status/1161596712491913217">seuraavana päivänä Twitterissä:</a> &rdquo;Poliisin olisi syytä olla erittäin huolissaan siitä, mitä viher-hätöset ja trolli-taposet tekevät instituution uskottavuudelle&rdquo;.</p><p>&rdquo;Viher-hätösillä hän viittaa rikoskomisario Pekka Hätöseen ja &rdquo;trolli-taposilla&rdquo; sosiaalisessa mediassa aktiiviseen ylikomisario Jari Taposeen, joka on toistuvasti äärikansallismielisten arvostelun kohteena.</p><p>Hätönen oli kuitenkin eronnut vihreistä jo tämän vuoden helmikuussa. Vaikka ei olisikaan ollut, niin poliisimies saa kuulua puolueeseen ja hän voi toimia vapaa-ajallaan paikallispolitiikassa. On aivan normaalia, että <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/kysyimme-voiko-poliisi-toimia-vapaa-ajalla-politiikassa-jaaviys-tulisi-todeta-vasta-jos-voidaan-osoittaa-henkilon-tuntevan-tutkittavansa/825199/">konstaapelit toimivat myös kaupunginvaltuutettuina</a>, jollaiseksi Hätönen ei siis yltänyt vuoden 2017 vaaleissa.</p><p>Mahdolliset jääviyskysymykset ratkaistaan poliisissa tapauskohtaisesti. Niin myös Hätösen tapauksessa, ja esimiehet <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10920671">eivät ole pitäneet häntä </a>Mäenpää-tutkinnassa jäävinä.</p><p>Hätösen ympärille rakentui lisäkohu, jossa epäiltiin hänen edelleen olevan yhä aktiivinen vihreissä, koska Espoon kaupungin sivuilta oli löytynyt tieto, jonka mukaan hän on Espoon tarkastuslautakunnan varajäsen. Kyse oli kuitenkin <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/288131-ryopytetty-rikoskomisario-pekka-hatonen-luuli-saaneensa-eron-vihreiden">Uuden Suomen uutisoimasta&nbsp;Espoon munauksesta</a>, sillä Hätönen oli pyytänyt jo viime helmikuussa eroa, mutta se ei ollut edennyt kaupungin byrokratiassa.</p><p>Mäenpään esitutkinnan poliittisuuteen uskova Halla-aho kertoi viime viikolla Uudelle Suomelle, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä torjuu syytteen Mäenpäätä vastaan, jos syyttäjä syytteeseen päätyy.</p><p>&rdquo;Ilman muuta. Näin tulee toimia, koska tämä on pelkästään poliisin ja oikeuslaitoksen käyttämistä perussuomalaisten vastaiseen politikointiin&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287820-jussi-halla-aho-harskia-politikointia-perussuomalaiset-estaisi-kansanedustajan">Halla-aho sanoi Uudelle Suomelle</a>.</p><p>Kyse on siitä, että kansanedustaja nauttii syytesuojasta eli parlamentaarisesta immuniteetista: &rdquo;Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut&rdquo;,<a href="https://eur02.safelinks.protection.outlook.com/?url=https%3A%2F%2Fwww.finlex.fi%2Ffi%2Flaki%2Fajantasa%2F1999%2F19990731&amp;data=02%7C01%7Cteppo.ovaskainen%40almamedia.fi%7C591648c116d94eeb871e08d71fedfb84%7C01407f7996ab46cbb400ae6062f4429a%7C1%7C0%7C637012979298243785&amp;sdata=ELMlOfQm%2FGJDxboFt%2B1Io4fA1aSiq9UHBiDbY72aCBs%3D&amp;reserved=0">&nbsp;perustuslaissa&nbsp;</a>sanotaan.</p><p>Perussuomalaisten 39 edustajan eduskuntaryhmä riittäisi syytteen torjumiseen kirkkaasti. Aiemmin kansanedustajan eduskuntatekemisiin liittyvää syytesuojaa on testattu 1930- ja 1970-luvulla, ja syytteet ovat jääneet nostamatta.</p><p>Jos poliittinen taistelu Mäenpään tapauksesta Arkadianmäellä leimahtaa, kehkeytyy siitä todennäköisesti aikamoinen. Nyt puhuttaisiin suomalaisen oikeusvaltion aika lailla syvimmästä olemuksesta.</p><p>Löytäisivätkö perussuomalaiset eduskunnasta ainuttakaan liittolaista asialleen, jonka ytimessä on puolueen piirissä elävä voimakas epäily Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta kohtaan?</p> Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho valmistautuu puolueineen poliittiseen taisteluun, josta tulisi eduskunnassa poikkeuksellinen.

Taistelu liittyy perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään eduskuntapuheeseen, jossa hän puhui samassa yhteydessä turvapaikanhakijoista, erilaisesta uskonnosta ja vieraslajien torjunnan tehostamisesta.

Poliisi on käynnistänyt Mäenpään puheesta tässä kuussa esitutkinnan, mikä on jo itsessään poikkeuksellista eduskuntapuheen kohdalla. Epäiltynä rikosnimikkeenä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Esitutkinnan jälkeen asia saattaa edetä syyteharkintaan valtakunnansyyttäjävirastoon ja sitä kautta ehkä syytteeseen.

Uusi Suomi haastatteli aiheesta viime viikolla puheenjohtaja Halla-ahoa, jonka mielestä poliisin aloittama esitutkinta on ”härskiä politikointia”. Hän viittasi tutkinnanjohtajana toimivaan rikoskomisario Pekka Hätöseen, joka on ollut vihreiden ehdokas kuntavaaleissa.

Halla-aho jatkoi poliisin uskottavuuden epäilyä Uuden Suomen haastattelua seuraavana päivänä Twitterissä: ”Poliisin olisi syytä olla erittäin huolissaan siitä, mitä viher-hätöset ja trolli-taposet tekevät instituution uskottavuudelle”.

”Viher-hätösillä hän viittaa rikoskomisario Pekka Hätöseen ja ”trolli-taposilla” sosiaalisessa mediassa aktiiviseen ylikomisario Jari Taposeen, joka on toistuvasti äärikansallismielisten arvostelun kohteena.

Hätönen oli kuitenkin eronnut vihreistä jo tämän vuoden helmikuussa. Vaikka ei olisikaan ollut, niin poliisimies saa kuulua puolueeseen ja hän voi toimia vapaa-ajallaan paikallispolitiikassa. On aivan normaalia, että konstaapelit toimivat myös kaupunginvaltuutettuina, jollaiseksi Hätönen ei siis yltänyt vuoden 2017 vaaleissa.

Mahdolliset jääviyskysymykset ratkaistaan poliisissa tapauskohtaisesti. Niin myös Hätösen tapauksessa, ja esimiehet eivät ole pitäneet häntä Mäenpää-tutkinnassa jäävinä.

Hätösen ympärille rakentui lisäkohu, jossa epäiltiin hänen edelleen olevan yhä aktiivinen vihreissä, koska Espoon kaupungin sivuilta oli löytynyt tieto, jonka mukaan hän on Espoon tarkastuslautakunnan varajäsen. Kyse oli kuitenkin Uuden Suomen uutisoimasta Espoon munauksesta, sillä Hätönen oli pyytänyt jo viime helmikuussa eroa, mutta se ei ollut edennyt kaupungin byrokratiassa.

Mäenpään esitutkinnan poliittisuuteen uskova Halla-aho kertoi viime viikolla Uudelle Suomelle, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä torjuu syytteen Mäenpäätä vastaan, jos syyttäjä syytteeseen päätyy.

”Ilman muuta. Näin tulee toimia, koska tämä on pelkästään poliisin ja oikeuslaitoksen käyttämistä perussuomalaisten vastaiseen politikointiin”, Halla-aho sanoi Uudelle Suomelle.

Kyse on siitä, että kansanedustaja nauttii syytesuojasta eli parlamentaarisesta immuniteetista: ”Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut”, perustuslaissa sanotaan.

Perussuomalaisten 39 edustajan eduskuntaryhmä riittäisi syytteen torjumiseen kirkkaasti. Aiemmin kansanedustajan eduskuntatekemisiin liittyvää syytesuojaa on testattu 1930- ja 1970-luvulla, ja syytteet ovat jääneet nostamatta.

Jos poliittinen taistelu Mäenpään tapauksesta Arkadianmäellä leimahtaa, kehkeytyy siitä todennäköisesti aikamoinen. Nyt puhuttaisiin suomalaisen oikeusvaltion aika lailla syvimmästä olemuksesta.

Löytäisivätkö perussuomalaiset eduskunnasta ainuttakaan liittolaista asialleen, jonka ytimessä on puolueen piirissä elävä voimakas epäily Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta kohtaan?

]]>
208 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279891-halla-aho-epailee-poliisia-edessa-siintaa-iso-taistelu-arkadianmaella#comments Kotimaa Eduskunta Juha Mäenpää Jussi Halla-aho Thu, 22 Aug 2019 12:21:08 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279891-halla-aho-epailee-poliisia-edessa-siintaa-iso-taistelu-arkadianmaella
Onko kuusituntisessa työpäivässä järkeä? http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279848-onko-kuusituntisessa-tyopaivassa-jarkea <p>Varapuheenjohtaja Sanna Marinin SDP:n 120-vuotisjuhlapaneelissa esiin heittämä ajatus kuusituntiseen työpäivään tai nelipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä synnytti odotetun kaltaisia reaktioita. Useimmat ovat pitäneet ajatusta täysin utopistisena sen vuoksi, että suomalaisten työajat ovat jo nykyisin kansainvälisesti verraten melko lyhyitä. Lisäksi hyvinvointivaltion rahoituspohjan varmistamiseksi tehdyn työn määrää pitäisi lisätä kaikin mahdollisin keinoin sen vähentämisen sijasta. Pienempi joukko pitää kuitenkin ajatusta perusteltuna muun muassa sen vuoksi, että työajan lyhentyessä työtunnit käytettäisiin tehokkaammin hyväksi. Lisäksi oman ajan lisääntyminen helpottaisi ihmisten arkea ja osa nykyisin työtä vailla olevista voisi ehkä päästä helpommin töihin.</p><p>Omasta mielestäni työelämän kehitysdynamiikkaan liittyy sellaisia piirteitä, joita ei ole otettu riittävän hyvin huomioon tähänastisessa keskustelussa ja joiden vuoksi ajatukseen lyhyemmistä työajoista ei voida antaa yksinkertaisia kyllä tai ei -vastauksia.</p><p><em>Kiristyvä kilpailu työstä</em></p><p>Kaikki Suomessa nykyisin tehdyt työt liittyvät suoraan tai välillisesti osaksi maailmanlaajuista työnjakoa, ja maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kilpailu työstä tulee kiristymään huomattavasti lähivuosikymmeninä. Tähän tilanteeseen joudutaan sen vuoksi, että työikäisten määrä maailmalla kasvaa nykyisin runsaalla neljälläkymmenellä miljoonalla joka vuosi. Lisäksi iso osa kehittyvien maiden työikäisistä joutuu vielä nykyisin hankkimaan elantonsa maaseudun omavaraistalouden tai kaupunkien epävirallisen talouden toiminnoista, joista he yrittävät hakeutua säännöllisemmän toimeentulon toivossa varsinaisiin ansiotöihin.</p><p>Koska kilpailu tarjolla olevista työtilaisuuksista on ankaraa ja töiden tuottavuus on enimmäkseen alhainen, ihmisillä ei ole varaa nirsoilla tekemiensä työtuntien määrissä. Kyse ei ole vain köyhimmistä kehitysmaista, vaan äskettäin esimerkiksi kiinalaisissa yrityksissä työskentelevät professionaalit ovat käynnistäneet 996-nimellä tunnetun kampanjan omien työaikojensa lyhentämiseksi. Nimitys tulee siitä, että nykyisin heidän odotetaan tekevän töitä aamuyhdeksästä iltayhdeksään kuutena päivänä viikossa. Tämän ohella useimmat heistä eivät uskalla ottaa kuin enintään muutaman vuosilomapäivän vuodessa.</p><p>Niukkuus ei ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka ajaa nykyisin ihmiset tekemään entistä enemmän töitä. Kilpailu on jos mahdollista vieläkin ankarampaa todellisiin huippusuorituksiin pyrkivien ihmisten keskuudessa, oli kyse sitten urheilusta, taiteesta, tieteestä, liike-elämästä tai vaikkapa politiikasta. Sitoutumisen pitää olla itse kunkin kohdalla lahjoista riippumatta satakymmenprosenttista eikä tarvittavien työtuntien määrää kannata ryhtyä laskemaan, sillä lahjakkuutta riittää kaikilla kilpailijoillakin.</p><p><em>Onko meidän pakko tehdä aina vain lisää töitä?</em></p><p>Kiristyvä maailmanlaajuinen kilpailu työstä heijastuu myös Suomen kaltaisiin vauraisiin teollisuusmaihin muun muassa halpojen tuontitavatoiden lisääntyvän tarjonnan, yritysten toimintojen kansainvälisten ulkoistusten ja työperäisen maahanmuuton välityksellä. Pysyäkseen kilpailukykyisinä paikalliset organisaatiot joutuvat lisäämään tuottavuuttaan, mihin muun muassa keinoäly ja robotisaatio tarjoavat koko ajan uusia mahdollisuuksia. Myös työvoiman käytössä pyritään suurempaan joustavuuteen niin, että palkkaa maksetaan vain niiltä työtunneilta, jolloin tehty työ tuottaa todellista lisäarvoa organisaatiolle ja sen asiakkaille.</p><p>Vauraat teollisuusmaat alkavat olla siinä vaiheessa, jossa jatkuvasti lisääntyvä tavarapaljous ei välttämättä enää lisää automaattisesti ihmisten hyvinvointia, vaan jossa tulisi ennemminkin pyrkiä vähentämään sen aiheuttamia ympäristö- ja muita ongelmia. Monet ihmiset ovat valmiita jopa kohtuullistamaan kulutustaan, jos he sen vastapainoksi saavat enemmän aikaa esimerkiksi itsensä kehittämiseen, läheisistään huolehtimiseen, lähiruoan tuottamiseen tai muihin mielekkäiksi kokemiinsa toimintoihin.</p><p>Tästä näkökulmasta katsottuna ajatus nykyistä lyhyemmistä työajoista tuntuu aivan järkevältä. Monet suomalaiset ovatkin jo pyrkineet oma-aloitteisesti lyhentämään työaikaansa esimerkiksi lasten ollessa pieniä, tarvitessaan enemmän aikaa joillekin työn ulkopuolisille projekteille tai päästäkseen pitämään paremmin huolta omasta terveydestään. &nbsp;</p><p>Työajan lyheneminen näkyy myös käytännössä muun muassa siten, että kun vielä vuonna 1990 Suomessa tehtiin keskimäärin runsaat 1752 työtuntia työllistä kohti, viime vuonna tehtyjen työtuntien määrä jäi &ndash; kikytunneista huolimatta - runsaaseen 1667 tuntiin eli yli kahdeksankymmentä tuntia lyhyemmäksi. Tuosta lyhyemmästä työajastakin sosiaalisen median parissa vietettiin viime vuonna todennäköisesti aika paljon enemmän aikaa kuin vuonna 1990.</p><p><em>&nbsp;Yhteiskunnan harjoittaman työaikasäätelyn merkityksen väheneminen</em></p><p>Eräs nykyajan työelämän ominaispiirre on se, että pelkkä työpaikalla vietetyn ajan määrä kertoo entistä vähemmän henkilön varsinaisesta työsuorituksesta. On toki edelleen paljon sellaisia suorittavia töitä, jotka edellyttävät nimenomaan ihmisen fyysistä läsnäoloa, mutta varsinkin työpäivien ollessa pitkiä mukaan tahtoo tulla aika paljon erilaisia luppoaikoja. Toisaalta entistä isompi osa töistä on sellaisia, joita voidaan suorittaa muuallakin. Lisäksi niihin sisältyy sellaisia ongelmanratkaisun elementtejä, jotka kulkeutuvat helposti myös työpaikan ulkopuolelle ja joista ei tahdo päästä eroon edes unissaan.</p><p>Työaikaan liittyvien joustojen tarpeet lisääntyvät aikaa myöten sekä organisaatioissa että niiden henkilöstön keskuudessa. Niitä syntyy muun muassa markkinatilanteen vaihteluista ja ihmisten yksilöllisen elämäntilanteen mukaan. Ihmisten elämänorientaatiot vaihtelevat myös pysyvämmin niin, että yhdet löytävät onnensa omistautumalla täysin työlleen, kun taas toisten elämän painopisteet ovat jossakin muualla.</p><p>Tällöin alkaa tuntua hyvin epärealistiselta ajatella, että yhteiskunta kykenisi enää määrittämään mitään kovin yhdenmukaista työaikanormia siten kuin aikanaan päätettiin kahdeksantuntiseen työpäivään siirtymisestä. Muutokset tapahtuvat pikemminkin itseohjautuvasti organisaatioiden tarpeiden ja työelämään osallistuvien ihmisten preferenssien ohjaamana. Yhteiskunnan harjoittamaa työaikasuojelua toki tarvitaan jatkossakin, mutta lähinnä vain kohtuuttomuuksien poiskarsimiseksi.</p> Varapuheenjohtaja Sanna Marinin SDP:n 120-vuotisjuhlapaneelissa esiin heittämä ajatus kuusituntiseen työpäivään tai nelipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä synnytti odotetun kaltaisia reaktioita. Useimmat ovat pitäneet ajatusta täysin utopistisena sen vuoksi, että suomalaisten työajat ovat jo nykyisin kansainvälisesti verraten melko lyhyitä. Lisäksi hyvinvointivaltion rahoituspohjan varmistamiseksi tehdyn työn määrää pitäisi lisätä kaikin mahdollisin keinoin sen vähentämisen sijasta. Pienempi joukko pitää kuitenkin ajatusta perusteltuna muun muassa sen vuoksi, että työajan lyhentyessä työtunnit käytettäisiin tehokkaammin hyväksi. Lisäksi oman ajan lisääntyminen helpottaisi ihmisten arkea ja osa nykyisin työtä vailla olevista voisi ehkä päästä helpommin töihin.

Omasta mielestäni työelämän kehitysdynamiikkaan liittyy sellaisia piirteitä, joita ei ole otettu riittävän hyvin huomioon tähänastisessa keskustelussa ja joiden vuoksi ajatukseen lyhyemmistä työajoista ei voida antaa yksinkertaisia kyllä tai ei -vastauksia.

Kiristyvä kilpailu työstä

Kaikki Suomessa nykyisin tehdyt työt liittyvät suoraan tai välillisesti osaksi maailmanlaajuista työnjakoa, ja maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kilpailu työstä tulee kiristymään huomattavasti lähivuosikymmeninä. Tähän tilanteeseen joudutaan sen vuoksi, että työikäisten määrä maailmalla kasvaa nykyisin runsaalla neljälläkymmenellä miljoonalla joka vuosi. Lisäksi iso osa kehittyvien maiden työikäisistä joutuu vielä nykyisin hankkimaan elantonsa maaseudun omavaraistalouden tai kaupunkien epävirallisen talouden toiminnoista, joista he yrittävät hakeutua säännöllisemmän toimeentulon toivossa varsinaisiin ansiotöihin.

Koska kilpailu tarjolla olevista työtilaisuuksista on ankaraa ja töiden tuottavuus on enimmäkseen alhainen, ihmisillä ei ole varaa nirsoilla tekemiensä työtuntien määrissä. Kyse ei ole vain köyhimmistä kehitysmaista, vaan äskettäin esimerkiksi kiinalaisissa yrityksissä työskentelevät professionaalit ovat käynnistäneet 996-nimellä tunnetun kampanjan omien työaikojensa lyhentämiseksi. Nimitys tulee siitä, että nykyisin heidän odotetaan tekevän töitä aamuyhdeksästä iltayhdeksään kuutena päivänä viikossa. Tämän ohella useimmat heistä eivät uskalla ottaa kuin enintään muutaman vuosilomapäivän vuodessa.

Niukkuus ei ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka ajaa nykyisin ihmiset tekemään entistä enemmän töitä. Kilpailu on jos mahdollista vieläkin ankarampaa todellisiin huippusuorituksiin pyrkivien ihmisten keskuudessa, oli kyse sitten urheilusta, taiteesta, tieteestä, liike-elämästä tai vaikkapa politiikasta. Sitoutumisen pitää olla itse kunkin kohdalla lahjoista riippumatta satakymmenprosenttista eikä tarvittavien työtuntien määrää kannata ryhtyä laskemaan, sillä lahjakkuutta riittää kaikilla kilpailijoillakin.

Onko meidän pakko tehdä aina vain lisää töitä?

Kiristyvä maailmanlaajuinen kilpailu työstä heijastuu myös Suomen kaltaisiin vauraisiin teollisuusmaihin muun muassa halpojen tuontitavatoiden lisääntyvän tarjonnan, yritysten toimintojen kansainvälisten ulkoistusten ja työperäisen maahanmuuton välityksellä. Pysyäkseen kilpailukykyisinä paikalliset organisaatiot joutuvat lisäämään tuottavuuttaan, mihin muun muassa keinoäly ja robotisaatio tarjoavat koko ajan uusia mahdollisuuksia. Myös työvoiman käytössä pyritään suurempaan joustavuuteen niin, että palkkaa maksetaan vain niiltä työtunneilta, jolloin tehty työ tuottaa todellista lisäarvoa organisaatiolle ja sen asiakkaille.

Vauraat teollisuusmaat alkavat olla siinä vaiheessa, jossa jatkuvasti lisääntyvä tavarapaljous ei välttämättä enää lisää automaattisesti ihmisten hyvinvointia, vaan jossa tulisi ennemminkin pyrkiä vähentämään sen aiheuttamia ympäristö- ja muita ongelmia. Monet ihmiset ovat valmiita jopa kohtuullistamaan kulutustaan, jos he sen vastapainoksi saavat enemmän aikaa esimerkiksi itsensä kehittämiseen, läheisistään huolehtimiseen, lähiruoan tuottamiseen tai muihin mielekkäiksi kokemiinsa toimintoihin.

Tästä näkökulmasta katsottuna ajatus nykyistä lyhyemmistä työajoista tuntuu aivan järkevältä. Monet suomalaiset ovatkin jo pyrkineet oma-aloitteisesti lyhentämään työaikaansa esimerkiksi lasten ollessa pieniä, tarvitessaan enemmän aikaa joillekin työn ulkopuolisille projekteille tai päästäkseen pitämään paremmin huolta omasta terveydestään.  

Työajan lyheneminen näkyy myös käytännössä muun muassa siten, että kun vielä vuonna 1990 Suomessa tehtiin keskimäärin runsaat 1752 työtuntia työllistä kohti, viime vuonna tehtyjen työtuntien määrä jäi – kikytunneista huolimatta - runsaaseen 1667 tuntiin eli yli kahdeksankymmentä tuntia lyhyemmäksi. Tuosta lyhyemmästä työajastakin sosiaalisen median parissa vietettiin viime vuonna todennäköisesti aika paljon enemmän aikaa kuin vuonna 1990.

 Yhteiskunnan harjoittaman työaikasäätelyn merkityksen väheneminen

Eräs nykyajan työelämän ominaispiirre on se, että pelkkä työpaikalla vietetyn ajan määrä kertoo entistä vähemmän henkilön varsinaisesta työsuorituksesta. On toki edelleen paljon sellaisia suorittavia töitä, jotka edellyttävät nimenomaan ihmisen fyysistä läsnäoloa, mutta varsinkin työpäivien ollessa pitkiä mukaan tahtoo tulla aika paljon erilaisia luppoaikoja. Toisaalta entistä isompi osa töistä on sellaisia, joita voidaan suorittaa muuallakin. Lisäksi niihin sisältyy sellaisia ongelmanratkaisun elementtejä, jotka kulkeutuvat helposti myös työpaikan ulkopuolelle ja joista ei tahdo päästä eroon edes unissaan.

Työaikaan liittyvien joustojen tarpeet lisääntyvät aikaa myöten sekä organisaatioissa että niiden henkilöstön keskuudessa. Niitä syntyy muun muassa markkinatilanteen vaihteluista ja ihmisten yksilöllisen elämäntilanteen mukaan. Ihmisten elämänorientaatiot vaihtelevat myös pysyvämmin niin, että yhdet löytävät onnensa omistautumalla täysin työlleen, kun taas toisten elämän painopisteet ovat jossakin muualla.

Tällöin alkaa tuntua hyvin epärealistiselta ajatella, että yhteiskunta kykenisi enää määrittämään mitään kovin yhdenmukaista työaikanormia siten kuin aikanaan päätettiin kahdeksantuntiseen työpäivään siirtymisestä. Muutokset tapahtuvat pikemminkin itseohjautuvasti organisaatioiden tarpeiden ja työelämään osallistuvien ihmisten preferenssien ohjaamana. Yhteiskunnan harjoittamaa työaikasuojelua toki tarvitaan jatkossakin, mutta lähinnä vain kohtuuttomuuksien poiskarsimiseksi.

]]>
14 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279848-onko-kuusituntisessa-tyopaivassa-jarkea#comments Kotimaa Kuuden tunnin työpäivä Sanna Marin Työelämä Työn tulevaisuus Wed, 21 Aug 2019 11:37:01 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279848-onko-kuusituntisessa-tyopaivassa-jarkea
Onko Mika Lintilä nyt pelottavan oikeassa? http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279769-onko-mika-lintila-nyt-pelottavan-oikeassa <p>&rdquo;Mikäli riskit toteutuvat, en olisi hirvittävän yllättynyt, että talouden kasvuprosentti alkaisi ensi vuonna nollalla&rdquo;, valtiovarainministeri&nbsp;<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/valtiovarainministeri-lintila-moittii-hallituskumppaneita-hallituskiimasta-ja-pelkaa-talouskasvuprosentin-alkavan-pian-nollalla/?show_modal=modal-login&amp;shared=1088106-055a655e-4">Mika Lintilä (kesk) sanoi Suomen Kuvalehdessä</a>&nbsp;viime viikolla.</p><p>Tänään Lintilä sai tukea näkemykselleen&nbsp;<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/talousennusteet-synkkenevat-edelleen-op-ennustaa-suomelle-enaa-0-5-prosentin-kasvua-ensi-vuodelle/2b99ab62-067f-41a8-a0bc-e33b8d0bb563">osuuspankkileiristä, joka ennusti, että kasvu olisi jäämässä ensi vuonna 0,5 prosenttiin</a>, eli ensimmäinen numero olisi hyvinkin nolla.</p><p>Hallituskaveri sdp:n puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Antti Rinne ei Lintilän (ja OP:n) näkemystä ole valmis ainakaan tässä vaiheessa jakamaan.</p><p>&rdquo;En usko tuohon arvioon, mutta jos sellainen näköala alkaa tulla, se täytyy sitten arvioida&rdquo;, pääministeri sanoi nollakasvusta&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7ecadf9a-d03f-48fc-a8ed-5a3e061785ee">Iltalehdessä viikonvaihteessa</a>.</p><p>Lintilän näkemys on toki irtiotto myös hänen johtamansa valtiovarainministeriön virallisesta näkemyksestä, jonka mukaan Suomen talous kasvaisi vielä 1,2 prosenttia ensi vuonna. Se on tuplamäärä Lintilän synkistelyskenaarioon verrattuna, mutta heiveröinen luku toki sekin.</p><p>Miksi nämä prosentit ja niiden kymmenykset sitten ovat kiinnostavia? Siksipä hyvinkin, että niiden mukana onnistuu tai kaatuu hyvin moni asia, joihin Rinteen hallitus tähtää ja mitä se lupaa.</p><p>Jos kasvu jää nollalinjalle ensi vuonna, on hyvin suuri vaara, ettei 75 prosentin työllisyystavoitteesta tule tällä hallituskaudella mitään. Ja sehän olisi aika ikävää, sillä&nbsp;<a href="https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma/kestavan-talouden-suomi">hallitusohjelmassa sanotaan</a>&nbsp;tunnetusti: &rdquo;Työllisyysasteen nousu on hallitusohjelmassa tulopohjan keskeisin yksittäinen elementti.&rdquo;</p><p>Valtio voisi alkaa velkaantua ennusteita holtittomammin ja pelottavasti. Luottoluokittajat nostelisivat kulmakarvojaan.</p><p>Se taas tietäisi hallituksen vuoden 2021 puoliväliriihessä todennäköisesti joidenkin rahahanojen tukkimista. Mistä&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10813624">Rinteen hallituksen lupaamasta uudesta kivasta</a>&nbsp;karsittaisiin, terveydenhoidon, koulutuksen vai eläkkeiden lisäpanostuksista?</p><p>Mutta onko Lintilällä katu-uskottavuutta ennustajana? Näyttöä tällä hevosmiehellä ainakin on, sillä positiivisen talouskäänteen<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211201-ministeriksi-nimitetty-mika-lintila-vienti-pakko-saada-kasvuun">&nbsp;hän ennusti vuoden 2016 lopussa</a>&nbsp;paremmin kuin esimerkiksi valtiovarainministeriö.</p><p>Nyt on rooli tietysti toinen. Selvää on, että valtiovarainministerin pitääkin olla budjettivalmistelujen aikoihin lähtökohtaisesti vähän synkkä.</p><p>Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, että aiemmassa optimismissaan Lintilä oli samaa mieltä kuin osuuspankit, mihin hän myös tuolloin viittasi (<a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/240077-huima-ennuste-ministeri-mika-lintilalta-suomen-valtio-nollille-2019?_ga=2.220589087.642433531.1566219449-504117802.1539454743">Lähde: Uusi Suomi</a>).</p><p>Maaseutupuoluetta edustavan ministerin ja maaseutupankkiryhmän näkemys on niin ikään nykyisessä pessimismissä yhteneväinen. Kuka kuuntelee ketä vai sattumaako vain?</p> ”Mikäli riskit toteutuvat, en olisi hirvittävän yllättynyt, että talouden kasvuprosentti alkaisi ensi vuonna nollalla”, valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) sanoi Suomen Kuvalehdessä viime viikolla.

Tänään Lintilä sai tukea näkemykselleen osuuspankkileiristä, joka ennusti, että kasvu olisi jäämässä ensi vuonna 0,5 prosenttiin, eli ensimmäinen numero olisi hyvinkin nolla.

Hallituskaveri sdp:n puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Antti Rinne ei Lintilän (ja OP:n) näkemystä ole valmis ainakaan tässä vaiheessa jakamaan.

”En usko tuohon arvioon, mutta jos sellainen näköala alkaa tulla, se täytyy sitten arvioida”, pääministeri sanoi nollakasvusta Iltalehdessä viikonvaihteessa.

Lintilän näkemys on toki irtiotto myös hänen johtamansa valtiovarainministeriön virallisesta näkemyksestä, jonka mukaan Suomen talous kasvaisi vielä 1,2 prosenttia ensi vuonna. Se on tuplamäärä Lintilän synkistelyskenaarioon verrattuna, mutta heiveröinen luku toki sekin.

Miksi nämä prosentit ja niiden kymmenykset sitten ovat kiinnostavia? Siksipä hyvinkin, että niiden mukana onnistuu tai kaatuu hyvin moni asia, joihin Rinteen hallitus tähtää ja mitä se lupaa.

Jos kasvu jää nollalinjalle ensi vuonna, on hyvin suuri vaara, ettei 75 prosentin työllisyystavoitteesta tule tällä hallituskaudella mitään. Ja sehän olisi aika ikävää, sillä hallitusohjelmassa sanotaan tunnetusti: ”Työllisyysasteen nousu on hallitusohjelmassa tulopohjan keskeisin yksittäinen elementti.”

Valtio voisi alkaa velkaantua ennusteita holtittomammin ja pelottavasti. Luottoluokittajat nostelisivat kulmakarvojaan.

Se taas tietäisi hallituksen vuoden 2021 puoliväliriihessä todennäköisesti joidenkin rahahanojen tukkimista. Mistä Rinteen hallituksen lupaamasta uudesta kivasta karsittaisiin, terveydenhoidon, koulutuksen vai eläkkeiden lisäpanostuksista?

Mutta onko Lintilällä katu-uskottavuutta ennustajana? Näyttöä tällä hevosmiehellä ainakin on, sillä positiivisen talouskäänteen hän ennusti vuoden 2016 lopussa paremmin kuin esimerkiksi valtiovarainministeriö.

Nyt on rooli tietysti toinen. Selvää on, että valtiovarainministerin pitääkin olla budjettivalmistelujen aikoihin lähtökohtaisesti vähän synkkä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, että aiemmassa optimismissaan Lintilä oli samaa mieltä kuin osuuspankit, mihin hän myös tuolloin viittasi (Lähde: Uusi Suomi).

Maaseutupuoluetta edustavan ministerin ja maaseutupankkiryhmän näkemys on niin ikään nykyisessä pessimismissä yhteneväinen. Kuka kuuntelee ketä vai sattumaako vain?

]]>
42 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279769-onko-mika-lintila-nyt-pelottavan-oikeassa#comments Kotimaa Antti Rinteen hallitus Mon, 19 Aug 2019 14:41:32 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279769-onko-mika-lintila-nyt-pelottavan-oikeassa
Miksi sosialidemokraatti käskyttää meitä työelämässä? http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279708-miksi-sosialidemokraatti-kaskyttaa-meita-tyoelamassa <p>Työajan lyhentämisessä ei ole henkilökohtaisena tavoitteena mitään väärää. Keskusjohtoisessa määrittelyssä taas ei ole järjen hiventäkään. Annetaan ihmisten sopia keskenään.</p><p><a href="https://www.demokraatti.fi/sdpn-120-vuotisjuhlassa-visioitiin-tulevaa-sanna-marin-miksei-4-paivan-tyoviikko-ja-6-tunnin-tyopaiva-voisi-olla-seuraava-tavoite">Demokraatti-lehti kertoo</a> Sanna Marinin puoluetovereinen visioineen 120-vuotispäivillään kansalle 4-päiväistä työviikkoa ja 6-tuntista työpäivää. Kaunis ja puoleensa vetävä ajatus. Juhlahumussa on ilmeisen helppoa unohtaa valtion 109 miljardin velka ja kuinka omankin hallituksen budjetti on viritetty talouskasvun ja työllisyyden parantumisen varaan.</p><p>Vapaa-aika, perhe, ystävät, harrastukset ja lepo ovat tärkeitä. Yhtälailla tärkeää on korostaa ihmisten tilanteiden erilaisuutta ja valinnanvapautta. Lyhennetylle työviikolle, lyhyemmille työpäiville, joustaville työajoille ja muille vastaaville työelämän ratkaisuille on todellinen tarve. Kuka tahansa vastuullisissa tehtävissä toimiva, pieniä lapsia kasvattava tai useampaa pätkätyötä päällekkäin tekevä tietää erinomaisen hyvin, kuinka lyhyt vuorokausi on, kun kaikki vastuut ja velvoitteet tulee suorittaa ja itsellekin olisi hyvä jäädä aikaa.</p><p>Kyse on kuitenkin myös elintasosta, johon yksilön on voitava vaikuttaa. Työtä tehdään useimmiten pääosin rahan takia.&nbsp;Yksi pärjää vähemmällä, toinen haluaa enemmän. Ahkeruudesta tulee palkita ja muiden velvollisuus ei ole korvata lyhyemmästä työajasta aiheutuvia ansionmenetyksiä.</p><p>Sosialidemokraattien visioissa on siis tälläkin kertaa heille varsin tyypillinen ajatusvirhe: kollektivismi. Kaikkien ihmisten elämä ei kulje samoja polkuja. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole. Ennen kaikkea tarvetta on yksilökohtaisille ratkaisuille ja vapaudelle valita työhön käyttämänsä aika mahdollisimman itsenäisesti yhdessä työnantajiensa kanssa. Keskusjohtoisten, ylhäältä koko kansalle pakotettujen aikataulujen aika on yksinkertaisesti ohi.</p><p>Valtion tulee pikaisesti vapauttaa työmarkkinat ja lisätä ihmisten edellytyksiä sukkuloida modernin työelämän vaatimusten ja yksilöllisten tarpeidensa välillä. Vain ihminen itse voi tietää omat tarpeensa, sosialidemokraattien puoluejohto ei niitä voi eikä saa määritellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen puheenjohtaja.</p> Työajan lyhentämisessä ei ole henkilökohtaisena tavoitteena mitään väärää. Keskusjohtoisessa määrittelyssä taas ei ole järjen hiventäkään. Annetaan ihmisten sopia keskenään.

Demokraatti-lehti kertoo Sanna Marinin puoluetovereinen visioineen 120-vuotispäivillään kansalle 4-päiväistä työviikkoa ja 6-tuntista työpäivää. Kaunis ja puoleensa vetävä ajatus. Juhlahumussa on ilmeisen helppoa unohtaa valtion 109 miljardin velka ja kuinka omankin hallituksen budjetti on viritetty talouskasvun ja työllisyyden parantumisen varaan.

Vapaa-aika, perhe, ystävät, harrastukset ja lepo ovat tärkeitä. Yhtälailla tärkeää on korostaa ihmisten tilanteiden erilaisuutta ja valinnanvapautta. Lyhennetylle työviikolle, lyhyemmille työpäiville, joustaville työajoille ja muille vastaaville työelämän ratkaisuille on todellinen tarve. Kuka tahansa vastuullisissa tehtävissä toimiva, pieniä lapsia kasvattava tai useampaa pätkätyötä päällekkäin tekevä tietää erinomaisen hyvin, kuinka lyhyt vuorokausi on, kun kaikki vastuut ja velvoitteet tulee suorittaa ja itsellekin olisi hyvä jäädä aikaa.

Kyse on kuitenkin myös elintasosta, johon yksilön on voitava vaikuttaa. Työtä tehdään useimmiten pääosin rahan takia. Yksi pärjää vähemmällä, toinen haluaa enemmän. Ahkeruudesta tulee palkita ja muiden velvollisuus ei ole korvata lyhyemmästä työajasta aiheutuvia ansionmenetyksiä.

Sosialidemokraattien visioissa on siis tälläkin kertaa heille varsin tyypillinen ajatusvirhe: kollektivismi. Kaikkien ihmisten elämä ei kulje samoja polkuja. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole. Ennen kaikkea tarvetta on yksilökohtaisille ratkaisuille ja vapaudelle valita työhön käyttämänsä aika mahdollisimman itsenäisesti yhdessä työnantajiensa kanssa. Keskusjohtoisten, ylhäältä koko kansalle pakotettujen aikataulujen aika on yksinkertaisesti ohi.

Valtion tulee pikaisesti vapauttaa työmarkkinat ja lisätä ihmisten edellytyksiä sukkuloida modernin työelämän vaatimusten ja yksilöllisten tarpeidensa välillä. Vain ihminen itse voi tietää omat tarpeensa, sosialidemokraattien puoluejohto ei niitä voi eikä saa määritellä.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen puheenjohtaja.

]]>
22 http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279708-miksi-sosialidemokraatti-kaskyttaa-meita-tyoelamassa#comments Kotimaa Työelämä Valinnanvapaus Mon, 19 Aug 2019 06:00:00 +0000 Marko Kettunen http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279708-miksi-sosialidemokraatti-kaskyttaa-meita-tyoelamassa
Kun aktivisti sahaa omaa jalkaansa http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279604-kun-aktivisti-sahaa-omaa-jalkaansa <p>Torstain Die Tageszeitung paljasti, että ilmastoaktivisti Greta Thunbergin purjehdus aiheuttaa enemmän ilmastopäästöjä kuin olisi syntynyt hänen ja hänen isänsä edestakaisesta lentomatkasta USA:aan.</p><p>Syy on siinä, että purjeveneen vaihtomiehistö (5 henkilöä) lentää Euroopasta USA:aan ja menomatkan kapteeni vastaavasti tulee lentäen takaisin Saksaan. Lisäksi mediaspektaakkeli, joka nähtiin lähdössä oli liikuttanut kohtuullisen määrän tiedotusvälineitä satamaan. Siihenkin tarvittiin matkustamista.</p><p>No... mitä sitten?</p><p>Kun minä ja muutama muu jakoi kyseisen uutisen, koomikko Andre Wickström kiteytti uutisen Twitterissä:</p><p>&quot;Silloin ku Hjallis purjehti Atlantin yli suomalaisten julkkisten kanssa missä kaikki huutavat sedät oli silloin? Mutta nyt kun Greta tekee sen niin ai että se on väärin ja tyhmää&quot;</p><p>Andre hyvä, meillä tylsemmillä sedillä ei ole sitä etuoikeutta kuin koomikoilla; meidän tosissaan heittämää juttua ei voi selittelemällä muuttaa vitsiksi.&quot;&nbsp;</p><p>Setäkortti on so last season ja kerron nyt miksi:</p><p>Suuri osa meistä sedistä on joutunut niin monen suolausyrityksen kohteeksi, että me olemme oppineet saman minkä setä -nimityksen käyttäjät. Vakiintuneella nimikkeellä nimittelevät käyttävät lisäsanaa vain häiritäkseen itse asian käsittelyä.</p><p>Greta Thunbergin tapauksessa ongelma ei ole se, että kyseinen purjehdus aiheuttaa enemmän päästöjä kuin lentäminen, vaan se, että kyseistä purjehdusta on mainostettu ekologisempana vaihtoehtona lentämiselle. Jos Greta (hänen tiedottajansa) olisi miettinyt yhden minuutin lisää, olisi viesti voinut olla vaikkapa:</p><p>Purjehdimme Atlantin yli viestiäksemme sitä, että ekologisempi tapa liikkua on tärkeä. Samalla olemme hyvin huolissamme siitä, että edes tätä purjehdusta ei voida tehdä ympäristöä rasittamatta. Toivomme, että ihmiskunta miettisi enemmän sitä, miten säästämme luontoa ja mahdollistamme ihmisten kanssakäymisen pienemmällä kuormalla&quot;.&nbsp;</p><p>Teksti voisi olla ihan mitä tahansa muutakin saman suuntaista. Oleellista on se, että olllaan avoimia. Esimerkiksi Finlayson ilmoittaa pyrkivänsä vastuulliseen puuvillan käyttöön, mutta muistuttaa että itse puuvilla on jo ympäristön kannalta haasteellinen tuote, vaikka onkin montaa muuta parempi.</p><p>Aktivistit sortuvat säännönmukaisesti tähän samaan ongelmaan. Rasisteilla on joskus hyvä pointti, mutta se peittyy ylimitoitetun ja yliagressiivisen huolen alle. Jos et ole heidän puolellaan, olet suvakki. Perussuomalainen poliitikko ajaa reippaasti ylikierroksilla, kun syyttää poliisilaitosta poliittiseksi. Feministit ovat kohdanneet niin paljon miesten puolelta tulevaa ahdistavaa käytöstä, että jokainen heidän toimintaansa arvosteleva näyttää olevan ahdistava setämies, jonka on syytä olla hiljaa. Uskonnollisia yhteisöjä arvosteleva saa kuulla olevansa rasisti. Esimerkkejä löytyy.</p><p>Aktvismin suurin ongelma on siinä, että asian saadessa huomioarvoa, asiaa ei saa enää arvioida kriittisesti. Ei saa liata omaa pesää eikä haukkua vastustajaa. Jos huomaat jotakin ikävää, saa vastauksesti liian usein sen tapaista, että tarkoitus pyhittää keinot.</p><p>Se on aika lapsellista. Kehittymätöntä.</p><p>Haluan nähdä sen päivän, kun asioiden kriittinen tarkastelu kohdataan hyvänä tapana käydä keskustelua. Valmius kriittiseen keskusteluun luo luottamusta ja pohjaa kehitykselle paljon enemmän, kuin kriittisten äänien väkivaltainen hiljentäminen nimittelyllä tai vähättelemällä.</p><p>Kritiikki ei ole vastustamista. Kritiikki on asian katselemista toiselta kantilta. Jos asia ei kestä kritiikkiä, ei se kestä myöskään päivänvaloa.</p><p>&nbsp;</p> Torstain Die Tageszeitung paljasti, että ilmastoaktivisti Greta Thunbergin purjehdus aiheuttaa enemmän ilmastopäästöjä kuin olisi syntynyt hänen ja hänen isänsä edestakaisesta lentomatkasta USA:aan.

Syy on siinä, että purjeveneen vaihtomiehistö (5 henkilöä) lentää Euroopasta USA:aan ja menomatkan kapteeni vastaavasti tulee lentäen takaisin Saksaan. Lisäksi mediaspektaakkeli, joka nähtiin lähdössä oli liikuttanut kohtuullisen määrän tiedotusvälineitä satamaan. Siihenkin tarvittiin matkustamista.

No... mitä sitten?

Kun minä ja muutama muu jakoi kyseisen uutisen, koomikko Andre Wickström kiteytti uutisen Twitterissä:

"Silloin ku Hjallis purjehti Atlantin yli suomalaisten julkkisten kanssa missä kaikki huutavat sedät oli silloin? Mutta nyt kun Greta tekee sen niin ai että se on väärin ja tyhmää"

Andre hyvä, meillä tylsemmillä sedillä ei ole sitä etuoikeutta kuin koomikoilla; meidän tosissaan heittämää juttua ei voi selittelemällä muuttaa vitsiksi." 

Setäkortti on so last season ja kerron nyt miksi:

Suuri osa meistä sedistä on joutunut niin monen suolausyrityksen kohteeksi, että me olemme oppineet saman minkä setä -nimityksen käyttäjät. Vakiintuneella nimikkeellä nimittelevät käyttävät lisäsanaa vain häiritäkseen itse asian käsittelyä.

Greta Thunbergin tapauksessa ongelma ei ole se, että kyseinen purjehdus aiheuttaa enemmän päästöjä kuin lentäminen, vaan se, että kyseistä purjehdusta on mainostettu ekologisempana vaihtoehtona lentämiselle. Jos Greta (hänen tiedottajansa) olisi miettinyt yhden minuutin lisää, olisi viesti voinut olla vaikkapa:

Purjehdimme Atlantin yli viestiäksemme sitä, että ekologisempi tapa liikkua on tärkeä. Samalla olemme hyvin huolissamme siitä, että edes tätä purjehdusta ei voida tehdä ympäristöä rasittamatta. Toivomme, että ihmiskunta miettisi enemmän sitä, miten säästämme luontoa ja mahdollistamme ihmisten kanssakäymisen pienemmällä kuormalla". 

Teksti voisi olla ihan mitä tahansa muutakin saman suuntaista. Oleellista on se, että olllaan avoimia. Esimerkiksi Finlayson ilmoittaa pyrkivänsä vastuulliseen puuvillan käyttöön, mutta muistuttaa että itse puuvilla on jo ympäristön kannalta haasteellinen tuote, vaikka onkin montaa muuta parempi.

Aktivistit sortuvat säännönmukaisesti tähän samaan ongelmaan. Rasisteilla on joskus hyvä pointti, mutta se peittyy ylimitoitetun ja yliagressiivisen huolen alle. Jos et ole heidän puolellaan, olet suvakki. Perussuomalainen poliitikko ajaa reippaasti ylikierroksilla, kun syyttää poliisilaitosta poliittiseksi. Feministit ovat kohdanneet niin paljon miesten puolelta tulevaa ahdistavaa käytöstä, että jokainen heidän toimintaansa arvosteleva näyttää olevan ahdistava setämies, jonka on syytä olla hiljaa. Uskonnollisia yhteisöjä arvosteleva saa kuulla olevansa rasisti. Esimerkkejä löytyy.

Aktvismin suurin ongelma on siinä, että asian saadessa huomioarvoa, asiaa ei saa enää arvioida kriittisesti. Ei saa liata omaa pesää eikä haukkua vastustajaa. Jos huomaat jotakin ikävää, saa vastauksesti liian usein sen tapaista, että tarkoitus pyhittää keinot.

Se on aika lapsellista. Kehittymätöntä.

Haluan nähdä sen päivän, kun asioiden kriittinen tarkastelu kohdataan hyvänä tapana käydä keskustelua. Valmius kriittiseen keskusteluun luo luottamusta ja pohjaa kehitykselle paljon enemmän, kuin kriittisten äänien väkivaltainen hiljentäminen nimittelyllä tai vähättelemällä.

Kritiikki ei ole vastustamista. Kritiikki on asian katselemista toiselta kantilta. Jos asia ei kestä kritiikkiä, ei se kestä myöskään päivänvaloa.

 

]]>
38 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279604-kun-aktivisti-sahaa-omaa-jalkaansa#comments Kotimaa Feminismi Greta Thunberg Perussuomalaiset Sovinismi Fri, 16 Aug 2019 09:51:07 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279604-kun-aktivisti-sahaa-omaa-jalkaansa
Avustajapopulismin kahdet kasvot http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279516-avustajapopulismin-kahdet-kasvot <p>Poliittinen avustaja on yksi Suomen väheksytyimmistä ammateista. Fakta käy ilmi Suomen Kuvalehden ammattien arvostusta selvittävässä <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/onko-ammattisi-nousussa-vai-laskussa-katso-mita-ammatteja-suomi-arvostaa-ja-mita-ei/?shared=1023830-bd962598-10">tutkimuksesta</a>. Yleinen näkemys lienee, että poliittinen avustaja on selkärangaton juonittelija, joka on saanut suojatyöpaikan puolueen leivistä. Eipä siis ihme, että iltapäivälehdet ja osa kansanedustajistakin on kiihkoutunut äimistelemään Rinteen hallituksen kasvanutta avustajakuntaa. Toistaiseksi analyyttisempi kritiikki on jäänyt huutokuoron varjoon.&nbsp;</p><p>Nykyinen hallitus on sopinut palkkaavansa enintään 15 valtiosihteeriä ja 70 erityisavustajaa. Määrä on lähes kaksinkertainen edellisen hallituksen avustajajoukkoon nähden, johon kuului 4 valtiosihteeriä ja 42 poliittista erityisavustajaa. Naljailu ministerien &rdquo;avustajamitoituksesta&rdquo; on kieltämättä hauska heitto näiden lukujen valossa. Samalla on tiedostettava, että poliittisten esikuntien kohtaamat haasteet ja heihin kohdistuvat vaatimukset ovat toisinaan jopa kohtuuttoman julmia.</p><p>Sipilän hallituksen erityisavustajille tekemäni teemahaastattelut (<a href="https://trepo.tuni.fi/handle/10024/103035">Kuoppala 2018</a>) paljastivat, että sekä ministerien että heidän avustajiensa määrän vähentäminen koettiin pölhöpulistiseksi vedoksi. Hallituskauden aikana esimerkiksi ministeri Lindström sairastui työuupumukseen. Myös eräs haastateltava erityisavustaja kuvaili, kuinka ministerin avustajakunnalla oli harvoin tarpeeksi aikaa perehtyä valmisteltaviin asioihin. Välillä he jopa toivoivat asioiden vain edistyvän itsestään ilman suurempia rytinöitä. Pahimmillaan tilanteen nähtiin lisäävän virkamiesten valtaa kansanvallan kustannuksella.</p><p>Kaikkien etu olisikin, jos erityisavustajien työhön liittyvää mystiikkaa pystyttäisiin vähentämään. Fakta on, että ministerit tarvitsevat poliittisia avustajiaan. He ovat ministerien lähimpiä luotettuja ja neuvonantajia paineen keskellä. Yksikään ministeri ei pysty johtamaan menestyksekkäästi hallinnonalaansa pelkästään virkamiesten avulla. Myös ministeriön virkamiehet kaipaavat asiantuntevaa poliittista ohjausta osana laadukasta lainvalmistelua.</p><p>Epäonnistunut <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10921266">lausunto</a> kuultiin myös ministeri Anderssonilta, joka puolusti avustajamäärän lisäämistä sillä, että virkamiehet ovat uupuneita. Väite on vähintään tuulesta temmattu. Vaikka politiikan ja hallinnon erottaminen ministerien esikuntien toiminnassa on hyvin haastavaa, niin kyllä ministerin pitäisi ymmärtää, että virkamiehet kirjoittavat lain. Avustajamäärän lisäämisellä turvataan taas ministerien ja heidän avustajiensa jaksaminen, jotta poliittinen ohjaus olisi johdonmukaisempaa.</p><p>Ministereiden avustajaresurssit oli mitoiteltu aiemmin selvästi alakanttiin, mutta on oleellista kysyä, että onko hallitus intoutunut lisäämään avustajakuntaansa hieman liiaksikin. Kokoomus esitti hallituksen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä, että hallitus kohtuullistaisi avustajamäärän lisäystä. Vielä syvällisempi kysymys onkin, että olisiko valtiosihteerien palkkaamisen varatut rahat ollut parempi käyttää puoluetuen korottamiseen? Näin varmistettaisiin, että hallituksen ja opposition välinen valmisteluresurssi ei painottuisi liiaksi hallituksen eduksi.</p> Poliittinen avustaja on yksi Suomen väheksytyimmistä ammateista. Fakta käy ilmi Suomen Kuvalehden ammattien arvostusta selvittävässä tutkimuksesta. Yleinen näkemys lienee, että poliittinen avustaja on selkärangaton juonittelija, joka on saanut suojatyöpaikan puolueen leivistä. Eipä siis ihme, että iltapäivälehdet ja osa kansanedustajistakin on kiihkoutunut äimistelemään Rinteen hallituksen kasvanutta avustajakuntaa. Toistaiseksi analyyttisempi kritiikki on jäänyt huutokuoron varjoon. 

Nykyinen hallitus on sopinut palkkaavansa enintään 15 valtiosihteeriä ja 70 erityisavustajaa. Määrä on lähes kaksinkertainen edellisen hallituksen avustajajoukkoon nähden, johon kuului 4 valtiosihteeriä ja 42 poliittista erityisavustajaa. Naljailu ministerien ”avustajamitoituksesta” on kieltämättä hauska heitto näiden lukujen valossa. Samalla on tiedostettava, että poliittisten esikuntien kohtaamat haasteet ja heihin kohdistuvat vaatimukset ovat toisinaan jopa kohtuuttoman julmia.

Sipilän hallituksen erityisavustajille tekemäni teemahaastattelut (Kuoppala 2018) paljastivat, että sekä ministerien että heidän avustajiensa määrän vähentäminen koettiin pölhöpulistiseksi vedoksi. Hallituskauden aikana esimerkiksi ministeri Lindström sairastui työuupumukseen. Myös eräs haastateltava erityisavustaja kuvaili, kuinka ministerin avustajakunnalla oli harvoin tarpeeksi aikaa perehtyä valmisteltaviin asioihin. Välillä he jopa toivoivat asioiden vain edistyvän itsestään ilman suurempia rytinöitä. Pahimmillaan tilanteen nähtiin lisäävän virkamiesten valtaa kansanvallan kustannuksella.

Kaikkien etu olisikin, jos erityisavustajien työhön liittyvää mystiikkaa pystyttäisiin vähentämään. Fakta on, että ministerit tarvitsevat poliittisia avustajiaan. He ovat ministerien lähimpiä luotettuja ja neuvonantajia paineen keskellä. Yksikään ministeri ei pysty johtamaan menestyksekkäästi hallinnonalaansa pelkästään virkamiesten avulla. Myös ministeriön virkamiehet kaipaavat asiantuntevaa poliittista ohjausta osana laadukasta lainvalmistelua.

Epäonnistunut lausunto kuultiin myös ministeri Anderssonilta, joka puolusti avustajamäärän lisäämistä sillä, että virkamiehet ovat uupuneita. Väite on vähintään tuulesta temmattu. Vaikka politiikan ja hallinnon erottaminen ministerien esikuntien toiminnassa on hyvin haastavaa, niin kyllä ministerin pitäisi ymmärtää, että virkamiehet kirjoittavat lain. Avustajamäärän lisäämisellä turvataan taas ministerien ja heidän avustajiensa jaksaminen, jotta poliittinen ohjaus olisi johdonmukaisempaa.

Ministereiden avustajaresurssit oli mitoiteltu aiemmin selvästi alakanttiin, mutta on oleellista kysyä, että onko hallitus intoutunut lisäämään avustajakuntaansa hieman liiaksikin. Kokoomus esitti hallituksen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä, että hallitus kohtuullistaisi avustajamäärän lisäystä. Vielä syvällisempi kysymys onkin, että olisiko valtiosihteerien palkkaamisen varatut rahat ollut parempi käyttää puoluetuen korottamiseen? Näin varmistettaisiin, että hallituksen ja opposition välinen valmisteluresurssi ei painottuisi liiaksi hallituksen eduksi.

]]>
3 http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279516-avustajapopulismin-kahdet-kasvot#comments Kotimaa Erityisavustajat hallitus Hallitusohjelma Poliittinen ohjaus Wed, 14 Aug 2019 14:28:59 +0000 Tuomas Kuoppala http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279516-avustajapopulismin-kahdet-kasvot
Työttömyyden hoidon työkalut tehokäyttöön http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279471-tyottomyyden-hoidon-tyokalut-tehokayttoon <p>Rinteen hallitus valmistautuu ensimmäiseen budjettiinsa. Odotusarvot ovat korkealla jo sen vuoksi, että uusi hallitus on laittanut itsellensä, sinänsä aivan oikean, kunnianhimoisen työllisyysastetavoitteen, 75%. Ja tällä työllisyysasteella tulisi sitten mahdollistaa monia niistä muista tavoitteista ja- lupauksista, joita eri puolueet ovat antaneet.</p><p>Voidaan kai liioittelematta todeta, että työllisyystavoite on tämänkin hallituksen keskeisin tavoite, selkäranka.</p><p>Nyt on sitten ensimmäisen &rdquo;näytön&rdquo; paikka.</p><p>Aktiivimallista käyty julkinen keskustelu kertoo minulle siitä, kuinka vaikeata on pitää annetuista lupauksista kiinni. Varsinkin kun tuntuu sille, julkisen keskustelun perusteella, että hallituksen sisällä eivät kaikki ole sisäistäneet mallia ja rakennetta. Olen mielelläni väärässä.</p><p>Aktiivimalli rakennettiin <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238717-ay-ekonomisti-tunnustaa-ehdottaneensa-aktiivimallia-pienetkin-marjat-nyt-poimittava">Hetemäen johtamassa työryhmässä</a>. Siitä tehtiin <em>kustannusneutraali</em> laskemalla työttömyyden omavastuupäiviä eli karenssipäiviä seitsemästä viiteen. Kyse ei ollut kikkailusta, kuten näkee väitettävän, vaan kyse oli valtion menojen kurissa pitämisestä.</p><p>Työttömyys(laaja) maksaa <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161296">jopa miljardeja euroja veronmaksajille</a>. Haarukka lienee siellä viiden-kuuden miljardin suuruusluokassa, mutta jopa kymmentäkin miljardia on esitetty(2016&nbsp; 10,8 miljardia euroa. Lähde:</p><p><strong>Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle</strong> Alasalmi, Juho; Alimov, Naufal; Ansala, Laura; Busk, Henna; Huhtala, Ville-Valtteri; Kekäläinen, Antti; Keskinen, Peetu; Ruuskanen, Olli-Pekka; Vuori, Lauri (2019-01-21)</p><p>Uusien kustannusten sijaan, pitää mielestäni miettiä enemmän keinoja miten olemassa olevalla rahalla saadaan enemmän aikaiseksi ja vaikuttavuutta.</p><p>Sipilän hallituksessa teimme momenttisiirron TEM:n momentilta STM:n momentille ja näin ilman&nbsp; mitään <em>uutta </em>rahaa, työllisyysmäärärahat saatiin riittämään alueilla. Ennen tätä siirtoa, työllisyysmäärärahat loppuivat jo keväällä. Ja niitä jouduttiin sitten paikkailemaan lisäbudjetilla. Vuodesta toiseen.</p><p>Suomessa on olemassa <a href="https://www.vates.fi/tietopaketit/aluepaattajat/valityomarkkinat.html">ns.välityömarkkinat</a> vaikeasti työllistyville. Erittäin hyvä. Niiden ongelma on kuitenkin se, että ne eivät toimi kuten ne voisivat parhaimmillaan toimia. Niiden korjaamiseen ei yksi hallituskausi riitä. Mutta työ on aloitettu, kiitos edellisen ja nykyisen hallituksen.</p><p>Viittaan tällä &nbsp;<a href="https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvityshenkilot-pitkaaikaistyottomien-ja-osatyokykyisten-todelliset-palvelutarpeet-on-selvitettava-nykyista-paremmin">Työkyky-ohjelmaan</a>. Sen edistäminen on kirjattu toimenpiteenä Rinteen hallituksen ohjelmaan ja se on suuren kiitoksen paikka. Käytännön toimet ovatkin sitten kokonaan oma tarinansa. Kyse ei ole, tässäkään asiassa, yhdestä toimesta vaan joukosta toimenpiteitä ja lainsäädäntömuutoksia. Tie on hidas, mutta aivan välttämätön jotta voidaan edes haaveilla työllisyysasteen merkittävästä nostamisesta.</p><p>Lisäksi on syytä muistaa oppisopimuksen ja palkkatuen kokonaisuudet. Niiden mahdollinen yhdistäminen, vaikkapa erilaisten kokeilujen kautta, voisi tuoda uutta ajattelua ja uusia toimintamalleja.</p><p>Palkkatuesta käytävässä keskustelussa tuodaan esille siitä tehdyt tutkimukset. On tutkittu, että tehokkainta palkkatuen käyttö on, kun se maksetaan suoraan yksityiselle työantajalle. Palkkatuen tulisi mielestäni olla pääasiassa työkalu, jonka avulla viedään potentiaalista työntekijää eteenpäin, kohti avoimia työmarkkinoita. Lisäksi sen byrokratiaa on kyettävä helpottamaan. Siihen ollaankin käsittääkseni puuttumassa, hyvä niin.</p><p>Ei pidä kuitenkaan ajatella niin, että <em>vain </em>palkkatuella, <em>vain</em> oppisopimuksella, <em>vain </em>työkokeiluilla tai <em>vain</em> tuetulla työtoiminnalla nostetaan työllisyysaste tavoitteeseen. Olen pannut merkille, että nyt julkisessa keskustelussa ollaan aika ajoin sortumassa aivan samaan kuin Sipilän hallituksen työllisyystoimienkin kohdalla kävi. Keskustelua käydään jostain yhdestä toimenpiteestä kerrallaan ja esitetään jopa väitteitä, että &rdquo;tälläkö hallitus aikoo nostaa työllisyyttä?&rdquo; Itse ymmärrän niin, että kyse on useiden toimenpiteiden kokonaisuudesta ja niiden yhteisvaikutuksesta. Ja että osassa toimien vaikutukset vievät enemmän aikaa kuin jonkin muun.</p><p>Yksinkertaistan: <em>Jos kyetään ratkaisemaan se, että ihminen olisi aina hänelle oikean palvelun piirissä, se vie ison askeleen kohti työllisyystavoitetta</em>.</p><p>Esimerkki toimivasta polusta kohti työelämää. Kuntouttava työtoiminta --&gt; työkokeilu --&gt; palkkatuettu työ --&gt; palkkatyö avoimilla työmarkkinoilla</p><p>Monesti käy kuitenkin niin, että ihminen jää &rdquo;pyörimään&rdquo; erilaisiin kokeiluihin, kuntouttavaan työtoimintaan tai tukityöllistetyksi, eikä pääse eteenpäin vaikka hänellä voisi olla siihen jo edellytykset. Siksi mm. työttömien työterveyshuolto, jota on laiminlyöty jo vuosia, on erittäin tärkeä osa tätä Työkykyohjelma- kokonaisuutta.</p><p>On myös uskallettava tunnustaa, että osa ihmisistä ei tule koskaan työllistymään avoimille työmarkkinoille. <em>Heille pitää olla oma ratkaisunsa</em>. Heillä voi olla jotain osaamista, jäljellä olevaa työ- ja toimintakykyä, jota on syytä hyödyttää. Ennen kaikkea heidän itsensä vuoksi.</p><p>Kyse on myös siitä, että<em> se </em>mitä tehdään työllisyyden edistämiseksi <em>valtion varoilla</em> tulisi olla ennen kaikkea ihmisten auttamista seuraavalle portaalle.</p><p>En usko, että palkkatuella tai oppisopimuksella on tarkoituskaan &rdquo;kilpailla&rdquo; avoimien työmarkkinoiden työpaikkojen kanssa. Palkkatuki on hyvä työkalu oikein kohdennettuna.</p><p>EK:n asiantuntija Vesa Rantahalvari toteaa tuoreessa<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/te/a37ba3ee-a91b-4720-9257-8d14913e1744?ref=ampparit:b60a"> blogissaan(</a>EK 9.8 2019): <em>&rdquo;</em> <em>Kun palkkatukea on käytetty työllistämiseen kuntiin tai kolmannelle sektorille, vaikuttavuus on tutkimusten mukaan valitettavasti aika lailla nolla. Myönteistä vaikutusta on havaittu lähinnä vain silloin, kun tuen saa yksityisen sektorin työnantaja. Näistä syistä nykymallissa merkittävää niin sanotun avoimen sektorin työllisyyden lisäystä palkkatuetulle työlle tuskin voi laskea. Eli palkkatuella työllistetty vastaa enintään 0,7 oikeaa työllistä ellei vaikuttavuutta saada kohennettua.&rdquo;</em></p><p>Olen samaa mieltä siinä, että tulokset eivät ole olleet tarpeeksi vaikuttavia. Ajattelua pitää kuitenkin pohtia siitä kulmasta, että mitä palkkatuetulta työltä ylipäätään odotetaan. Se ei voi olla pelkästään jonkin toiminnan tukemista vaan siltä pitää odottaa vaikuttavuutta ja apua työttömien asemaan. Tämä oli myös yksi perustelu sille miksi Sipilän hallituksessa puutuimme valtion kokonaan maksamaan 100% palkkatukeen, joka meni&nbsp; kolmannelle sektorille(järjestöt, yhdistykset). Ja moni toimija oli täysin riippuvainen siitä. Sillä on jatkossakin oma paikkansa, mutta se paikka pitää määritellä.</p><p>Siksi, on syytä määritellä kriteeristö sille, mikä on 100%&nbsp; palkkatuen tavoite. Voisiko se olla ainakin se, että ihminen pääsee oikeasti eteenpäin, seuraavalle portaalle matkalla kohti avoimia työmarkkinoita? Mielestäni kyllä. Se on vaikuttavuutta ja se on yksi asia jota palkkatuetulta työltä pitäisi edellyttää.</p><p>Palkkatuelle on jatkossakin oma merkittävä roolinsa, kunhan se rooli ensin määritellään.</p><p>Lopuksi, kaiken ratkaisee kuitenkin se, kuinka houkuttelevaa Suomessa on työllistää ihmisiä. Siihen tarvitaan kilpailukykyä, osaavia ihmisiä ja yrityksiä. Mutta mikään edellä kertomani ei ole millään lailla ristiriidassa tämän kanssa, päinvastoin. Parhaimmillaan kaikki tukevat toisiaan ja jokaisella vaiheella on tarkoituksensa.</p><p>&nbsp;</p> Rinteen hallitus valmistautuu ensimmäiseen budjettiinsa. Odotusarvot ovat korkealla jo sen vuoksi, että uusi hallitus on laittanut itsellensä, sinänsä aivan oikean, kunnianhimoisen työllisyysastetavoitteen, 75%. Ja tällä työllisyysasteella tulisi sitten mahdollistaa monia niistä muista tavoitteista ja- lupauksista, joita eri puolueet ovat antaneet.

Voidaan kai liioittelematta todeta, että työllisyystavoite on tämänkin hallituksen keskeisin tavoite, selkäranka.

Nyt on sitten ensimmäisen ”näytön” paikka.

Aktiivimallista käyty julkinen keskustelu kertoo minulle siitä, kuinka vaikeata on pitää annetuista lupauksista kiinni. Varsinkin kun tuntuu sille, julkisen keskustelun perusteella, että hallituksen sisällä eivät kaikki ole sisäistäneet mallia ja rakennetta. Olen mielelläni väärässä.

Aktiivimalli rakennettiin Hetemäen johtamassa työryhmässä. Siitä tehtiin kustannusneutraali laskemalla työttömyyden omavastuupäiviä eli karenssipäiviä seitsemästä viiteen. Kyse ei ollut kikkailusta, kuten näkee väitettävän, vaan kyse oli valtion menojen kurissa pitämisestä.

Työttömyys(laaja) maksaa jopa miljardeja euroja veronmaksajille. Haarukka lienee siellä viiden-kuuden miljardin suuruusluokassa, mutta jopa kymmentäkin miljardia on esitetty(2016  10,8 miljardia euroa. Lähde:

Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle Alasalmi, Juho; Alimov, Naufal; Ansala, Laura; Busk, Henna; Huhtala, Ville-Valtteri; Kekäläinen, Antti; Keskinen, Peetu; Ruuskanen, Olli-Pekka; Vuori, Lauri (2019-01-21)

Uusien kustannusten sijaan, pitää mielestäni miettiä enemmän keinoja miten olemassa olevalla rahalla saadaan enemmän aikaiseksi ja vaikuttavuutta.

Sipilän hallituksessa teimme momenttisiirron TEM:n momentilta STM:n momentille ja näin ilman  mitään uutta rahaa, työllisyysmäärärahat saatiin riittämään alueilla. Ennen tätä siirtoa, työllisyysmäärärahat loppuivat jo keväällä. Ja niitä jouduttiin sitten paikkailemaan lisäbudjetilla. Vuodesta toiseen.

Suomessa on olemassa ns.välityömarkkinat vaikeasti työllistyville. Erittäin hyvä. Niiden ongelma on kuitenkin se, että ne eivät toimi kuten ne voisivat parhaimmillaan toimia. Niiden korjaamiseen ei yksi hallituskausi riitä. Mutta työ on aloitettu, kiitos edellisen ja nykyisen hallituksen.

Viittaan tällä  Työkyky-ohjelmaan. Sen edistäminen on kirjattu toimenpiteenä Rinteen hallituksen ohjelmaan ja se on suuren kiitoksen paikka. Käytännön toimet ovatkin sitten kokonaan oma tarinansa. Kyse ei ole, tässäkään asiassa, yhdestä toimesta vaan joukosta toimenpiteitä ja lainsäädäntömuutoksia. Tie on hidas, mutta aivan välttämätön jotta voidaan edes haaveilla työllisyysasteen merkittävästä nostamisesta.

Lisäksi on syytä muistaa oppisopimuksen ja palkkatuen kokonaisuudet. Niiden mahdollinen yhdistäminen, vaikkapa erilaisten kokeilujen kautta, voisi tuoda uutta ajattelua ja uusia toimintamalleja.

Palkkatuesta käytävässä keskustelussa tuodaan esille siitä tehdyt tutkimukset. On tutkittu, että tehokkainta palkkatuen käyttö on, kun se maksetaan suoraan yksityiselle työantajalle. Palkkatuen tulisi mielestäni olla pääasiassa työkalu, jonka avulla viedään potentiaalista työntekijää eteenpäin, kohti avoimia työmarkkinoita. Lisäksi sen byrokratiaa on kyettävä helpottamaan. Siihen ollaankin käsittääkseni puuttumassa, hyvä niin.

Ei pidä kuitenkaan ajatella niin, että vain palkkatuella, vain oppisopimuksella, vain työkokeiluilla tai vain tuetulla työtoiminnalla nostetaan työllisyysaste tavoitteeseen. Olen pannut merkille, että nyt julkisessa keskustelussa ollaan aika ajoin sortumassa aivan samaan kuin Sipilän hallituksen työllisyystoimienkin kohdalla kävi. Keskustelua käydään jostain yhdestä toimenpiteestä kerrallaan ja esitetään jopa väitteitä, että ”tälläkö hallitus aikoo nostaa työllisyyttä?” Itse ymmärrän niin, että kyse on useiden toimenpiteiden kokonaisuudesta ja niiden yhteisvaikutuksesta. Ja että osassa toimien vaikutukset vievät enemmän aikaa kuin jonkin muun.

Yksinkertaistan: Jos kyetään ratkaisemaan se, että ihminen olisi aina hänelle oikean palvelun piirissä, se vie ison askeleen kohti työllisyystavoitetta.

Esimerkki toimivasta polusta kohti työelämää. Kuntouttava työtoiminta --> työkokeilu --> palkkatuettu työ --> palkkatyö avoimilla työmarkkinoilla

Monesti käy kuitenkin niin, että ihminen jää ”pyörimään” erilaisiin kokeiluihin, kuntouttavaan työtoimintaan tai tukityöllistetyksi, eikä pääse eteenpäin vaikka hänellä voisi olla siihen jo edellytykset. Siksi mm. työttömien työterveyshuolto, jota on laiminlyöty jo vuosia, on erittäin tärkeä osa tätä Työkykyohjelma- kokonaisuutta.

On myös uskallettava tunnustaa, että osa ihmisistä ei tule koskaan työllistymään avoimille työmarkkinoille. Heille pitää olla oma ratkaisunsa. Heillä voi olla jotain osaamista, jäljellä olevaa työ- ja toimintakykyä, jota on syytä hyödyttää. Ennen kaikkea heidän itsensä vuoksi.

Kyse on myös siitä, että se mitä tehdään työllisyyden edistämiseksi valtion varoilla tulisi olla ennen kaikkea ihmisten auttamista seuraavalle portaalle.

En usko, että palkkatuella tai oppisopimuksella on tarkoituskaan ”kilpailla” avoimien työmarkkinoiden työpaikkojen kanssa. Palkkatuki on hyvä työkalu oikein kohdennettuna.

EK:n asiantuntija Vesa Rantahalvari toteaa tuoreessa blogissaan(EK 9.8 2019): Kun palkkatukea on käytetty työllistämiseen kuntiin tai kolmannelle sektorille, vaikuttavuus on tutkimusten mukaan valitettavasti aika lailla nolla. Myönteistä vaikutusta on havaittu lähinnä vain silloin, kun tuen saa yksityisen sektorin työnantaja. Näistä syistä nykymallissa merkittävää niin sanotun avoimen sektorin työllisyyden lisäystä palkkatuetulle työlle tuskin voi laskea. Eli palkkatuella työllistetty vastaa enintään 0,7 oikeaa työllistä ellei vaikuttavuutta saada kohennettua.”

Olen samaa mieltä siinä, että tulokset eivät ole olleet tarpeeksi vaikuttavia. Ajattelua pitää kuitenkin pohtia siitä kulmasta, että mitä palkkatuetulta työltä ylipäätään odotetaan. Se ei voi olla pelkästään jonkin toiminnan tukemista vaan siltä pitää odottaa vaikuttavuutta ja apua työttömien asemaan. Tämä oli myös yksi perustelu sille miksi Sipilän hallituksessa puutuimme valtion kokonaan maksamaan 100% palkkatukeen, joka meni  kolmannelle sektorille(järjestöt, yhdistykset). Ja moni toimija oli täysin riippuvainen siitä. Sillä on jatkossakin oma paikkansa, mutta se paikka pitää määritellä.

Siksi, on syytä määritellä kriteeristö sille, mikä on 100%  palkkatuen tavoite. Voisiko se olla ainakin se, että ihminen pääsee oikeasti eteenpäin, seuraavalle portaalle matkalla kohti avoimia työmarkkinoita? Mielestäni kyllä. Se on vaikuttavuutta ja se on yksi asia jota palkkatuetulta työltä pitäisi edellyttää.

Palkkatuelle on jatkossakin oma merkittävä roolinsa, kunhan se rooli ensin määritellään.

Lopuksi, kaiken ratkaisee kuitenkin se, kuinka houkuttelevaa Suomessa on työllistää ihmisiä. Siihen tarvitaan kilpailukykyä, osaavia ihmisiä ja yrityksiä. Mutta mikään edellä kertomani ei ole millään lailla ristiriidassa tämän kanssa, päinvastoin. Parhaimmillaan kaikki tukevat toisiaan ja jokaisella vaiheella on tarkoituksensa.

 

]]>
40 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279471-tyottomyyden-hoidon-tyokalut-tehokayttoon#comments Kotimaa Budjetti Oppisopimus Palkkatuki Työkyky Työllisyysaste Tue, 13 Aug 2019 12:57:50 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279471-tyottomyyden-hoidon-tyokalut-tehokayttoon
Tapaus Sisco: tämän takia tarvitsemme sääntö-Suomea http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279444-tapaus-sisco-taman-takia-tarvitsemme-saanto-suomea <p>Aina silloin tällöin oikeiston suunnalta valitetaan, että sääntelyä ja sääntöjä pitäisi purkaa, koska ne ovat este liiketoiminnan harjoittamiselle. Rakennusyhtiö Sisco Oyj:n toilailut ovat tuore muistutus siitä, miksi liiketoiminnan harjoittamista täytyy ohjailla säännöillä ja rajoituksilla, ja mahdollisimman tarkoilla sellaisilla, jotta keplottelijat joutuisivat mahdollisimman tarkasti vastuuseen ja maksumiehiksi teoistaan.</p><p>Tässä tapauksessa maksumiehen rooli tuntuu olevan hieman epäselvää, joten tarvitsemme varmaankin lisää sääntöjä, jotta vastaava ei toistu -- tai jos toistuu, niin saadaan oikeat tahot maksamaan kulut, ja niiden päälle vielä reilut vahingonkorvaukset asukkaille ajasta jolloin asunto ei ollut täysin valmis ja&nbsp; käyttökuntoinen.</p><p>Sen verran tunnen sääntö-Suomea, ja sen puutteita, että tämän tarinan päätteeksi yksikään vahinkoa kärsineistä asukkaista ei tule saamaan penniäkään vahingonkorvausta siitä, että he joutuivat osalliseksi tähän mielipahaan ja kärsimykseen. Rautaisempaa otetta lakeihin ja sääntökirjoihin.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10918983" title="https://yle.fi/uutiset/3-10918983">https://yle.fi/uutiset/3-10918983</a></p><p><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa" title="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa">https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-ka...</a></p> Aina silloin tällöin oikeiston suunnalta valitetaan, että sääntelyä ja sääntöjä pitäisi purkaa, koska ne ovat este liiketoiminnan harjoittamiselle. Rakennusyhtiö Sisco Oyj:n toilailut ovat tuore muistutus siitä, miksi liiketoiminnan harjoittamista täytyy ohjailla säännöillä ja rajoituksilla, ja mahdollisimman tarkoilla sellaisilla, jotta keplottelijat joutuisivat mahdollisimman tarkasti vastuuseen ja maksumiehiksi teoistaan.

Tässä tapauksessa maksumiehen rooli tuntuu olevan hieman epäselvää, joten tarvitsemme varmaankin lisää sääntöjä, jotta vastaava ei toistu -- tai jos toistuu, niin saadaan oikeat tahot maksamaan kulut, ja niiden päälle vielä reilut vahingonkorvaukset asukkaille ajasta jolloin asunto ei ollut täysin valmis ja  käyttökuntoinen.

Sen verran tunnen sääntö-Suomea, ja sen puutteita, että tämän tarinan päätteeksi yksikään vahinkoa kärsineistä asukkaista ei tule saamaan penniäkään vahingonkorvausta siitä, että he joutuivat osalliseksi tähän mielipahaan ja kärsimykseen. Rautaisempaa otetta lakeihin ja sääntökirjoihin.

https://yle.fi/uutiset/3-10918983

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa

]]>
48 http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279444-tapaus-sisco-taman-takia-tarvitsemme-saanto-suomea#comments Kotimaa Sääntely Mon, 12 Aug 2019 13:21:43 +0000 Ion Mittler http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279444-tapaus-sisco-taman-takia-tarvitsemme-saanto-suomea
Tapaus Veikkaus: Neljälle poliitikolle turha etuoikeus, arvo yli 2000€/kk http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279221-tapaus-veikkaus-neljalle-poliitikolle-turha-etuoikeus-arvo-yli-2000-kk <p>Rahapeliyhtiö Veikkaus koki kohtalaisen muodonmuutoksen vuoden 2017 alussa, kun Fintoton, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen rahapelitoiminnot pantiin yhteen.</p><p>Haaveilupelien eli esimerkiksi Loton seuraksi tulivat markettien raha-automaatit ja hevoshenkilöiden Toto-pelit.</p><p>Näin uljaan yhtiön luominen edellytti luonnollisesti myös hallitusremonttia.</p><p>Poliitikoista sisään Veikkauksen hallitukseen astelivat tuolloin Harry &rdquo;Hjallis&rdquo; Harkimo (silloin kok), silloinen kansanedustaja Tuomo Puumala (kesk), kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd) ja varatuomari Raimo Vistbacka (ps, sittemmin sin).</p><p>Nimitykset teki omistajaohjauksesta tuolloin vastannut silloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk). Pientä&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/216095-veikkauksen-uusi-johto-3-kansanedustajalle-nyt-2000eukk-600eukokous">poliittista rähinääkin nähtiin</a>.</p><p>Harkimo erosi Veikkauksen hallituksesta joulukuussa 2017 urheilukuvioihinsa liittyneistä jääviyssyistä. Liike Nytin sittemmin perustaneen Harkimon jälkeen kokoomus-paikan sai kansanedustaja Ilkka Kanerva.</p><p>Ja mikäpä ei olisi ollut Veikkauksen hallitukseen tullessa, sillä korvaus tuosta sivutyöstä&nbsp;<a href="https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/dokumentit/vuosikertomus/2018/veikkaus_corporate-governance_2018.pdf">vastaa monen suomalaisen vuosipalkkaa</a>. Pohjapalkka on 2000 &euro;/kk, jonka lisäksi hallituksen kokouksiin ja valiokuntien kokouksiin osallistumisesta saa vielä 600 &euro; laaki.</p><p>Puumala sai vuonna 2018 yhteensä palkkiota 14 kokouksesta 32 400 euroa, Vistbacka nosti 14 kokouksesta 30 400 euroa, Urpilainen kymmenestä kokouksesta 30 000 euroa ja myöhemmin mukaan tullut Kanerva viidestä kokouksesta 21 000 euroa.</p><p><strong>LUE MYÖS:&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287164-arahdys-veikkaukselle-virheita-ei-saa-jatkossa-tapahtua-miten-nain-paasi-kaymaan" title=" ”Virheitä ei saa enää tapahtua – Miten näin pääsi käymään?”">Ärähdys Veikkaukselle: &rdquo;Virheitä ei saa enää tapahtua &ndash; Miten näin pääsi käymään?&rdquo;</a></strong></p><p>Toki hallituksen kokouksiin tuleminen edellyttää yleensä valmistautumista ja aikaa hallitustyölle uhrataan jonkin verran myös kokousten välillä. Päätyön tekee yleensä kuitenkin hallituksen puheenjohtaja, joka Veikkauksen tapauksessa on ex-nokialainen Olli-Pekka Kallasvuo (vuositulo Veikkauksesta 49 800 euroa).</p><p>Veikkauksen hyvää palkkiotasoa on perusteltu Uudelle Suomelle sillä, että sen täytyy olla sama niin poliitikoille kuin ammattimaisemmillekin hallitusjäsenille, joista jälkimmäisiä ei pienemmällä palkkiolla saa liikkeelle. Myös hallitustyön vastuullisuus on ollut perusteluna.</p><p>Kuten viimeisin mainoskohu osoittaa, ei yhteiskunnallinen valvonta hallitustasolla pelasta yhtiötä mainehaitoilta, joita operatiivisessa toiminnassa syntyy. Poliitikot ovat siltä osin hallituksessa täysin turhia ja heidän voisi korvata ammattilaisilla. Vaihtoehtoisesti&nbsp;<a href="https://www.veikkaus.fi/fi/yritys#!/yritystietoa/organisaatio/hallitus">kahdeksanjäsenisen hallituksen</a>&nbsp;kokoa voisi supistaa vaikka puoleen poliitikot ulkoistamalla.</p><p>Veikkauksessa on erikseen hallintoneuvosto, joka voisi hoitaa poliittisen valvonnan ihan itsekseen. Siellä on jäsenten joukossa 13 poliitikkoa rivijäsenen saadessa 500 euron kertapalkkion. Kokouksia oli vuonna 2018 kuusi, joten parhaimmillaankin siellä ylsi muutaman tonnin vuosikorvaukseen, mikä on kohtuullista.</p><p>Huomionarvoista on, että jopa eduskunnan oma Yleisradio kykenee vähempään poliittisuuteen hallinnossaan, sillä sen hallituksessa eivät poliitikot istu.</p><p>Oma poliittisesti jännittävä lukunsa Veikkauksessa on sen johtajapaikkojen läänittäminen kokoomuksen uskollisille sotureille.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016083022239076">Iltalehden tietojen mukaan</a>&nbsp;nykyinen toimitusjohtaja Olli Sarekoski on toiminut kulttuuriministeri Suvi Lindénin (kok) erityisavustajana ja on myös kokoomusnuorten entinen pääsihteeri sekä kokoomuksen europarlamentaarikkojen kansliapäällikkö.</p><p>Veikkauksen kakkoshenkilö, varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski on&nbsp;<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/pelimies-meni-peliyhtioon/c4c81db8-c458-3c9b-8f16-a0decaa70697">pitkän linjan kokoomuslainen taustavaikuttaja</a>&nbsp;ja Jyrki Kataisen (kok) entinen valtiosihteeri.</p><p>Värisuoran täydennykseksi heiluttaa Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtajan nuijaa kokoomuslainen kansanedustaja Timo Heinonen, joka nyt vaatii tomerasti selvitystä epäonnistuneesta radiomainoskampanjasta. Samansuuntaisia puhuu myös Rinteen hallituksen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) tänään&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287148-ministeri-sirpa-paatero-veikkauksen-kanssa-puhuttava-mainonnasta-pelisaannot">Uuden Suomen haastattelussa</a>.</p><p>Veikkauksen hallituksen kokoonpano on Paateron pöydällä alkavana syksynä. Myös yhtiön hallintoneuvosto menee uusiksi, koska siellä on eduskunnan jättäneitä ja sieltä pudonneita.</p><p>Jos Paatero ei päädy hallituksen kanssa radikaalimpiin ratkaisuihin, nimitetään todennäköisesti ainakin EU-komissaariksi siirtyvän Urpilaisen, eduskunnasta pudonneen Puumalan ja ex-perussuomalaisen Vistbackan tilalle uudet Veikkaus-etujen nauttijat nykyisten kansanedustajien joukosta.</p><p><strong>LUE LISÄÄ:&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287148-ministeri-sirpa-paatero-veikkauksen-kanssa-puhuttava-mainonnasta-pelisaannot" title=" Mainonnasta puhutaan Veikkauksen kanssa – Laki uudistettava">Ministeri: Mainonnasta puhutaan Veikkauksen kanssa &ndash; Laki uudistettava</a></strong></p> Rahapeliyhtiö Veikkaus koki kohtalaisen muodonmuutoksen vuoden 2017 alussa, kun Fintoton, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen rahapelitoiminnot pantiin yhteen.

Haaveilupelien eli esimerkiksi Loton seuraksi tulivat markettien raha-automaatit ja hevoshenkilöiden Toto-pelit.

Näin uljaan yhtiön luominen edellytti luonnollisesti myös hallitusremonttia.

Poliitikoista sisään Veikkauksen hallitukseen astelivat tuolloin Harry ”Hjallis” Harkimo (silloin kok), silloinen kansanedustaja Tuomo Puumala (kesk), kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd) ja varatuomari Raimo Vistbacka (ps, sittemmin sin).

Nimitykset teki omistajaohjauksesta tuolloin vastannut silloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk). Pientä poliittista rähinääkin nähtiin.

Harkimo erosi Veikkauksen hallituksesta joulukuussa 2017 urheilukuvioihinsa liittyneistä jääviyssyistä. Liike Nytin sittemmin perustaneen Harkimon jälkeen kokoomus-paikan sai kansanedustaja Ilkka Kanerva.

Ja mikäpä ei olisi ollut Veikkauksen hallitukseen tullessa, sillä korvaus tuosta sivutyöstä vastaa monen suomalaisen vuosipalkkaa. Pohjapalkka on 2000 €/kk, jonka lisäksi hallituksen kokouksiin ja valiokuntien kokouksiin osallistumisesta saa vielä 600 € laaki.

Puumala sai vuonna 2018 yhteensä palkkiota 14 kokouksesta 32 400 euroa, Vistbacka nosti 14 kokouksesta 30 400 euroa, Urpilainen kymmenestä kokouksesta 30 000 euroa ja myöhemmin mukaan tullut Kanerva viidestä kokouksesta 21 000 euroa.

LUE MYÖS: Ärähdys Veikkaukselle: ”Virheitä ei saa enää tapahtua – Miten näin pääsi käymään?”

Toki hallituksen kokouksiin tuleminen edellyttää yleensä valmistautumista ja aikaa hallitustyölle uhrataan jonkin verran myös kokousten välillä. Päätyön tekee yleensä kuitenkin hallituksen puheenjohtaja, joka Veikkauksen tapauksessa on ex-nokialainen Olli-Pekka Kallasvuo (vuositulo Veikkauksesta 49 800 euroa).

Veikkauksen hyvää palkkiotasoa on perusteltu Uudelle Suomelle sillä, että sen täytyy olla sama niin poliitikoille kuin ammattimaisemmillekin hallitusjäsenille, joista jälkimmäisiä ei pienemmällä palkkiolla saa liikkeelle. Myös hallitustyön vastuullisuus on ollut perusteluna.

Kuten viimeisin mainoskohu osoittaa, ei yhteiskunnallinen valvonta hallitustasolla pelasta yhtiötä mainehaitoilta, joita operatiivisessa toiminnassa syntyy. Poliitikot ovat siltä osin hallituksessa täysin turhia ja heidän voisi korvata ammattilaisilla. Vaihtoehtoisesti kahdeksanjäsenisen hallituksen kokoa voisi supistaa vaikka puoleen poliitikot ulkoistamalla.

Veikkauksessa on erikseen hallintoneuvosto, joka voisi hoitaa poliittisen valvonnan ihan itsekseen. Siellä on jäsenten joukossa 13 poliitikkoa rivijäsenen saadessa 500 euron kertapalkkion. Kokouksia oli vuonna 2018 kuusi, joten parhaimmillaankin siellä ylsi muutaman tonnin vuosikorvaukseen, mikä on kohtuullista.

Huomionarvoista on, että jopa eduskunnan oma Yleisradio kykenee vähempään poliittisuuteen hallinnossaan, sillä sen hallituksessa eivät poliitikot istu.

Oma poliittisesti jännittävä lukunsa Veikkauksessa on sen johtajapaikkojen läänittäminen kokoomuksen uskollisille sotureille.

Iltalehden tietojen mukaan nykyinen toimitusjohtaja Olli Sarekoski on toiminut kulttuuriministeri Suvi Lindénin (kok) erityisavustajana ja on myös kokoomusnuorten entinen pääsihteeri sekä kokoomuksen europarlamentaarikkojen kansliapäällikkö.

Veikkauksen kakkoshenkilö, varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski on pitkän linjan kokoomuslainen taustavaikuttaja ja Jyrki Kataisen (kok) entinen valtiosihteeri.

Värisuoran täydennykseksi heiluttaa Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtajan nuijaa kokoomuslainen kansanedustaja Timo Heinonen, joka nyt vaatii tomerasti selvitystä epäonnistuneesta radiomainoskampanjasta. Samansuuntaisia puhuu myös Rinteen hallituksen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) tänään Uuden Suomen haastattelussa.

Veikkauksen hallituksen kokoonpano on Paateron pöydällä alkavana syksynä. Myös yhtiön hallintoneuvosto menee uusiksi, koska siellä on eduskunnan jättäneitä ja sieltä pudonneita.

Jos Paatero ei päädy hallituksen kanssa radikaalimpiin ratkaisuihin, nimitetään todennäköisesti ainakin EU-komissaariksi siirtyvän Urpilaisen, eduskunnasta pudonneen Puumalan ja ex-perussuomalaisen Vistbackan tilalle uudet Veikkaus-etujen nauttijat nykyisten kansanedustajien joukosta.

LUE LISÄÄ: Ministeri: Mainonnasta puhutaan Veikkauksen kanssa – Laki uudistettava

]]>
28 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279221-tapaus-veikkaus-neljalle-poliitikolle-turha-etuoikeus-arvo-yli-2000-kk#comments Kotimaa Politiikka Rahapelit Veikkaus Wed, 07 Aug 2019 07:13:16 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279221-tapaus-veikkaus-neljalle-poliitikolle-turha-etuoikeus-arvo-yli-2000-kk
Pelikoneet pois marketeista http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279213-pelikoneet-pois-marketeista <p>Valtion rahapelimonopoli Veikkauksen toiminnasta on keskusteltu runsaasti viimeaikoina.&nbsp;</p><p>Veikkauksen aggressiivinen mainonta on ollut kyseenalaista. Mainonnassa uhkapelaamista on rinnastettu arkiseen kahvinjuontiin ja terapeuttihahmo on kannustanut pelaamaan Veikkauksen totoa.&nbsp;</p><p>Valtiollista rahapelimonopolia on puolustettu nimenomaan vastuullisuudella ja peliongelmien ennaltaehkäisyllä.</p><p>Veikkauksen toiminta on nostanut esiin rahapelimonopolin kaksinaismoralismin. Toiminta ei ole kestävällä pohjalla, vaikka yhtiö itse korostaa markkinointinsa tapahtuvan &rdquo;kestävällä ja vastuullisella tavalla&rdquo;.&nbsp;</p><p>Ministeri Paateron aie puhua Veikkauksen vastuuhenkilöiden kesken tulee tärkeään aikaan. Vastuullisuus ja Veikkauksen viimeaikainen aggressiivinen mainonta sopii huonosti yhteen.</p><p>Aiemmin tänä vuonna julkistettiin myös <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3933"><u>kansalaisaloite</u></a>, jossa rahapeliautomaatteja vaaditaan poistettavaksi kaupoista, kioskeilta, ravintoloista ja huoltoasemilta. Pelikoneiden haitoista on puhuttu vuosikausia, mutta isossa kuvassa muutoksia vastuullisempaan suuntaan on tapahtunut vain vähän. Sähköistä tunnistautumistakin saadaan vielä odottaa.</p><p>Pitkät pelikonerivistöt kaupoissa ja kioskeissa koukuttavat ja vievät monen suomalaisen toimeentulon. Mielestäni pelikoneiden sijoittelua tulisi vähentää roimasti. Kasinoiden tai pelisalien kaltaiset valvotut paikat ovat haittojen ehkäisyn kannalta huomattavasti nykytilannetta vastuullisempi ratkaisu.</p><p>Suosittelen aloitteen allekirjoittamista, jotta voisimme vihdoin puhua pelikoneiden sijoittelusta riittävällä vakavuudella.&nbsp;</p><p>Mielestäni tulevaisuudessa on tehtävä <a href="https://www.suomenmaa.fi/keskusta-nyt/keskustan-kansanedustaja-kontta-veikkauksen-toimintaa-tarkasteltava-uudelleen-6.3.526636.58a6ab9060"><u>riippumaton selvitys</u></a> Veikkauksen toiminnasta ja asemasta.&nbsp;</p><p>Onko Veikkauksen monopoliasema ainoa vaihtoehto toteuttaa vastuullista pelaamista maassamme?</p><p>Voisimmeko muilla keinoin ennaltaehkäistä paremmin uhkapelaamisen haittoja? Entä miten muilla keinoin turvaisimme rahoituksen kulttuuriin, liikuntaan ja nuorille?</p><p>Mikäli toiminta on niin läpinäkyvää ja jaloa, kuin Veikkaus itse esittää, ei sillä tulisi olla mitään huolta tällaisen selvityksen tekemisestä.&nbsp;</p><p>Toisaalta meidän ei myöskään kannata tuudittautua status quoon, jos parempia vaihtoehtoja olisi saatavilla.</p><p>Riippumaton selvitys hyödyttäisi kansalaiskeskustelua, poliitikkoja ja Veikkausta itseäänkin.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtion rahapelimonopoli Veikkauksen toiminnasta on keskusteltu runsaasti viimeaikoina. 

Veikkauksen aggressiivinen mainonta on ollut kyseenalaista. Mainonnassa uhkapelaamista on rinnastettu arkiseen kahvinjuontiin ja terapeuttihahmo on kannustanut pelaamaan Veikkauksen totoa. 

Valtiollista rahapelimonopolia on puolustettu nimenomaan vastuullisuudella ja peliongelmien ennaltaehkäisyllä.

Veikkauksen toiminta on nostanut esiin rahapelimonopolin kaksinaismoralismin. Toiminta ei ole kestävällä pohjalla, vaikka yhtiö itse korostaa markkinointinsa tapahtuvan ”kestävällä ja vastuullisella tavalla”. 

Ministeri Paateron aie puhua Veikkauksen vastuuhenkilöiden kesken tulee tärkeään aikaan. Vastuullisuus ja Veikkauksen viimeaikainen aggressiivinen mainonta sopii huonosti yhteen.

Aiemmin tänä vuonna julkistettiin myös kansalaisaloite, jossa rahapeliautomaatteja vaaditaan poistettavaksi kaupoista, kioskeilta, ravintoloista ja huoltoasemilta. Pelikoneiden haitoista on puhuttu vuosikausia, mutta isossa kuvassa muutoksia vastuullisempaan suuntaan on tapahtunut vain vähän. Sähköistä tunnistautumistakin saadaan vielä odottaa.

Pitkät pelikonerivistöt kaupoissa ja kioskeissa koukuttavat ja vievät monen suomalaisen toimeentulon. Mielestäni pelikoneiden sijoittelua tulisi vähentää roimasti. Kasinoiden tai pelisalien kaltaiset valvotut paikat ovat haittojen ehkäisyn kannalta huomattavasti nykytilannetta vastuullisempi ratkaisu.

Suosittelen aloitteen allekirjoittamista, jotta voisimme vihdoin puhua pelikoneiden sijoittelusta riittävällä vakavuudella. 

Mielestäni tulevaisuudessa on tehtävä riippumaton selvitys Veikkauksen toiminnasta ja asemasta. 

Onko Veikkauksen monopoliasema ainoa vaihtoehto toteuttaa vastuullista pelaamista maassamme?

Voisimmeko muilla keinoin ennaltaehkäistä paremmin uhkapelaamisen haittoja? Entä miten muilla keinoin turvaisimme rahoituksen kulttuuriin, liikuntaan ja nuorille?

Mikäli toiminta on niin läpinäkyvää ja jaloa, kuin Veikkaus itse esittää, ei sillä tulisi olla mitään huolta tällaisen selvityksen tekemisestä. 

Toisaalta meidän ei myöskään kannata tuudittautua status quoon, jos parempia vaihtoehtoja olisi saatavilla.

Riippumaton selvitys hyödyttäisi kansalaiskeskustelua, poliitikkoja ja Veikkausta itseäänkin.

www.joonaskontta.fi

]]>
25 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279213-pelikoneet-pois-marketeista#comments Kotimaa Mainonta Pelaaminen Pelikone Uhkapeli Veikkaus Wed, 07 Aug 2019 04:48:43 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279213-pelikoneet-pois-marketeista
Tässä tutkittua tietoa perussuomalaisten rasismista http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278784-tassa-tutkittua-tietoa-perussuomalaisten-rasismista <p>Helsinkiläinen demaripoliitikko Abdirahim &rdquo;Husu&rdquo; Hussein on käynnistänyt kesähelteillä keskustelun suomalaisten ja erityisesti perussuomalaisia äänestävien rasismista.</p><p>Kaupunginvaltuutettu Hussein tviittasi viime viikolla, että &rdquo;Suomi on rasistinen maa&rdquo; ja &rdquo;Kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja&rdquo;. Sittemmin hän on pitäytynyt kannoissaan, eikä siis niistä luovu.</p><p>Näkemys perussuomalaisista on tuomittu laajasti puolueen piirissä, ja perussuomalainen paikallispoliitikko on vienyt asian myös poliisille. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/286104-jussi-halla-aho-vastaa-husu-husseinin-ulostuloon-vertaa-muslimien-yleistamiseen?ref=suosituimmat">kommentoi tapausta</a>&nbsp;vertaamalla poliittista kantaa uskontoihin.&nbsp;</p><p>&rdquo;Tiedämme, mitä tapahtuisi, jos joku sanoisi somessa, että &rsquo;kaikki muslimit ovat [lisää kielteinen adjektiivi]&rsquo;. Kuitenkin uskonto on vakaumus ja vapaaehtoinen valinta siinä kuin poliittinen kantakin. Kenenkään ei ole pakko olla muslimi, aivan kuten kenenkään ei ole pakko olla perussuomalainenkaan&rdquo;, Halla-aho pohti Facebookissa.</p><p>Myös Suomen pääministeri, Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on tuominnut tviitin.</p><p>&rdquo;En missään olosuhteissa keneltäkään halua kuulla sellaista, että ihmisiä arvioidaan äänestyskäyttäytymisen perusteella tai ylipäätään, että perusteetta ja tietämättä leimataan mihinkään suuntaan.&nbsp;Minusta meidän poliittinen kielenkäyttö ei kaipaa tällaista&rdquo;, Rinne<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/286163-il-antti-rinne-tuomitsee-husu-husseinin-tviitin-perussuomalaisista-en-halua-kuulla?ref=suosituimmat">&nbsp;sanoi eilen keskiviikkona Iltalehdelle.</a></p><p>Keskustelu politisoitui ja siirtyi siis välittömästi muihin asioihin kuin itse ilmiöön nimeltä rasismi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Rasismi on</strong> kuitenkin oikea ongelma niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Siitä kärsivät monet etniset vähemmistöt arkisissa kohtaamisissa ja esimerkiksi työnhaussa. Harvemmin siitä kärsii etninen enemmistö.</p><p>Mutta onko Suomi rasistinen maa ja kaikki perussuomalaiset sekä puolueen äänestäjät rasisteja, kuten sdp:ssä poliittista uraa luova Husu Hussein väittää?</p><p>Aiheesta on tutkittua tietoa. Rasismista on tehty EU-tasolla laaja selvitys, jonka mukaan suomalaisesta rasismista on paljon merkkejä. Toisaalta eri puolueiden kannattajien näkemyksistä on tehty Suomessa kyselyitä, jotka vastaavat Husseinin väitteeseen perussuomalaisista.</p><p>Viime vuonna julkaistu Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA)&nbsp;<a href="https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2018-being-black-in-the-eu_en.pdf">Being Black in the EU -tutkimus&nbsp;</a>kertoo, että Suomi on läntisen Euroopan maiden joukossa maa, jossa afrikkalaistaustaiset henkilöt kokevat poikkeuksellisen paljon rasismia.&nbsp;&nbsp;</p><p>Peräti 63 prosenttia vastaajista ilmoitti tulleensa täällä rasistisesti häirityksi viimeisen viiden vuoden aikana. Vastaava luku muissa tutkimuksessa mukana olleissa Pohjoismaissa, Tanskassa ja Ruotsissa, oli 41 prosenttia ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa 21 prosenttia.</p><p>Mukana olleiden 12 maan keskiarvo oli 30 prosenttia, jonka Suomi siis ylitti kaksinkertaisesti.</p><p>Rasistisen häirinnän kerrotaan tutkimuksessa ilmenevän hyökkäävinä eleinä, sopimattomana tuijottamisena, uhkaavina kommentteina ja väkivallalla uhkaamisena, mutta myös fyysisenä väkivaltana. Useimmiten tekijä on ollut henkilö, jota rasistisen kohtelun kohde ei ole tuntenut.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Etenkin Suomessa</strong> rasistisiin tekoihin syyllistyivät tutkimuksen mukaan lähes poikkeuksetta muut kuin toisen etnisen vähemmistön edustajat eli niin sanotut kantasuomalaiset.</p><p>Lisäksi, Suomessa peräti 14 prosenttia afrikkalaistaustaisista haastatelluista oli kokenut rasistista fyysistä väkivaltaa viimeisen viiden vuoden aikana. Itävallassa ja Irlannissa oli lähes yhtä paljon vastaavia kokemuksia, mutta Portugalissa ja Isossa-Britanniassa kohteeksi oli joutunut niihin nähden pieni osuus afrikkalaistaustaisista ihmistä, 2 ja 3 prosenttia.</p><p>Tutkimuksen perusteella ei voi sanoa, että Suomi olisi Euroopan rasistisin maa, kuten siitä on jäänyt väitteenä elämään, mutta huonossa seurassa varmuudella ollaan.</p><p>Suomalaisesta rasismista löytyy tutkittua tietoa myös puoluekannan mukaan. Hyvin merkillepantava sellainen on&nbsp;<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4">Suomen Kuvalehden (SK) neljä vuotta sitten Taloustutkimuksella teettämä kyselytutkimus</a>&nbsp;aiheesta.</p><p>SK:n kyselyssä oli poikkeuksellisen suorasukaisia väittämiä, kuten: &rdquo;Mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun&rdquo; ja &rdquo;Vaaleaa eurooppalaista ihmisrotua pitää estää sekoittumasta tummempiin rotuihin, koska muuten Euroopan kantaväestö kuolee ennen pitkää sukupuuttoon&rdquo;.</p><p>Suomalaisista 15 prosenttia oli kyselyssä täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että afrikkalaiset ovat henkisiltä kyvyiltään heikompia kuin valkoiset ja 13 prosenttia olisi valmis estämään ihmisten sekoittumisen.&nbsp;</p><p>Huomattava enemmistö, 78 ja 84 prosenttia suomalaisista, oli täysin eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä esitetyistä jyrkistä ihonväriväittämistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kummankin kysymyksen</strong> osalta perussuomalaisten kannattajat olivat muihin puolueisiin verrattuna aivan omassa kategoriassaan, paljastaa Taloustutkimuksen Suomen Kuvalehdelle tekemä tutkimus.</p><p>Tutkimuksen mukaan lähes puolet, 45 prosenttia, perussuomalaisten kannattajista oli tuolloin ainakin jokseenkin samaa mieltä siitä, että afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat valkoisia heikompia. Vastaavasti 42 prosenttia oli sitä mieltä, että vaaleiden eurooppalaisten ja tummempien &rdquo;rotujen&rdquo; sekoittuminen pitäisi estää.</p><p>Vaikka asian miten päin kääntäisi, voi noin vastanneita pitää rasisteina.</p><p>SK:n kyselyn mukaan rasistisesti ajattelevien osuus on perussuomalaisissa siis noin kolminkertainen verrattuna koko vastaajajoukkoon. Yhtä selvää on, että kaikki tuota puoluetta kannattavat eivät näe ihonvärikysymystä syrjivällä tavalla.</p><p>Myös SK:n juttuun haastateltu Taloustutkimuksen tutkija Juho Rahkonen hämmästeli, miten jyrkästi perussuomalaisten kannattajat jakautuivat rasistisesti ajatteleviin ja heihin, jotka eivät näin ajattele.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mutta kuinka paljon</strong> Suomessa on tällä hetkellä rasisteja? Jyrkkiä rasisteja suomalaisista on Rahkosen tämän päivän arvion mukaan kaikista suomalaisista ehkä noin viisi prosenttia, avoimesti rasistisia lisäksi toiset viisi prosenttia ja ehkä 20&ndash;30 prosenttia vähintään hiljaisesti hyväksyy rasismin.</p><p>&rdquo;Selvä enemmistö, eli ainakin kaksi kolmasosaa suomalalaisista ei hyväksy rasistista käytöstä ja puhetta&rdquo;, Rahkonen sanoo Uudelle Suomelle.</p><p>Tämän tueksi hän tarjoaa Taloustutkimuksen tekemän tuoreen kyselytutkimuksen tuloksen, jonka mukaan 65 prosenttia suomalaisista on eri mieltä väitteen kanssa, jonka mukaan työpaikka pitäisi antaa vaaleaihoiselle suomalaiselle, jos sitä hakee osaamiseltaan ja kokemukseltaan tasavahvat vaaleaihoinen suomalainen ja tummaihoinen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihonväriin </strong>tuijottavasta rasismista vuoden 2019 Suomessa kertoo karua kieltä kuitenkin se, että suomalaisista 28 prosenttia, eli enemmän kuin joka neljäs suosisi työnhaussa vaaleaihoista suomalaista.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten kannattajista vaaleaa ihonväriä suosisi työnhakutilanteessa jopa puolet, 49 prosenttia. Keskustalaisetkin kannattajissa tämän tummaihoisia syrjivän näkemyksen jakaa 43 prosenttia vastaajista.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>LUE MYÖS:&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/285987-husu-husseinin-tviitti-perussuomalaisten-aanestajista-kuohuttaa-kuntapoliitikko-asia?ref=suosituimmat">Husu Husseinin tviitti perussuomalaisten äänestäjistä kuohuttaa &ndash; Kuntapoliitikko: Asia viety nyt poliisille</a></strong></p><p><strong>LUE MYÖS:</strong>&nbsp;<strong><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/286086-oikeustieteen-tohtori-husu-husseinin-tviitti-perussuomalaisista-tuskin-johtaisi" title=" Husu Husseinin tviitti perussuomalaisista tuskin johtaisi tuomioon – ”Laajassa mielessä vihapuhetta”">Oikeustieteen tohtori: Husu Husseinin tviitti perussuomalaisista tuskin johtaisi tuomioon &ndash; &rdquo;Laajassa mielessä vihapuhetta&rdquo;</a></strong></p><p>&nbsp;</p> Helsinkiläinen demaripoliitikko Abdirahim ”Husu” Hussein on käynnistänyt kesähelteillä keskustelun suomalaisten ja erityisesti perussuomalaisia äänestävien rasismista.

Kaupunginvaltuutettu Hussein tviittasi viime viikolla, että ”Suomi on rasistinen maa” ja ”Kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja”. Sittemmin hän on pitäytynyt kannoissaan, eikä siis niistä luovu.

Näkemys perussuomalaisista on tuomittu laajasti puolueen piirissä, ja perussuomalainen paikallispoliitikko on vienyt asian myös poliisille. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho kommentoi tapausta vertaamalla poliittista kantaa uskontoihin. 

”Tiedämme, mitä tapahtuisi, jos joku sanoisi somessa, että ’kaikki muslimit ovat [lisää kielteinen adjektiivi]’. Kuitenkin uskonto on vakaumus ja vapaaehtoinen valinta siinä kuin poliittinen kantakin. Kenenkään ei ole pakko olla muslimi, aivan kuten kenenkään ei ole pakko olla perussuomalainenkaan”, Halla-aho pohti Facebookissa.

Myös Suomen pääministeri, Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on tuominnut tviitin.

”En missään olosuhteissa keneltäkään halua kuulla sellaista, että ihmisiä arvioidaan äänestyskäyttäytymisen perusteella tai ylipäätään, että perusteetta ja tietämättä leimataan mihinkään suuntaan. Minusta meidän poliittinen kielenkäyttö ei kaipaa tällaista”, Rinne sanoi eilen keskiviikkona Iltalehdelle.

Keskustelu politisoitui ja siirtyi siis välittömästi muihin asioihin kuin itse ilmiöön nimeltä rasismi.

 

Rasismi on kuitenkin oikea ongelma niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Siitä kärsivät monet etniset vähemmistöt arkisissa kohtaamisissa ja esimerkiksi työnhaussa. Harvemmin siitä kärsii etninen enemmistö.

Mutta onko Suomi rasistinen maa ja kaikki perussuomalaiset sekä puolueen äänestäjät rasisteja, kuten sdp:ssä poliittista uraa luova Husu Hussein väittää?

Aiheesta on tutkittua tietoa. Rasismista on tehty EU-tasolla laaja selvitys, jonka mukaan suomalaisesta rasismista on paljon merkkejä. Toisaalta eri puolueiden kannattajien näkemyksistä on tehty Suomessa kyselyitä, jotka vastaavat Husseinin väitteeseen perussuomalaisista.

Viime vuonna julkaistu Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) Being Black in the EU -tutkimus kertoo, että Suomi on läntisen Euroopan maiden joukossa maa, jossa afrikkalaistaustaiset henkilöt kokevat poikkeuksellisen paljon rasismia.  

Peräti 63 prosenttia vastaajista ilmoitti tulleensa täällä rasistisesti häirityksi viimeisen viiden vuoden aikana. Vastaava luku muissa tutkimuksessa mukana olleissa Pohjoismaissa, Tanskassa ja Ruotsissa, oli 41 prosenttia ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa 21 prosenttia.

Mukana olleiden 12 maan keskiarvo oli 30 prosenttia, jonka Suomi siis ylitti kaksinkertaisesti.

Rasistisen häirinnän kerrotaan tutkimuksessa ilmenevän hyökkäävinä eleinä, sopimattomana tuijottamisena, uhkaavina kommentteina ja väkivallalla uhkaamisena, mutta myös fyysisenä väkivaltana. Useimmiten tekijä on ollut henkilö, jota rasistisen kohtelun kohde ei ole tuntenut.

 

Etenkin Suomessa rasistisiin tekoihin syyllistyivät tutkimuksen mukaan lähes poikkeuksetta muut kuin toisen etnisen vähemmistön edustajat eli niin sanotut kantasuomalaiset.

Lisäksi, Suomessa peräti 14 prosenttia afrikkalaistaustaisista haastatelluista oli kokenut rasistista fyysistä väkivaltaa viimeisen viiden vuoden aikana. Itävallassa ja Irlannissa oli lähes yhtä paljon vastaavia kokemuksia, mutta Portugalissa ja Isossa-Britanniassa kohteeksi oli joutunut niihin nähden pieni osuus afrikkalaistaustaisista ihmistä, 2 ja 3 prosenttia.

Tutkimuksen perusteella ei voi sanoa, että Suomi olisi Euroopan rasistisin maa, kuten siitä on jäänyt väitteenä elämään, mutta huonossa seurassa varmuudella ollaan.

Suomalaisesta rasismista löytyy tutkittua tietoa myös puoluekannan mukaan. Hyvin merkillepantava sellainen on Suomen Kuvalehden (SK) neljä vuotta sitten Taloustutkimuksella teettämä kyselytutkimus aiheesta.

SK:n kyselyssä oli poikkeuksellisen suorasukaisia väittämiä, kuten: ”Mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun” ja ”Vaaleaa eurooppalaista ihmisrotua pitää estää sekoittumasta tummempiin rotuihin, koska muuten Euroopan kantaväestö kuolee ennen pitkää sukupuuttoon”.

Suomalaisista 15 prosenttia oli kyselyssä täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että afrikkalaiset ovat henkisiltä kyvyiltään heikompia kuin valkoiset ja 13 prosenttia olisi valmis estämään ihmisten sekoittumisen. 

Huomattava enemmistö, 78 ja 84 prosenttia suomalaisista, oli täysin eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä esitetyistä jyrkistä ihonväriväittämistä.

 

Kummankin kysymyksen osalta perussuomalaisten kannattajat olivat muihin puolueisiin verrattuna aivan omassa kategoriassaan, paljastaa Taloustutkimuksen Suomen Kuvalehdelle tekemä tutkimus.

Tutkimuksen mukaan lähes puolet, 45 prosenttia, perussuomalaisten kannattajista oli tuolloin ainakin jokseenkin samaa mieltä siitä, että afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat valkoisia heikompia. Vastaavasti 42 prosenttia oli sitä mieltä, että vaaleiden eurooppalaisten ja tummempien ”rotujen” sekoittuminen pitäisi estää.

Vaikka asian miten päin kääntäisi, voi noin vastanneita pitää rasisteina.

SK:n kyselyn mukaan rasistisesti ajattelevien osuus on perussuomalaisissa siis noin kolminkertainen verrattuna koko vastaajajoukkoon. Yhtä selvää on, että kaikki tuota puoluetta kannattavat eivät näe ihonvärikysymystä syrjivällä tavalla.

Myös SK:n juttuun haastateltu Taloustutkimuksen tutkija Juho Rahkonen hämmästeli, miten jyrkästi perussuomalaisten kannattajat jakautuivat rasistisesti ajatteleviin ja heihin, jotka eivät näin ajattele. 

 

Mutta kuinka paljon Suomessa on tällä hetkellä rasisteja? Jyrkkiä rasisteja suomalaisista on Rahkosen tämän päivän arvion mukaan kaikista suomalaisista ehkä noin viisi prosenttia, avoimesti rasistisia lisäksi toiset viisi prosenttia ja ehkä 20–30 prosenttia vähintään hiljaisesti hyväksyy rasismin.

”Selvä enemmistö, eli ainakin kaksi kolmasosaa suomalalaisista ei hyväksy rasistista käytöstä ja puhetta”, Rahkonen sanoo Uudelle Suomelle.

Tämän tueksi hän tarjoaa Taloustutkimuksen tekemän tuoreen kyselytutkimuksen tuloksen, jonka mukaan 65 prosenttia suomalaisista on eri mieltä väitteen kanssa, jonka mukaan työpaikka pitäisi antaa vaaleaihoiselle suomalaiselle, jos sitä hakee osaamiseltaan ja kokemukseltaan tasavahvat vaaleaihoinen suomalainen ja tummaihoinen.

 

Ihonväriin tuijottavasta rasismista vuoden 2019 Suomessa kertoo karua kieltä kuitenkin se, että suomalaisista 28 prosenttia, eli enemmän kuin joka neljäs suosisi työnhaussa vaaleaihoista suomalaista. 

Perussuomalaisten kannattajista vaaleaa ihonväriä suosisi työnhakutilanteessa jopa puolet, 49 prosenttia. Keskustalaisetkin kannattajissa tämän tummaihoisia syrjivän näkemyksen jakaa 43 prosenttia vastaajista.

 

 

LUE MYÖS: Husu Husseinin tviitti perussuomalaisten äänestäjistä kuohuttaa – Kuntapoliitikko: Asia viety nyt poliisille

LUE MYÖS: Oikeustieteen tohtori: Husu Husseinin tviitti perussuomalaisista tuskin johtaisi tuomioon – ”Laajassa mielessä vihapuhetta”

 

]]>
204 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278784-tassa-tutkittua-tietoa-perussuomalaisten-rasismista#comments Kotimaa Rasismi Fri, 26 Jul 2019 06:13:49 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278784-tassa-tutkittua-tietoa-perussuomalaisten-rasismista
EU-puheenjohtajakausi on mahdollisuus Suomelle http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278256-eu-puheenjohtajakausi-on-mahdollisuus-suomelle <p>Puheenjohtajakausi pyörähti käyntiin heti heinäkuun ensimmäisten päivien aikana melko vaatimattomasti osallistaen suomalaisia kansajuhlalla juhlallisten gaalojen sijaan. Suomi suhtautuu kauteensa asiallisesti ja&nbsp;pragmaattisen määrätietoisesti.&nbsp; Kausi ei ole helppo millään tavalla, koska ajankohtaan liittyy monia erityspiirteitä, kuten uuden parlamentin järjestäytymistä, nimityksiä, Brexittiä sekä uuden komission viisivuotiskauden aloitus.</p><p>Lääketeollisuudessa Suomen EU-puheenjohtajakausi nähdään mahdollisuutena edistää Euroopan kilpailukykyä ja tuoda näkyville samalla Suomen kärkiteemoja. Tästä esimerkkinä erityisesti digitalisaatio ja datan hyödyntäminen tutkimustyössä. Näiden teemojen nostaminen on juuri nyt paikallaan, koska tulevan EU-komission työlistalla on merkittäviä tutkimukseen, innovaatioihin ja teollisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Samalla voidaan löytää ratkaisuja Eurooppaa koetteleviin haasteisiin kuten ikääntymiseen, kestävyysvajeeseen ja yhä parempaan terveyteen sekä uuden kasvun luomiseen.</p><p>Euroopan on otettava selkeä johtajuus innovaatiomantereena. Mantereena, jossa on elinvoimaista uutta innovaatiotoimintaa yhdistettynä tutkimusyksiköihin sekä kyvykkyyttä tehokkaasti hyödyntää uudet innovaatiot osana &nbsp;julkisen sektorin uudistamistyötä.&nbsp;</p><p>EU-Puheenjohtajuuskausi &nbsp;antaa Suomelle mahdollisuuksia niin nostaa maamme profiilia kuin luoda uutta talouskasvua. Puheenjohtajuuskautemme ohjelma ja Rinteen hallituksen ohjelma ovat lisänneet myös kansainvälisen lääketeollisuuden kiinnostusta Suomea kohtaan entisestään.&nbsp; Esimerkiksi kesä-heinäkuussa Suomessa on vieraillut useampia kansainvälisten lääkeyritysten johtajia, ja kiinnostusta Suomen ainutlaatuiseen tekemiseen riittää myös jatkossa.</p><p>Suomella on mahdollisuus loistaa terveysalan mallimaana. Tavoitteemme on edistää kansainvälisten investointien saamista Suomeen ja parantaa suomalaisen tutkimusekosysteemin houkuttelevuutta. Terveysalan kasvustrategian puitteissa otetut askeleet antavat jo nyt hyvää pohjaa. Ehkäpä suurin haasteemme onkin, miten osaamme kertoa suomalaisen terveysalan ekosysteemin vahvuuksista kansainvälisillä areenoilla.</p><p>Yksi vähemmän nostettu asia suomalaisesta tekemisestä on yhdessä tekeminen yli ministeriö- ja toimijakenttärajojen &ndash; ilmiöpohjainen työskentely yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.&nbsp; Tästä uudenlaisesta tavasta toimia löytyy esimerkki terveysalan kasvustrategiasta. Se nähdään Euroopassa erinomaisena esimerkkinä ministeriöiden välisestä yhteistyöstä. Keskusteluissa pohditaan, voisiko tätä mallia hyödyntää myös eurooppalaisessa päätöksenteossa.&nbsp;</p><p>Terveysalalle sopii mitä parhaiten ilmiöpohjainen johtaminen. &nbsp;Euroopassa terveysala tulee liimata yhteen ns. Smart healthin alle. Smart health on yksi strategisesti kiinnostavia teollisuuden aloja, joilla komissio haluaa vahvistaa Euroopan kilpailukykyä.&nbsp; Se on lääke- ja terveysteknologioiden, digitalisaation ja mobiiliteknologioiden yhdistelmä, jonka tavoitteena on muuttaa prosesseja, toimintatapoja tai tapaa, jolla teknologioita hyödynnetään terveydenhuollossa. Smart Healthissa pyritään luomaan rajat ja toimijat ylittäviä arvoketjuja, joiden päätavoite on lisätä ihmisille hyvinvointia. Suomi voi ottaa kaudellaan tässä johtajuuden ja luoda samalla aivan uudenlaista ilmiöpohjaista johtamismallia Eurooppaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puheenjohtajakausi pyörähti käyntiin heti heinäkuun ensimmäisten päivien aikana melko vaatimattomasti osallistaen suomalaisia kansajuhlalla juhlallisten gaalojen sijaan. Suomi suhtautuu kauteensa asiallisesti ja pragmaattisen määrätietoisesti.  Kausi ei ole helppo millään tavalla, koska ajankohtaan liittyy monia erityspiirteitä, kuten uuden parlamentin järjestäytymistä, nimityksiä, Brexittiä sekä uuden komission viisivuotiskauden aloitus.

Lääketeollisuudessa Suomen EU-puheenjohtajakausi nähdään mahdollisuutena edistää Euroopan kilpailukykyä ja tuoda näkyville samalla Suomen kärkiteemoja. Tästä esimerkkinä erityisesti digitalisaatio ja datan hyödyntäminen tutkimustyössä. Näiden teemojen nostaminen on juuri nyt paikallaan, koska tulevan EU-komission työlistalla on merkittäviä tutkimukseen, innovaatioihin ja teollisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Samalla voidaan löytää ratkaisuja Eurooppaa koetteleviin haasteisiin kuten ikääntymiseen, kestävyysvajeeseen ja yhä parempaan terveyteen sekä uuden kasvun luomiseen.

Euroopan on otettava selkeä johtajuus innovaatiomantereena. Mantereena, jossa on elinvoimaista uutta innovaatiotoimintaa yhdistettynä tutkimusyksiköihin sekä kyvykkyyttä tehokkaasti hyödyntää uudet innovaatiot osana  julkisen sektorin uudistamistyötä. 

EU-Puheenjohtajuuskausi  antaa Suomelle mahdollisuuksia niin nostaa maamme profiilia kuin luoda uutta talouskasvua. Puheenjohtajuuskautemme ohjelma ja Rinteen hallituksen ohjelma ovat lisänneet myös kansainvälisen lääketeollisuuden kiinnostusta Suomea kohtaan entisestään.  Esimerkiksi kesä-heinäkuussa Suomessa on vieraillut useampia kansainvälisten lääkeyritysten johtajia, ja kiinnostusta Suomen ainutlaatuiseen tekemiseen riittää myös jatkossa.

Suomella on mahdollisuus loistaa terveysalan mallimaana. Tavoitteemme on edistää kansainvälisten investointien saamista Suomeen ja parantaa suomalaisen tutkimusekosysteemin houkuttelevuutta. Terveysalan kasvustrategian puitteissa otetut askeleet antavat jo nyt hyvää pohjaa. Ehkäpä suurin haasteemme onkin, miten osaamme kertoa suomalaisen terveysalan ekosysteemin vahvuuksista kansainvälisillä areenoilla.

Yksi vähemmän nostettu asia suomalaisesta tekemisestä on yhdessä tekeminen yli ministeriö- ja toimijakenttärajojen – ilmiöpohjainen työskentely yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.  Tästä uudenlaisesta tavasta toimia löytyy esimerkki terveysalan kasvustrategiasta. Se nähdään Euroopassa erinomaisena esimerkkinä ministeriöiden välisestä yhteistyöstä. Keskusteluissa pohditaan, voisiko tätä mallia hyödyntää myös eurooppalaisessa päätöksenteossa. 

Terveysalalle sopii mitä parhaiten ilmiöpohjainen johtaminen.  Euroopassa terveysala tulee liimata yhteen ns. Smart healthin alle. Smart health on yksi strategisesti kiinnostavia teollisuuden aloja, joilla komissio haluaa vahvistaa Euroopan kilpailukykyä.  Se on lääke- ja terveysteknologioiden, digitalisaation ja mobiiliteknologioiden yhdistelmä, jonka tavoitteena on muuttaa prosesseja, toimintatapoja tai tapaa, jolla teknologioita hyödynnetään terveydenhuollossa. Smart Healthissa pyritään luomaan rajat ja toimijat ylittäviä arvoketjuja, joiden päätavoite on lisätä ihmisille hyvinvointia. Suomi voi ottaa kaudellaan tässä johtajuuden ja luoda samalla aivan uudenlaista ilmiöpohjaista johtamismallia Eurooppaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

]]>
8 http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278256-eu-puheenjohtajakausi-on-mahdollisuus-suomelle#comments Kotimaa EU-puheenjohtajakausi Hyvinvointitalous Innovaatiot Kasvu ja työ Sun, 14 Jul 2019 05:30:00 +0000 Sanna Lauslahti http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278256-eu-puheenjohtajakausi-on-mahdollisuus-suomelle
Puolueiden kannatukset ja imagot eivät samassa järjestyksessä http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278312-puolueiden-kannatukset-ja-imagot-eivat-samassa-jarjestyksessa <p><a href="https://kaks.fi/uutiset/puolueiden-kokonaisimagoissa-ei-suuria-eroja-jarjestys-sdp-kokoomus-vihreat-ja-perussuomalaiset/">Kunnallisalan kehittämissäätiö</a>&nbsp; on tutkinut&nbsp; puolueiden imagoja.</p><p>Puolueiden järjestys tuossa tuoreessa imagotutkimuksessa on:&nbsp;</p><ol><li><p>SDP&nbsp; 2. Kokoomus 3. Vihreät&nbsp; 4.&nbsp; PS&nbsp; 5. Vas&nbsp; 6. kepu 7.&nbsp; RKP 8. KD</p></li></ol><p>Puolueiden <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Opinion_polling_for_the_next_Finnish_parliamentary_election#Vote_share">kannatusmittauksissa</a>&nbsp;vastaavasti&nbsp; järjestys on vaihdellut sijoilla 2-3 ja 3-4</p><ol><li><p>PS&nbsp; 2-3.&nbsp; Kokoomus ja SDP&nbsp; 4-5.&nbsp; Vihreät&nbsp; ja kepu 6. Vas&nbsp; 7.&nbsp; RKP 8. KD</p></li></ol><p>Puolueiden kannatukset ja imagot eivät&nbsp; näytä olevan aivan samassa järjestyksessä.</p><p>Puolueiden&nbsp; tiedotus- ja viestintä sekä sitä kautta puolueen hyvän&nbsp; imagon ylläpitäminen&nbsp; &nbsp;on joutunut meillä ja muualla kovien haasteiden eteen.&nbsp;&nbsp;</p><p>****</p><p>Mätäkuun&nbsp; ja lomakauden&nbsp; uutisköyhänä aikana &ldquo;uutispommeja&rdquo; viritellään siellä sun täällä.</p><p>Odotan mielenkiinnolla minkälaisen budjettiluonnoksen valtiovarainministeri Mika Lintilä tuo hallituksen budjettiriiheen. Valtiovarainministeriön luonnos julkaistaan&nbsp; <a href="https://vm.fi/documents/10623/307577/Vuoden+2020+talousarvioesityksen+ja+vuosia+2020-2023+koskevan+julkisen+talouden+suunnitelman+%28ml.+valtiontalouden+tarkistettu+kehysp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s%29+valmistelun+tavoiteaikataulu/8644a567-d5d4-4329-6ca8-33c6449e5a79/Vuoden+2020+talousarvioesityksen+ja+vuosia+2020-2023+koskevan+julkisen+talouden+suunnitelman+%28ml.+valtiontalouden+tarkistettu+kehysp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s%29+valmistelun+tavoiteaikataulu.pdf">16.08.2019</a>.&nbsp;&nbsp;Pääministeri Rinteen hallituksen ensimmäinen&nbsp; budjettiriihi on syyskuun puolella ja esitys annetaan lokakuun alussa eduskunnalle.</p><p>Talouteen liittyvät uutiset ovat nykypäivän&nbsp; hektisessä maailmassa ilmeisen &ldquo;kuivia&rdquo;&nbsp;uutisia mätäkuun&nbsp; ja lomakauden muutoin&nbsp; uutisköyhänä aikana.</p><p>****</p><p>Paljon huomiota saavia uutisia puolueiden kannalta katsottuna tulee kotimaan politiikkaan viimeistään syksyllä. On sellaiset merkit, että eräiden hallituspuolueiden vaalilupaukset tullaan entistä enemmän läpivalaisemaan.</p><p>****</p><p>Uutisvuodot kuuluvat tämän päivän&nbsp; maailmassa enemmän tai vähemmän monen tunnetunkin median toimintaan. <a href="https://www.bbc.com/news/uk-48971791?ns_linkname=news_central&amp;ns_source=twitter&amp;ns_campaign=bbc_breaking&amp;ns_mchannel=social">Britannnian </a>&nbsp;sähköpostivuototapaus käy tästä esimerkkinä.&nbsp;<em><a href="https://www.theguardian.com/politics/2019/jul/12/met-police-open-investigation-into-leaked-kim-darroch-cables" rel="noopener noreferrer" target="_blank">Guardianin</a>&nbsp;</em>mukaan&nbsp;Scotland Yard on ryhtynyt selvittämään Britannian USA-suurlähettilään diplomaattisähkeiden vuotoa.</p><p><a href="https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/">Journalistin ohjeet </a>&nbsp;(ks. kohdat 10-12) ja niiden soveltaminen ovat kotomaassakin koetuksella päivittäin.&nbsp;&nbsp;Tässä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10875751">eilisessä uutisessa</a>&nbsp; ollaan perimmäisten median&nbsp; toimintatapojen kanssa tekemisissä. Vähän samankaltaisen ilmiön kanssa ollaan tekemisissä kuin tuo Britannian sähköpostivuoto.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kunnallisalan kehittämissäätiö  on tutkinut  puolueiden imagoja.

Puolueiden järjestys tuossa tuoreessa imagotutkimuksessa on: 

  1. SDP  2. Kokoomus 3. Vihreät  4.  PS  5. Vas  6. kepu 7.  RKP 8. KD

Puolueiden kannatusmittauksissa vastaavasti  järjestys on vaihdellut sijoilla 2-3 ja 3-4

  1. PS  2-3.  Kokoomus ja SDP  4-5.  Vihreät  ja kepu 6. Vas  7.  RKP 8. KD

Puolueiden kannatukset ja imagot eivät  näytä olevan aivan samassa järjestyksessä.

Puolueiden  tiedotus- ja viestintä sekä sitä kautta puolueen hyvän  imagon ylläpitäminen   on joutunut meillä ja muualla kovien haasteiden eteen.  

****

Mätäkuun  ja lomakauden  uutisköyhänä aikana “uutispommeja” viritellään siellä sun täällä.

Odotan mielenkiinnolla minkälaisen budjettiluonnoksen valtiovarainministeri Mika Lintilä tuo hallituksen budjettiriiheen. Valtiovarainministeriön luonnos julkaistaan  16.08.2019.  Pääministeri Rinteen hallituksen ensimmäinen  budjettiriihi on syyskuun puolella ja esitys annetaan lokakuun alussa eduskunnalle.

Talouteen liittyvät uutiset ovat nykypäivän  hektisessä maailmassa ilmeisen “kuivia” uutisia mätäkuun  ja lomakauden muutoin  uutisköyhänä aikana.

****

Paljon huomiota saavia uutisia puolueiden kannalta katsottuna tulee kotimaan politiikkaan viimeistään syksyllä. On sellaiset merkit, että eräiden hallituspuolueiden vaalilupaukset tullaan entistä enemmän läpivalaisemaan.

****

Uutisvuodot kuuluvat tämän päivän  maailmassa enemmän tai vähemmän monen tunnetunkin median toimintaan. Britannnian  sähköpostivuototapaus käy tästä esimerkkinä. Guardianin mukaan Scotland Yard on ryhtynyt selvittämään Britannian USA-suurlähettilään diplomaattisähkeiden vuotoa.

Journalistin ohjeet  (ks. kohdat 10-12) ja niiden soveltaminen ovat kotomaassakin koetuksella päivittäin.  Tässä eilisessä uutisessa  ollaan perimmäisten median  toimintatapojen kanssa tekemisissä. Vähän samankaltaisen ilmiön kanssa ollaan tekemisissä kuin tuo Britannian sähköpostivuoto.

]]>
8 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278312-puolueiden-kannatukset-ja-imagot-eivat-samassa-jarjestyksessa#comments Kotimaa Puolueiden kannatukset ja imagot Sat, 13 Jul 2019 07:05:36 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278312-puolueiden-kannatukset-ja-imagot-eivat-samassa-jarjestyksessa